Siirry sisältöön

Ilmastonmuutos – inhimillisen ajattelun rajat ja ilmastoystävälliset teot

Kansainvälisen ilmastopaneelin mukaan maapallon keskilämpötila nousee 1.5 astetta vuoteen 2040 ilman radikaaleja toimenpiteitä. Tämä vaarantaa miljardien ihmisten hyvinvoinnin ja järkyttää maapallon ekosysteemiä.

Yalen yliopiston ilmastohankkeessa on seurattu ihmisten suhtautumista ilmastonmuutokseen. Vuonna 2008 tutkijat tunnistivat tilastollisin menetelmin kyselyaineistosta (n = 2129) kuusi eri ihmistyyppiä: Kolmannes kuului Huolestuneisiin (33 %), jotka pitivät ilmastonmuutosta vakavana ongelmana ja tukivat valtiollisia toimia siihen puuttumiseksi. Hätääntyneet (18 %) puolestaan tekivät jo itse ilmastoystävällisiä valintoja omassa elämässään. Toista ääripäätä edustivat Epäilevät (11 %) ja Kieltäjät (7 %), jotka eivät uskoneet ihmisen aiheuttavan ilmastonmuutosta tai kielsivät ilmastonmuutoksen kokonaan. Välimaastoon sijoittuivat Varovaiset (19 %) ja Etäiset (12 %), joilla ei ollut kovin selvää kuvaa asiasta. 

Ilmastohankkeen viimeisimmässä 2019 seurannassa (n = 13103) nähtiin asenteiden muuttuneen tiedostavammiksi. Hätääntyneiden määrä oli selvästi kasvanut (+11 %) ja Etäisten määrä vähentynyt (-7 %). Mielenkiintoista kyllä, tiedon lisääntymisestä huolimatta sekä Epäilevien että Kieltävien määrä oli pysynyt melko ennallaan. Ympäristöpsykologinen tutkimus onkin pitkään ollut kiinnostunut luonnonsuojeluun liittyvän tiedon kiistämisestä.

Hornsey ja kumppanit (2016) selvittivät 171 tutkimuksen meta-analyysissä mitkä tekijät selittävät ilmastonmuutokseen uskomista ja epäilyä. Vahvin epäilemistä selittävä demografinen tekijä oli poliittinen suuntautuneisuus: konservatiivisia puolueita äänestävät olivat epäilevämpiä kuin arvoliberaaleja puolueita äänestävät (r = -.30). Myös vapaan markkinatalouden kannattaminen oli selvästi yhteydessä epäilemiseen (r = -.29).  Tämä voi selittyä sillä, että ilmastonmuutoksen vaatima yhteisöllinen sääntely on ristiriidassa yksilön vapautta ja globaalia kilpailua korostavan arvomaailman kanssa. Omakohtaiset kokemukset luonnossa tapahtuvista muutoksista sen sijaan lisäsivät ilmastonmuutokseen uskomista (r = .34). 

Ideologiat ja turvallisuuden tunne

Miksi poliittinen suuntautuneisuus ja ilmastonmuutoksen epäily liittyvät näin vahvasti toisiinsa? Asia voisi selittyä ilmastokysymyksen polarisoitumisella Yhdysvaltojen poliittisessa kentässä. Hornseyn ja kumppaneiden (2016) meta-analyysin tutkimukset olivat kuitenkin tehty 56 eri maassa, joten ilmiö vaikuttaa yleisluontoisemmalta. Poliittisten ideologioiden tutkimuksissa on selvitetty autoritaaristen ja dominoivuuden asenteiden kehitystä. Nämä viittaavat ajattelutapoihin, jotka korostavat auktoriteeteille alistumista ja hyväksyvät epätasa-arvoisuuden. Duckittin (2001) teorian mukaan autoritaarisuus ja dominoivuus kehittyvät kasvatuksen kautta. Emotionaalisesti etäinen ja rankaiseva kasvatus johtaa lapsen kokemukseen maailmasta vaarallisena paikkana, jossa kannattaa tavoitella valta-asemaa ja tukea sosiaalista kontrollia turvallisuuden tunteen säilyttämiseksi. 

Stanley ja Wilson (2019) selvittivät 53 tutkimuksen meta-analyysissä miten oikeistolainen autoritaarisuus ja dominoivuus selittivät ilmastonmuutokseen liittyviä uskomuksia. Sekä autoritaarisuus (r = -.26) että dominoivuus (r = -.29) olivat yhteydessä ilmastonmuutoksen epäilemiseen. Ne liittyivät myös vähäiseen ilmastonmuutoksen synnyttämään ahdistuneisuuteen, luonnonsuojelun vastaisuuteen ja kokemukseen ilmastoaktivisteista uhkana. Tulokset tukevat käsitystä siitä, että yksilön turvattomuuden tunne ja tähän liittyvä arvomaailma vaikuttavat ilmastonmuutosta koskevan tiedon tulkitaan ja käsittelyyn. 

