Aamuruskon perheessä eletään jännittäviä aikoja. Raskaustesti näytti plussaa pitkän odotuksen jälkeen ja nyt tulevat vanhemmat Mirkku ja Jarkko suuntaavat ensimmäiseen ultraäänitutkimukseen. Kätilö tutkiessa pitkään laitteen kuvaa ehtii pariskunta jo huolestua. Vihdoin tulee tuomio: kaksoset!

Kaksosraskaus sujuu neuvolan mittareilla hyvin, mutta Mirkku on alakuloinen ja huolissaan siitä, miten nuori perhe tulee pärjäämään vauvojen synnyttyä. Hiljattain hankittu kallis asuntokin uhkaa käydä pieneksi saman tien. Kaikki asiat tuntuvat kaatuvan päälle, eikä Mirkku saa öisin nukuttua.

Mirkku yrittää puhua huolistaan neuvolan terveydenhoitajalle. Vastaanotolla on kuitenkin vastassa joka kerran eri henkilö, ja on vaikeaa aloittaa keskustelua aina uuden hoitajan kanssa. Hoitajat keskittyvät mittaamaan vatsanympärystä ja vastaavat Mirkun haparoiviin keskusteluyrityksiin, että tulevaisuus huolettaa monia odotusaikana.

Psykologiliiton ammattiasioista vastaava psykologi Vera Gergov: Ihannetilanteessa äitiysneuvolan terveydenhoitaja olisi sama henkilö koko raskauden ajan. Jos odottavalla äidillä on huolta omasta jaksamisesta ja tulevasta vanhemmuudesta, niin terveydenhoitajan pitäisi pystyä ohjaamaan perhe neuvolapsykologille. Psykologi tukee äitiys- ja lastenneuvolan asiakkaita raskausaikaan, vanhemmuuteen ja lapsen kehitykseen liittyvissä asioissa. Psykologi löytyy monesta neuvolasta, mutta lakisääteistä mitoitusta ei ole ja riippuu siten kotikunnasta, pääseekö tukea tarvitseva vastaanotolle. 

Kaksoset syntyvät, ja he saavat nimet Tuisku ja Paju. Aamuruskon perheessä asiat alkavat sujua hieman paremmin. Kun lapset ovat neljävuotiaita, perhe muuttaa toiselle paikkakunnalle.

Tuiskun ja Pajun alkuajat päiväkodissa vanhalla paikkakunnalla sujuivat hyvin, mutta muuton jälkeen asiat vaikeutuvat. Päiväkodissa ei ole tarpeeksi työntekijöitä, lähes joka päivä on vastassa uusi sijainen. Tuisku hakee selvästi huomiota, hänen on vaikeaa rauhoittua ja toisinaan hän lyö muita lapsia. Työntekijät viestittävät vanhemmille päivien olevan vaikeita. Paju sitä vastoin vetäytyy omiin maailmoihinsa eikä osallistu muiden leikkeihin.

Vera Gergov: Varhaiskasvatuksen henkilökunnan pitäisi osata tunnistaa tilanteet, joissa lapsi tarvitsee tukea, ja saada myös itse tukea työhönsä. Liiton keskeisimpiä tavoitteita on, että varhaiskasvatuksessa pitäisi olla saatavilla psykologi erityisesti varhaiskasvatuksen ammattilaisten työn tueksi. Nyt niitä löytyy vain muutamasta kunnasta. Palvelu voidaan toteuttaa keskitettynä, niin että yksi psykologi vastaa useammasta päiväkodista ja jalkautuu päiväkoteihin tarvittaessa.

Kaksoset aloittavat koulun. Ensimmäiset vuodet kaikki tuntuisi taas sujuvan hyvin, mutta alakoulun loppua kohden Tuiskun oireilu pahenee uudelleen. Luokan hälinä tuntuu häiritsevän häntä kovasti, ja hänen on vaikea keskittyä tunneilla. Opettajan mukaan Tuisku häiritsee opetusta, ja hänet poistetaan usein luokasta. Koulumenestys heikkenee ja kavereiden kanssa tulee paljon riitaa. Tuisku ei halua mennä kouluun, koska kokee olevansa silmätikku. Monena päivänä hän jääkin kotiin.

Myös Paju alkaa oireilla. Hän valittaa lähes joka päivä päänsärkyä. Hän on hiljainen eikä hänellä tunnu olevan ystäviä. Poissaoloja koulusta päänsäryn vuoksi tai muuten alkaa kertyä myös hänelle yhä enemmän, eikä hän lähde kotoa myöskään iltaisin. Vanhemmille Paju kertoo, että muiden seurassa olo ahdistaa.

Gergov: Nyt molemmille ensisijainen palvelu olisi koulupsykologin tapaaminen. Opiskeluhuollon psykologipalvelut ovat lakisääteisiä. Vakansseja on kuitenkin paljon täyttämättä, joten lapsi tai nuori saatetaan ohjata terveydenhoitajalle tai kuraattorille, joilla ei kuitenkaan ole laaja-alaista mielenterveyden koulutusta tai mahdollisuutta tehdä tutkimuksia ongelmien juurisyyn selvittämiseksi. Jos koululta ei psykologin vastaanottoa löydy, niin kunta voi järjestää palvelun ostopalveluna, mutta silloin psykologityö ei usein integroidu kouluarkeen ja lakisääteinen yhteisöllinen ennaltaehkäisevä työ jää toteutumatta. Lakisääteisten määräaikojen toteutumista ei myöskään seurata.

Lopulta Tuisku pääsee koulupsykologin vastaanotolle ja käynnistetään tutkimukset tarkkaavaisuuden ja keskittymisen pulmien ja oppimisen haasteiden kartoittamiseksi. Ne voivat piiloutua huonon käytöksen taakse.  

