Kun Paula Thesleff oli urheilu-uransa huipulla 2000-luvun alkuvuosina, psyykkinen valmennus oli Suomessa vielä harvinaista. Thesleff on joukkuevoimistelun viisinkertainen maailmanmestari Olarin voimistelijoiden joukkueessa. Rytmisessä voimistelussakin hän kilpaili maajoukkuetasolla.

Olarin voimistelijat olivat aikaansa edellä. Joukkueen valmentaja Anneli Laine-Näätänen oli jo 1990-luvun puolivälissä tiedostanut henkisen puolen merkityksen ja käyttänyt henkilökohtaista työnohjausta apuna, Thesleff kertoo.

– Meillä oli hirveän edistyksellistä psyykkistä valmennusta. Oli selkeät suoritus- ja prosessitavoitteet sekä paljon paineen alaista harjoittelua. Vieläkään ei tajuta, kuinka tärkeää olisi, että sitä tehtäisiin.

Samalla kun Thesleff oli urheilijana huipulla, hän opiskeli psykologiaa Helsingin yliopistossa. Kiinnostus alkoi siirtyä urheilun psyykkiseen valmennukseen. Psykologian maisterin papereiden jälkeen Thesleff opiskeli vielä maisteriksi Jyväskylän yliopiston liikuntatieteellisessä.

– Uskon, että iso osuus on sillä, että oma valmentaja oli niin psyykkisesti orientoitunut.

Itsetuntemus avainasemassa

Psyykkinen valmennus auttaa urheilijaa harjoittelun ja kilpailujen kannalta oleellisissa taidoissa, keskittymisessä, paineiden ja vireystilan säätelyssä sekä itseluottamuksessa. Niitä tarvitaan h-hetkellä, kun suorituksessa ollaan paineen alla, Thesleff sanoo. 

– Voi olla, että hei, minulla on kisat viikon päästä, ja sitten pitää antaa jotain kättä pidempää. Ei se välttämättä tietenkään aina toimi. Ei voida luvata, että kun hengität näin, niin jännitys asettuu. 

Itseluottamus on myös kehollinen kokemus.

Tärkein työkalu, jota psykologi voi urheilijan kanssa kehittää, on itsetuntemus, Thesleff sanoo. Itseluottamus on myös kehollinen kokemus ja tunne.

– Jos ollaan lysyssä, niin se helpommin altistaa epävarmoille ajatuksille ja tunteille. Ja kun kohotetaan ryhtiä, niin se voi olla jollekin urheilijalle tärkeä työkalu. Kun epävarmat ajatukset lähtevät hiipimään, niin urheilija muistaa keholliset merkit, jotka auttavat siinä kohdassa itseluottamukseen.

Urheilijoilla on mielenterveyden ongelmia jossain määrin jopa muuta väestöä enemmän, Thesleff sanoo. Paineet, epäonnistumiset ja loukkaantumiset ovat raskaita psyykelle. Hyvä ja luottamuksellinen ihmissuhde psykologiin on iso osa apua. Kun urheilija pääsee purkamaan ongelmiaan luotettavalle ihmisille, niin huojennus on monesti käsinkosketeltavaa, Thesleff sanoo.

– Urheilijoillakin on paljon sellaista kokemusta, että olen ainoa, joka kokee näin tai että on jotenkin häpeällistä, että jännittää tai pelottaa. Turvallinen tila sallii ja normalisoi kaikenlaiset tunteet, voi löytää rauhan itsensä kanssa. 

Valmennusta ja luottamustöitä

Thesleff aloitti urheilijoiden psyykkisen valmennuksen kymmenisen vuotta sitten. Parhaillaan hän on psyykkistä valmennusta tarjoavan yrityksen toimitusjohtaja. Johdettavana on kymmenen ammattilaisen tiimi. Lisäksi Thesleff on Suomen urheilupsykologisen yhdistyksen hallituksen puheenjohtaja sekä vielä Psykologiliiton urheilu- ja taiteenpsykologien ammatillisen työryhmän ja sertifiointilautakunnan jäsen. 

Psyykkisen valmennuksen merkitystä on viime vuosikymmenen aikana alettu ymmärtää paremmin, Thesleff sanoo. Sertifiointijärjestelmä alalle saatiin vuonna 2013.

Kehityksestä huolimatta urheiluun edelleen liitetään sankarimyyttiä, johon tunteet eivät kuulu. Miehet hiihtävät suolla ja kestävät kaiken, ja jos tulee vaikeuksia, niin se on heti merkki heikkoudesta, Thesleff sanoo.

Urheiluun liitetään edelleen sankarimyytti.