Yksilötason ilmastoystävällinen toiminta

Wynesin ja Nicholasin (2017) tutkimuskatsauksen mukaan merkittävin teko, jonka länsimainen ihminen voi tehdä hiilijalanjäljen vähentämiseksi on jättää yksi lapsi tekemättä (58.6 tonnia vuodessa). Seuravaksi merkittävimmät teot ovat autottomuus (2.4 tonnia vuodessa), pitkien lentojen välttäminen (1.6 tonnia / matka) ja kasvisruokavalion noudattaminen (800 kiloa vuodessa). Ruokajätteiden vähentämisen (370 kiloa) ja energian säästämisen (210 kiloa) vaikutukset ovat pienemmät, mutta suurilla ihmismassoilla niilläkin on merkittävä vaikutus. 

On luontevaa ajatella, että uskominen ilmastonmuutokseen lisää ilmastoystävällisiä tekoja. Kukapa haluaisi tieten tahtoen edistää nykymuotoisen ihmiskunnan loppua? Hornseyn ja kumppaneiden (2016) meta-analyysissä selvitettiin, missä määrin uskominen ilmastonmuutokseen selittää ilmastoystävällisiä tekoja. Tutkimuksissa, joissa mitattiin yksilön aikeita ilmastoystävällisistä teoista, esiintyi kohtalaisen vahva yhteys uskomisen ja aikomusten välillä (r = .25 –.32). Sen sijaan tutkimuksissa, joissa keskityttiin suunnitelmien sijaan konkreettisiin tekoihin, yhteys uskomisen ja tekojen välillä oli selvästi pienempi (r = .17 –.19). Toisin sanoen tietoisuus ilmastonmuutoksesta selitti vain noin 3 % ilmastoystävällisistä teoista. Sinänsä löydös uskomusten ja käyttäytymisen välisestä kuilusta ei ole uusi, vaan ilmiö on tuttu esimerkiksi terveyskäyttäytymisen alueella. Tulos kuitenkin nostaa esiin polttavan kysymyksen siitä, miten ilmastoystävällisiä tekoja voidaan lisätä, jos ilmastonmuutokseen uskominen ei siihen vielä riitä. 

Ilmastoystävällisten tekojen lisäämiseksi on kehitetty monenlaisia interventioita. Nisa ja kumppanit (2019) selvittivät 83 tutkimuksen meta-analyysissä näiden tehokkuutta. Satunnaistettuihin vertailukokeisiin oli osallistunut yhteensä yli kolme miljoonaa ihmistä. Interventiot kohdistuivat tyypillisesti energian ja vedenkulutuksen vähentämiseen sekä liikennemuodon valitsemiseen. Päätulokset ovat karua luettavaa. 

Ensinnäkin, kaikkien interventioiden keskimääräinen vaikutus käyttäytymiseen oli hyvin pieni (d = 0.09). Efektikoko tarkoittaa käytännössä sitä, että satunnaisesti valitun interventioryhmään kuuluvan osallistujan todennäköisyys toteuttaa toivottua käytöstä on vain noin 7 % korkeampi kuin kontrolliryhmästä valitun. Toisekseen, interventioiden pitkittäisvaikutukset osoittautuivat olemattomiksi. Seuranta-aika oli tyypillisesti noin kuusi viikkoa mutta interventiot näyttivät vaikuttavan käyttäytymiseen vain silloin kun ne olivat aktiivisesti käynnissä. 

Nisan ja kumppaneiden meta-analyysi tarjoaa myös tietoa erityyppisten interventioiden tehokkuudesta. Suurin osa interventioista perustui tiedon jakamiseen ja vertailutiedon tarjoamiseen. Interventioissa saatettiin esimerkiksi jakaa tietoa energiansäästämisen merkityksestä ilmastonmuutokselle, tai siitä, miten paljon muut säästivät energiaa. Näiden teho osoittautui kuitenkin hyvin heikoksi (d = 0.05 ja d = 0.08). Hieman tehokkaampia olivat interventiot, jotka perustuivat henkilökohtaisten tavoitteiden asettamiseen (d = 0.25), tai joissa vedottiin yleisinhimilliseen velvollisuuteen (d = 0.26). Kaikkein tehokkaimmilta vaikuttivat kuitenkin ”valinta-arkkitehtuuriin” kohdistuvat interventiot (d = 0.35). Näissä otettiin esimerkiksi käyttöön pienempiä juomalaseja tai siirrettiin kierrätysastioita lähemmäksi yleisjäteastiaa. 

Onko ihminen muurahainen?