Gergov: Pajun kohdalla vaikuttaa siltä, että ulospäin kiltiltä ja pärjäävältä vaikuttavan lapsen tilannetta ei ole huomattu ajoissa. Silloin ahdistuneisuusoireilu on päässyt kasvamaan ja lapsen on ehkä vaikea päästä kaveriporukoihin mukaan. Koulupsykologi voi tukea nuorta ahdistuksen hallinnassa ja kouluun palaamisessa. Myös ahdistuneisuuden hoitoon suunniteltuja hoito-ohjelmia voidaan hyödyntää sekä kouluissa että perusterveydenhuollossa ja erikoissairaanhoidossa.

Mutta Tuisku ei suostu edelleenkään lähtemään kouluun. Vanhemmat huolestuvat ja yrittävät saada häntä avun piiriin, mutta Tuisku ei ole itsestään huolissaan, eikä halua ulkopuolista apua.

Gergov: Lastensuojelu on taho, joka voisi tukea vanhempia saamaan nuori kouluun ja hoitoon, jos perheen ja koulun keinot eivät tunnu riittäviltä eikä nuori itse ole motivoitunut ottamaan tukea vastaan. Jos nuori ei ole vakavassa syrjäytymisriskissä on usein vain odotettava, että nuorella itsellään syntyy motivaatio hakea hoidollista apua tai jatkaa opintoja. Moniin kuntiin on perustettu matalan kynnyksen mielenterveyspalveluita, esimerkiksi Helsingissä on Mieppi. Niissä on mahdollista tarjota lyhyitä interventioita, ja ne ovat usein ohjaavia tahoja muiden sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden piiriin. Myös esimerkiksi Ohjaamoihin on pyritty keräämään moniammatillista tukea, kuten psykologeja.

Kunnilla on järjestämisvelvollisuus perustason mielenterveyspalvelusta, mutta niiden sisältöä ei ole tarkemmin määritelty. Sillä, missä asuu, on paljon merkitystä. Liiton näkemys on, että tulevien hyvinvointialueiden sotekeskuksessa, useimmiten siis terveysasemilla pitäisi olla moniammatillinen tiimi, jossa olisi psykologiasiantuntemusta. Psykologi voisi tehdä paitsi hoidon tarpeen arviointia, niin myös tarjota lyhyitä interventioita ilman tarpeetonta eteenpäin ohjausta tai hoitoon jonottamista.    

Molemmat kaksoset saavat vaikeuksien jälkeen onneksi peruskoulun suoritettua. Paju pääsee lukion jälkeen yliopistoon, mutta siellä hänellä on vaikeuksia keskittyä opintoihin, ja hän ahdistuu jälleen.

Gergov: Korkeakouluopiskelijat kuuluvat Ylioppilaiden terveydenhuoltosäätiön palveluiden piiriin. Jos ongelmat ovat opiskelussa ja opiskelijalla on esimerkiksi pulmia itseohjautuvuudessa, niin olisi tärkeää saada apua opiskelupaikassa. Psykologiliiton tavoite on, että korkeakouluissa olisi lakisääteisesti opintopsykologeja, jotka voisivat auttaa esimerkiksi opiskelukykyyn ja voimavaroihin liittyvissä ongelmissa. Opintopsykologit tekevät koulupsykologien tapaan myös yhteisöllistä työtä ja osallistuvat organisaatiota koskevaan kehittämistyöhön.

Tuiskukin saa ammatillisen tutkinnon suoritettua, mutta hänellä on ensimmäisessä työpaikassaan jälleen keskittymiseen ja jaksamiseen liittyen vaikeuksia.

Gergov: Tuisku hyötyisi taas psykologin tuesta. Valitettavasti psykologille ei välttämättä automaattisesti työterveyshuollossa pääse. Työnantajan on järjestettävä lakisääteinen ehkäisevä työterveyshuolto, sen sijaan sairaanhoidon järjestäminen on työnantajalle vapaaehtoista. Jos psykologin vastaanottokäyntejä on tarjolla, niin psykologille päästäkseen pitää yleensä olla lähete lääkäriltä. Liiton tavoitteena on, että psykologin vastaanotolle olisi oikeus työterveyshuollossa hakeutua suoraan samalla tavalla kuin lääkärille tai vaikkapa fysioterapeutille. Mielenterveysongelmathan ovat nykyään yleisin syy sairauslomille, joten on erikoista, että niihin ei välttämättä ole työterveyshuollossa tarjolla matalan kynnyksen tukea, jolla sairastumista voisi myös ennaltaehkäistä.

Oikea-aikaisen tuen ja palvelujen avulla Tuisku ja Paju selviytyvät työvuosista ja jäävät aikanaan eläkkeelle. Silloin he ovat jälleen mielenterveysosaamisen tarpeessa. 

Gergov: Ikääntyneiden osalta mielenterveyden tuki on hyvin vähäistä. Somaattinen puoli hoidetaan kuntoon, mutta pitäisi ymmärtää, että myös psyykkinen pahoinvointi altistaa somaattisille vaivoille. Jotta saataisin ylläpidettyä ikäihmisten psyykkistä hyvinvointia, niin psykologipalvelujen pitäisi olla järjestetty samalla tavalla kuin varhaiskasvatuksessa, eli kunnista/hyvinvointialueilta löytyisi kentän työntekijöitä konsultoiva psykologi. Vanhuksille pitäisi myös olla mahdollista päästä terveyskeskusten mielenterveyspalvelujen piiriin.

Teksti on julkaistu Psykologi-lehdessä 4/2022.