– Onneksi tämä on muuttumassa. Iso nytkähdys tapahtui vuonna 2013, kun Suomen olympiakomiteaan palkattiin ensimmäinen täysipäiväinen urheilupsykologi kehittämään rakenteita ja urheiluakatemiajärjestelmää. Nyt urheilupsykologia on varteenotettava toimeentulo kymmenille ihmisille Suomessa.

Irti turhasta ankaruudesta

Vuosien varrella Thesleffin valmennettavat ovat olleet ”kahdeksanvuotiaista kerran viikossa harjoittelevista voimistelijoista olympiatason urheilijoihin ja viisi-kuusikymppisiin masters-tason tennispelaajiin, lajikirjo on aasta ööhön”. Nykyään iso osa työtä on valmentajien työnohjausta sekä erilaisia koulutuksia.

Tavallisimmin urheilija tulee Thesleffin luo vanhemman tai valmentajan yhteydenoton kautta ja useimmiten ongelma on se, että nuori urheilija alisuorittaa. Sitten lähdetään selvittämään, mitä kaikkea taustalta löytyy.

– On jotain blokkeja, jumeja eikä enää saakaan itsestään kaikkea irti, tai on massiivinen kilpailujännitys, jopa oksentelua. Loukkaantumiset ovat yksi iso kohderyhmä. On pidempiaikaisia loukkaantumisia tai loukkaantumiset ketjuuntuvat, ja alkaa tulla myös psyykkistä kuormaa.

– Kliiniset syömisen pulmat, mielialaoireet sekä kova stressi ovat aika yleisiä.

Yhdistävä tekijä urheilijoilla on voimakas sisäinen vaativuus.

Yhdistävä tekijä psyykkistä valmennusta hakevilla urheilijoilla on Thesleffin mukaan hyvin voimakas sisäinen vaativuus. Heillä on korkeat odotukset ja ankara suhtautuminen itseensä, omiin tarpeisiin ja tunteisiin.

– Sitten lähdetään purkamaan sitä, että voisiko vähän vähempikin riittää, ja mitkä ovat ne realistiset ja konkreettiset tavoitteet.

– Joillain ei ole mitään ongelmaa, vaan he tulevat hakemaan lisää suorituskykyä. Tämä osa-alue valmentautumisesta yleensä vielä puuttuu. Vuoden päässä siintävät ensimmäiset arvokilpailut ja he lähtevät hyvissä ajoin rakentamaan sitä. Se on todella viisasta, Thesleff sanoo.

Kiekkoilija löysi suoritusvarmuuden

SM-liigakiekkoilija Saku Salmela on tehnyt yhteistyötä Paula Thesleffin kanssa kolmen vuoden ajan. Salmela on viime vuodet pelannut Kuopion KalPassa, joten tapaamiset järjestetään useimmiten videon välityksellä.

Salmelan ensimmäinen kosketus psyykkiseen valmennukseen oli vuonna 2014, kun hän pelasi Tampereen Ilveksessä. Joukkue teki yhdessä psyykkisen valmentajan kanssa töitä, henkilökohtaisia tapaamisia ei vielä ollut. Myöhemmin Salmela löysi kirjan psyykkisestä valmennuksesta, ja hän ymmärsi, mitä kaikkea siihen kuuluu. Ystävän neuvosta Salmela soitti Paula Thesleffille. 

– Pelasin silloin Porin Ässissä ja oli jollain tavalla vaikeita kausia. Peli ei kulkenut, oli virheiden pelkäämistä. Tapaamiset Thesleffin kanssa alkoivat oikeastaan heti tuoda tulosta, kun pääsi purkamaan ajatuksiaan eikä tarvinnut miettiä, mitä joku ajattelee, Salmela sanoo.

Arvojen läpikäyminen tuo varmuutta tekemiseen.

Ajan myötä työkaluja omien tunteiden ja ajatusten käsittelyyn ja havainnointiin alkoi tulla enemmän.

– Paula puhui ruohikosta, johon pitää alkaa kävellä polkua. Se ei tapahdu hetkessä.

Salmela huomasi olevansa tasaisempi pelaaja kuin aikaisemmin, suoritustaso ei enää ailahdellut niin paljon. Virheisiin ei jäänyt kiinni niin kuin ennen.

– Kun käydään läpi arvoja, miten haluat pelata ja minkälainen pelaaja haluat olla, niin se tuo varmuutta tekemiseen. Joka ilta on omat teemat, joita alkaa toteuttaa. On helppo nojautua niihin pelissä, kun tiedät, millä tavalla haluat pelata. Lähdet toteuttamaan sitä, eikä se ole arvailua, että mitähän tänään tapahtuu.

Oletko nyt parempi pelaaja kuin ennen vuotta 2021?

– Ehdottomasti.