Sosiaali- ja terveysalan eettisen neuvottelukunnan ETENEn laajan asiantuntijaryhmän tehtävä on tuottaa päätöksenteon tueksi eettisiä näkökulmia sote-asioista. ETENE työskentelee sekä lainsäätäjiltä tulevien lausuntopyyntöjen parissa että oman toimintasuunnitelmansa mukaisesti. 

Psykologiliiton ammattiasioista vastaava psykologi Vera Gergov edustaa neuvottelukunnassa psykologien ammattikuntaa. Hän on ensimmäistä kertaa mukana toimikaudella 2018–2022.

– Käsittelyyn tulee usein asioita, jotka eivät äkkiseltään vaikuta liittyvän suoraan psykologian alaan, mutta psykologiset kysymykset ovat kuitenkin yhteydessä moneen asiaan. Esimerkiksi lainvalmisteluun liittyvä psyykkisten vaikutusten arviointi tai se, miten asiakkaan näkökulmaa huomioidaan sosiaali- ja terveydenhuollossa, ovat tällaisia, Gergov sanoo. 

Vera Gergov on ETENEn varajäsen, mutta työskentelyyn kutsutaan mukaan kaikki jäsenet ja varajäsenet tasapuolisesti.

Gergov ymmärtää, että ETENE voi tuntua kaukaiselta suhteessa vaikkapa psykologien ammattieettiseen lautakuntaan. Neuvottelukunnan tarkoitus onkin katsoa asioita koko sote-alan ja yhteiskunnan kannalta. 

– Psykologeilla on yleensä korkea tietoisuus omasta ammattietiikastaan. ETENE katsoo periaatteessa samoja kysymyksiä ylätasolta: palvelujen järjestämisen, lainsäädännön ja hoitosuositusten kannalta. 

Pandemia valtasi keskustelun

ETENEn puheenjohtajana on viime kahdeksan vuoden ajan toiminut sosiaalietiikan professori Jaana Hallamaa, joka ennen puheenjohtajuuttaan toimi ETENEn varapuheenjohtajana ja varajäsenenä. 

– Joka nelivuotiskaudelle tehdään toimintasuunnitelma, ja lisäksi jokaiselle toimintavuodelle on oma teemansa. Lausuntojen laatiminen voi ajoittain teettää paljonkin työtä, ja myös kauden aikana esiin nouseviin yllättäviin asioihin tulee varautua, Hallamaa kertoo.

Päättyvällä kaudella tällainen yllättävä tekijä oli pandemia. Jaana Hallamaa sanoo, että ETENE käsitteli asiaa, mutta ei aktiivisesti tuonut pandemiaan liittyviä näkökulmia esiin julkisuudessa, koska julkinen keskustelu oli muutenkin täynnä pandemia-asiaa.

– Pandemian hoidossa korostui fyysinen terveys, ja psyykkinen ja sosiaalinen näkökulma jäivät vähälle huomiolle. Esimerkiksi asumispalveluiden piirissä olevien tai riippuvuussairauksista kärsivien ihmisten elämään pandemialla oli suuret sosiaaliset vaikutukset, Hallamaa sanoo. 

Toimikaudella on puhuttu myös genomipankkilaista, yksityisille kuluttajille suunnatuista geenitesteistä ja tekoälyn hyödyntämisestä.

– Esimerkiksi kysymys siitä, onko mielekästä tuottaa tai avoimesti jakaa hyvin yksityiskohtaista terveystietoa, jonka vaikutusta elämäänsä kuluttaja ei ehkä osaa arvioida, on eettisesti hyvin kiinnostava, Gergov sanoo.

Osallisuus painopisteenä

Eräs päättyvän kauden painopistealue on ollut osallisuus. Siihen liittyen ETENE on käsitellyt esimerkiksi sosiaali- ja terveysministeriön hanketta itsemääräämisoikeuden vahvistamisesta.

– Se on valtava hanke, joka koskee erityisesti esimerkiksi ikääntyneitä, vammaisia ja mielenterveyspotilaita: miten vahvistetaan potilaan osallisuutta hoidossaan ja vähennetään rajoittamistoimia, missä kulkevat päätöksentekokyvyn rajat, ja kuka päättää asiakkaan puolesta, jos hän ei itse voi tehdä päätöksiä, Vera Gergov selittää.

Jaana Hallamaa näkee tarvetta tarkastella koko hyvinvoinnin käsitettä ja ongelmien syitä ja ratkaisuja uudelleen. Esimerkiksi vanhustenhoitokeskustelu on typistynyt hoitajamitoitukseen, vaikka voitaisiin miettiä myös kokonaan toisenlaisia malleja järjestää hoito.

– Psyykkisessä hyvinvoinnissa taas pitää ajatella laajasti rakenteita, jotta nähdään, mistä yksilön oireet nousevat. Yksilöt oireilevat usein kokonaisuuden ongelmia, mutta nyt ongelmia hoidetaan yksilökeskeisesti, Jaana Hallamaa sanoo.

ETENEn toimikausi on vaihtumassa. Uutta kokoonpanoa ja toimintasuunnitelmaa ei vielä ole vahvistettu, mutta väistyvä puheenjohtaja Hallamaa tuo esiin joitain tulevan kauden näkökulmia.

– Olemme hahmotelleet kokonaisvaltaista ympäristöhyvinvoinnin mallia, ja työ on vielä kesken. Ympäristökysymys on kuitenkin akuutti ja ihmisen ja ympäristön hyvinvoinnissa on keskinäisriippuvuus, Hallamaa sanoo.

Teksti on julkaistu Psykologi-lehdessä 3/2022.