Ensimmäisessä työssä

Vuoden psykologian opiskelija 2022 Noel Niskanen on haastatteluhetkellä ollut kolme viikkoa töissä. Hän työskentelee Mikkelin kaupungin hankkeessa nimeltä Hyvinvointipalvelut opiskelun tukena. Mikkelissä on jo pitkään toiminut nettilukio, ja hankkeessa kehitetään sen verkkoympäristöä.

Niskanen on tiiminsä ainoa psykologi, ja hänen tehtävänsä on tuoda psykologista ymmärrystä työhön.

– Kyse on opiskelijoiden jaksamisen ja motivaation tukemisesta. Monella nettilukion opiskelijalla on erilaisia oppimisen haasteita. Tuotan parhaillaan hankkeen sivuille sisältöjä sukupuolen moninaisuudesta, vähemmistöstressistä ja stressinhallinnasta, Niskanen kertoo.

Kuten itse nettilukiokin, myös Niskasen työtiimi on maantieteellisesti kaukana toisistaan. Se ei haittaa, koska työyhteisössä on totuttu etäyhteyksiin jo ennen korona-aikaa.

Työssä oleminen on tuntunut hyvältä ja merkitykselliseltä, mutta niin tuntuivat opinnotkin. Yksi tulevaisuuden mahdollinen polku onkin opintojen jatkaminen väitöskirjaan saakka. Psykologian pariin Niskasen johdatti oma kiinnostus mielen toimintaan.

– Olen oikeastaan aina miettinyt, miksi kaikki eivät halua opiskella psykologiaa! Kukapa ei haluaisi ymmärtää paremmin itseään ja muita ihmisiä.

Laitilasta syntyisin oleva Niskanen opiskeli Turun yliopistossa. Hänen gradunsa käsitteli ilmastoahdistusta, tarkemmin erään kansainvälisesti käytetyn mittarin soveltamista ilmastoahdistuksen mittaamiseen Suomessa. Aihe tuli suoraan teemaa käsittelevästä tutkimusprojektista, mutta osui omiin kiinnostuksen kohteisiin.

– Tutkimukseen osallistui noin tuhannen henkilön otos enimmäkseen yliopisto-opiskelijoita. Minua kiinnostaa se, miten ja miksi ihmisryhmät toimivat eri tavalla. Jotkut lamaantuvat ilmastoahdistuksestaan, toiset taas menevät kadulle osoittamaan mieltään. Miten lamaantuvia voisi auttaa tai miten voisi aktivoida heitä, jotka eivät ole havahtuneet tilanteeseen, Niskanen pohtii.

Koulutuspolitiikka kiinnostaa

Opiskeluaikanaan Noel Niskanen osallistui ainejärjestötoimintaan ja ylioppilaskunnan toimintaan. Hän arvelee, että aktiivisuus yhteiskunnallisissa kysymyksissä on myös Vuoden psykologian opiskelija  -tunnustuksen takana. 

Psykologian ainejärjestö Fobiassa hän oli yhden kauden ajan hallituksessa koulutuspoliittisena vastaavana. Ylioppilaskunnan edustajistossa hän istui kaksi kautta ja toimi lopulta sen varapuheenjohtajana. Hän arvioi, että läpimeno vaaleissa onnistui psykologiopiskelijoiden äänillä.

– Halusin tehdä töitä sen eteen, että yliopisto tulisi vielä paremmaksi. Ylioppilaskunta on iso ääni yliopiston sisällä. Olen halunnut olla mukana esimerkiksi kehittämässä opetusta, ja oppiaineemme opettajat ovat mielellään kuunnelleet opiskelijoiden ajatuksia.

Moninaisuusteemat ovat Niskaselle tärkeitä, ja niitä ei psykologian opinnoissa hänen aloittaessaan vielä ollut. Nykyisin opintoihin voi jo sisällyttää kurssin sukupuolen ja seksuaalisuuden moninaisuudesta.

Eräs häntä hiertävä asia on se, että psykologian opinnoista johtaa polut tutkijaksi tai kliiniseen työhön, mutta ei asiantuntijatehtäviin, jollaisessa hän itsekin nyt työskentelee. Hänestä olisi hyvä, että psykologiopiskelijoita kannustettaisiin enemmän etsimään omaa paikkaansa yhteiskunnassa. 

– Vasta viime vuosina on alettu puhua, että psykologien pitäisi mennä toimimaan erilaisiin paikkoihin. Mutta jos mallit asiantuntijatyöstä puuttuvat, on helpompi hakeutua vaikkapa neuvolaan. Kuitenkin vain harvalla on hallussaan sellaista tietopakettia ihmiseen liittyvää osaamista kuin psykologeilla. Jos huomaa jonkun paikan, jossa tarvitaan psykologia mutta siellä ei ole, niin sinne vain.

– Minulle se yhteiskuntarooli on aina ollut tärkeä.

Niskanen kokee itse olevansa sekä psykologi että yhteiskuntatieteilijä. Kolmen viikon kokemuksella hän sanoo, että haluaa työelämässä pitää ovet auki monenlaisiin suuntiin. 

– En halua vielä lukkiutua. Voihan olla, että innostun vielä kliinisestäkin työstä. Kuitenkin ihmisten auttaminen silloin, kun systeemi on rikki, tuntuu metsäpalon sammuttamiselta suihkepullolla.

Merkityksellisyys on nousussa

Ainejärjestötoiminnasta ja ylioppilaskunnasta voisi johtaa suora polku puoluepolitiikkaan. Niskanen sanoo, ettei ainakaan tällä hetkellä ole kiinnostunut vaikuttamaan sitä kautta. Ylioppilaskuntapolitiikan kompromissit ja sosiaaliset kiemurat eivät tuntuneet omalta tavalta toimia. Hän on kuitenkin ollut vaalikampanjoiden taustalla tukemassa ehdolla olevia ystäviään.

– Arvostan heitä, jotka antavat kasvonsa alttiiksi siihen hommaan. Palaute on välillä hirvittävää. Itselleni toivon toisenlaista yhteiskunnallista työtä, Niskanen sanoo.

Seuratessaan muita psykologian opiskelijoita hän on huomannut, että yhteiskunnallinen ajattelu on monelle entistä tärkeämpää. Moni tuntuu etsivän laajempaa merkityksellisyyttä työhönsä. 

– Omien opintojeni aikana kiinnostus esimerkiksi monimuotoisuuskysymyksiin tai ilmastoteemoihin on lisääntynyt paljon. On toki tärkeää, että löydämme oman paikkamme yhteiskunnassa, mutta meillä on myös vastuuta toimia maailman parantamiseksi. Meitä psykologeja ja osaamistamme tarvitaan asiantuntijoina ja vaikuttamistyössä. Esimerkiksi sodat ja ilmastonmuutos ovat sen tason kriisejä, että niiden selättämiseen tarvitaan myös vahvaa osaamista ja ymmärrystä ihmismielen toiminnasta. 

Teksti on julkaistu Psykologi-lehdessä 1/2023.