Hengityksestä ja olemisen ihmettelystä

Minna Martin on kirjoittanut viisaan, lempeän ja koskettavankin kirjan, joka suo huomiota eri vaiheillemme läpi elämänkaaren. Hengitys rauhoittaa, mutta saattaa kirvoittaa myös luovuuden esiin.

Kouluttajapsykoterapeutti Minna Martinin uusin teos Hengitä tämä hetki – hengitys ja lupa olla on tervetullut ja tarpeellinen teos kiireisessä, hälyisessä, vaatimusten, kontrollin ja suoritusten sävyttämässä nykymaailmassamme. Kirja on jo pöydällä levätessään terapeuttinen, hengityksenkeveä muistutus perustavanlaatuisesta tarpeestamme lepoon, lupa hengähtää ja vain olla. Kuinka onkin niin, että usein unohdumme vain haaveilemaan levosta, ajatellen sen olevan jotakin, mikä tulisi ansaita.

Kirja toivottaa tervetulleeksi sekä heidät, jotka ovat jo perehtyneet hengitykseen enemmänkin, että myös aihetta vielä tuntemattomat lukijat. Mentalisaation käsite kulkee kirjan tausta-ajatuksena muistuttaen, ettei ehkä ole oikein mennä ulkoapäin neuvomaan, miten toisen tulisi hengittää ja olla. Martin itse on kirjassaan vahvasti läsnä jakaessaan joitakin henkilökohtaisia kokemuksiaan ja merkityksellisiä kohtaamisiaan matkansa ja hengityksen parissa työskentelyn varrelta, mikä tukee lukijan oivallusta hengityksen henkilökohtaisuudesta. Jokaisen oma tapa hengittää on pyhä.

Kirja toimii matkakumppanina itsenäisesti tehtävälle ajatustyölle, mutta monissa harjoituksissa on pari tarpeen. Läpi kulkeekin mukana näkemys siitä, kuinka perinpohjaisen sisäänrakennettua sosiaalisuus meissä ihmisolennoissa on, kuinka tarvitsemme yhteyttä toisiimme, läsnäolevina ja lähellä kohdattuna. Hengitystyöskentelyssä, terapiassa, elämässä – meillä on tarve rauhoittavaan toiseen. Saatuamme kokemuksen hyväksyvässä ja rauhoittavassa vuorovaikutussuhteesta olemisesta meidän on mahdollista vähitellen myös itse olla tarvittavan rauhoittavia itsellemme.

On kiinnostavaa, että Martin tuo esiin hengityksen yhtäläisyydet taiteeseen. Martinin mukaan hengityksen kanssa työskentely saattaa usein kirvoittaa luovuutta, kuten kuvallista ilmaisua tai runojen kirjoittamista. Hän itse on liittänyt tekstin lomaan henkilökohtaisia runojaan, jotka elävöittävät niin lukukokemusta kuin hänen mukaansa hengitystyöskentelyäkin koskettaen ihmisessä jotakin sellaista, mikä pakenee teoriatietoa. Runo sanoo paljon sanomalla vain vähän; merkitykset tihentyvät. Runosta on karsittu ja riisuttu ylimääräiset sanat ja selitykset, jolloin jäljelle jää vain välttämättömin, ja samalla tavoin kun ihmisestä siirretään syrjään roolit, suorituspaineet, kaikki ylimääräinen, tavoitetaan aidoin ja välttämättömin ydin: hengitys. Hengityksen äärelle hiljentyminen tarjoaa mahdollisuuden ihmetellä, mitä meissä tapahtuu, mitä tarvitsemme ja mitä haluamme väistää.

Minna Martin on kirjoittanut viisaan, lempeän ja koskettavankin kirjan, joka suo huomiota eri vaiheillemme läpi elämänkaaren: jo ennen elämän alkua lähtien raskaana olevan äidin tilanteesta aina viimeiseen uloshengitykseen asti, jonka jälkeen ei enää tarvitse jaksaa vetää uudelleen henkeä. Pohdinnat kulkevat kohti inhimillisyyden syviä perusasioita ja mahdollisia kipupisteitä. 

Harjoituksissa kokeillaan, löytyisikö mahdollisuus levätä ja lupa vain olla, mutta tutkitaan myös mm. luopumisen, nautinnon, oman voiman, tilan ja rajojen teemoja. Kirjan sanoma on yksinkertainen ja samalla syväluotaava. Hengitä tämä hetki. Kehotus muistuttaa ammattilaista ja jokaista inhimillistä ihmistä luvasta olla vain. Miten lohdullista, että se lupa on olemassa, vaikkei sitä jatkuvasti muistaisikaan.

Kirjaesittelyn kirjoittaja työskentelee psykologina YTHS:llä ja opiskelee kirjoittamista Jyväskylän avoimessa yliopistossa.