Edellä kuvattujen tutkimusten valossa ihminen vaikuttaa ilmastonmuutoksen edessä kuin muurahaiselta, joka reagoi ympäristöönsä automaattisesti – uskomuksista ja kauniista aikeista huolimatta. Asia ei ehkä ole avain näin yksinkertainen. Geiger ja kumppanit (2019) selvittivät 115 tutkimuksen meta-analyysissä, mitkä yksilöön ja ympäristöön liittyvät tekijät ennustavat kierrättämistä. Oleelliseksi tekijäksi käyttäytymisen ennustamisessa osoittautui se, liittyivätkö mitatut uskomusten spesifisti kierrättämiseen (esimerkiksi sen hyödyllisyyteen, r = .34), vai yleisemmin esimerkiksi luonnonsuojelun tärkeyteen (r = .19). Kun uskomukset liittyivät nimenomaan kierrättämiseen, ne ennustivat yksilön toimintaa paremmin kuin ulkoiset tekijät. Myös odotuksilla ja normeilla osoittautui olevan tärkeä rooli: kierrättämistä lisäsi usko siihen, että se on jokaisen velvollisuus, ja myös usko siihen, että toisetkin ihmiset ajattelevat näin (r = .33 –.42). 

Yksilön uskomusten ja ympäristötekijöiden monitasoista yhdysvaikutusta on tutkittu melko harvoin. Tamin ja Chanin (2018) tutkimuksessa tarkasteltiin yksilöiden luontoon liittyvien asenteiden ja ilmastoystävällisen käyttäytymisen yhteyttä. He arvelivat, että eri valtioissa vallitseva yleinen luottamus (”toisiin ihmisiin voi luottaa”) kaventaisi ajatusten ja käyttäytymisen välistä kuilua. Tutkijoiden hypoteesi toteutui kahdessa mittavassa aineistossa (n = 45199 ja n = 90350): maissa joissa vallitsi suurempi luottamus, luonnonsuojeluun liittyvät ajatukset johtivat useammin ilmastoystävällisiin tekoihin kuin maissa, joissa luottamus oli heikkoa. Tutkijoiden mukaan tulos selittyy sillä, että ihmiset ovat valmiita tinkimään omasta edustaan silloin, kun he luottavat myös muiden toimivan yhteisen hyvän eteen. 

Lopuksi

Tutkimustiedon valossa ihmiskunnan kyky reagoida ilmastonmuutokseen vaikuttaa melko heikolta. Jotain on kuitenkin tarpeellista tehdä ilmastonmuutoksen hidastamiseksi. Pelkkä ongelman tiedostaminen ei näytä juuri vaikuttavan yksilötason käyttäytymiseen, vaan lisäksi tarvitaan jatkuvaa ja konkreettista ohjausta tekojen tueksi. Ilmastoystävällisen toiminnan esteet ja mahdollisuudet näyttävät olevan pitkälti sosiaalisia: vallitsevien normien muokkaaminen ja vetoaminen yhteiseen velvollisuuteen ovat luontainen tapa motivoida ilmastoystävällisiin tekoihin. Yhteiskunnallinen luottamuksen ilmapiiri purkaa itsekkyyttä ja mahdollistaa ponnistelun yhteisen hyvän eteen. Koska osa ihmisistä on kuitenkin autoritaarisuuteen ja konservatismiin taipuvaisia, olisi tärkeää nostaa ilmastoystävällisyydestä esille näkökulmia, jotka motivoivat myös heitä – esimerkiksi taloudellinen hyöty tai julkinen arvostus. 

VIITTEET

Geiger, J. L., Steg, L., van der Werff, E., & Ünal, A. B. (2019). A meta-analysis of factors related to recycling. Journal of Environmental Psychology64, 78-97.

Hornsey, M. J., Harris, E. A., Bain, P. G., & Fielding, K. S. (2016). Meta-analyses of the determinants and outcomes of belief in climate change. Nature Climate Change6(6), 622.

Stanley, S. K., & Wilson, M. S. (2019). Meta-analysing the association between social dominance orientation, authoritarianism, and attitudes on the environment and climate change. Journal of Environmental Psychology61, 46-56.

Nisa, C. F., Bélanger, J. J., Schumpe, B. M., & Faller, D. G. (2019). Meta-analysis of randomised controlled trials testing behavioural interventions to promote household action on climate change. Nature communications10(1), 1-13.

Tam, K. P., & Chan, H. W. (2018). Generalized trust narrows the gap between environmental concern and pro-environmental behavior: Multilevel evidence. Global environmental change48, 182-194.

Wynes, S., & Nicholas, K. A. (2017). The climate mitigation gap: education and government recommendations miss the most effective individual actions. Environmental Research Letters12(7), 074024.

Yale Program on Climate Change Communication. (2019). Americans are Increasingly “Alarmed” About Global Warming. (2019). https://climatecommunication.yale.edu/

 Jallu Lindblom työskentelee tutkijana Turun ja Tampereen yliopistoissa sekä KU Leuvenissa (Belgia).

Teksti on julkaistu Psykologi-lehdessä 4/2019.

Saatat olla kiinnostunut myös näistä