Datan avulla tietoa ja tukea oppilaille

Rasmus Heikkilä työskentelee koulupsykologina Aleksis Kiven peruskoulussa Helsingissä. Yhtenäisessä peruskoulussa opiskelee lähes 700 oppilasta 1.–9.-luokilla.

Koulussa datan keräämiseen ja läpikäyntiin osallistuvat kaikki yhteisöllisen oppilashuoltoryhmän eli YHR:n jäsenet. Ryhmään kuuluvat kuraattori, psykologi, terveydenhoitajat, rehtori, erityisopettajat, opinto-ohjaajat ja kouluvalmentaja.

– Tärkeitä tiedonkeruulähteitä meille ovat mm. THL:n Kouluterveyskysely ja Helsingin kaupungin opetusviraston hyvinvointiprofiilit, joilla on saatu tietoja esimerkiksi koulukiusaamisesta ja mielenterveydestä.

Lisäksi psykologin mukaan yhteisöllisessä työssä hyödynnetään YHR:n tekemiä hyvinvointikyselyitä. Kysely tehdään vuosittain syksyllä kaikille luokille.

– Sen jälkeen YHR kutsuu yksitellen jokaiselta luokalta muutamia oppilaita ja luokanvalvojan keskustelemaan tuloksista oppilashuoltoryhmän kanssa. Tällöin meillä on mahdollisuus kuulla oppilaiden näkemyksiä luokan tilanteesta tarkemmin ja osallistaa heidät yhteisölliseen työhön. Myöhemmin luokanvalvojat käyvät kyselytulokset vielä läpi yhdessä koko luokan kanssa.

– Yhteisöllisessä työssä hyödynnettäviä ilmiöitä tulee myös paljon ilmi, kun oppilaat keskustelevat opettajien tai oppilashuollon kanssa kahden kesken, Heikkilä sanoo.

Kompromissien tekemistä

Vuonna 2024 YHR:n tekemässä luokkien hyvinvointikyselyssä nousi esiin muun muassa, etteivät useat yläkoululaiset syö koulussa lounasta.

– Ehdotin, että opettajat veisivät kuukauden ajan oppilaat suoraan tunnilta ruokalaan syömään, mutta opettajat eivät pitäneet ajatuksesta. Paljon riippuu opettajista ja siitä, mihin heidän resurssinsa riittävät – en itse pysty toteuttamaan kaikkia muutoksia, koulupsykologi kertoo.

Asiaan on kuitenkin saatu nyt ehkä kompromissi. Suunnitteilla on, että ensi syksynä kahden ensimmäisen kouluviikon ajan opettajat vievät seitsemäsluokkalaiset syömään kouluruokaa ruokalaan. 

– Tavoitteena olisi, että saisimme tällä luotua uusille oppilaille ruokalaan menosta rutiinin. Lisäksi toivomme tämän madaltavan kynnystä, koska yhtenä syömistä rajoittavana tekijänä nousi ruokailutilanteiden ahdistavuus.

Usein käynti koulupsykologilla riittää, eikä minun tarvitse lähettää nuorta eteenpäin.

– Nyt keväällä keskustellaan ruokalan väen kanssa, saataisiinko yläluokille välipalakärry, koska oppilaat eivät jaksa kävellä viittä kerrosta alaspäin ruokalaan. Lisäksi oppilaille tuodaan tarjolle ruokalaan erilaisia kastikkeita, jotta oppilaan voisivat tuunata kouluruokiaan mieluisimmiksi.

Rehtori on lisäksi yhteydessä vanhempiin ja tarjoaa neuvoja, miten he voivat tukea lastensa kouluruokailua ja ostaa välipaloja tai eväitä lapsilleen.

Yhteisöllinen työ rajallista

Lakisääteisen yhteisöllisen työn määrän täyttäminen on hankalaa, koska työ on paljon muutakin kuin ennaltaehkäisevää työtä.

– Minulla on yleensä noin kaksi palaveria päivässä. Koulupalavereiden ja oppilashuoltoryhmän tapaamisten lisäksi minulla on päivittäin 2–4 yksilötapaamista, minkä takia yhteisöllinen työ jää ahtaalle. Tämän takia olen tehnyt yhteisöllistä työtä mm. siten, että olen lähettänyt kaikille huoltajille Wilma-viestillä tietopaketin nuorten keskittymisvaikeuksista ja siihen vaikuttavista tekijöistä ja arjen tukikeinoista. Yllättäen tämä sai todella positiivisen vastaanoton ja tavoitti suurimman osan oppilaista ja huoltajista, vaikka ajallisesti tietopaketin kerääminen oli verrattain nopeaa.

Heikkilän mielestä psykologin koulutus opettaa hyvin käyttämään dataa.

– Yksilötyön lisäksi myös yhteisöllisessä työssä on keskeistä, että psykologi pystyy luotettavasti tulkitsemaan hyödyntämäänsä tietoa.

Kollegoilta tukea

Rasmus Heikkilä viihtyy työssään.

– Meillä on hyvä työyhteisö ja rehtori, joka arvostaa psykologien ammattitaitoa.

Kaupungin oppilashuolto toimii Heikkilän mielestä hyvin.

– Pidän yhteyttä muihin koulupsykologeihin: meillä on omia Teams-ryhmiä ja muita foorumeita, joilla pohtia alan kysymyksiä. Jaamme toisillemme mm. yhteisöllisen työn vinkkejä, jotta kerkeisimme kiireen keskellä tehdä myös laadukasta yhteisöllistä työtä. Mitään ei tarvitse ”vetää lonkalta”.

Fiksut nuoret

Heikkilä pitää nykynuoria fiksuina. He keskustelevat mielellään asioistaan psykologin kanssa.

– Esimerkiksi mediamaailmassa näytetään heille tietynlaista kehonkuvaa, joka aiheuttaa monille syömishäiriöihin liittyvää oireilua. Mutta he osaavat hakea apua. Usein käynti koulupsykologilla riittää, eikä minun tarvitse lähettää nuorta eteenpäin. 

– Tuntuu, että etenkin nykymaailmassa on monia mielenterveyttä kuormittavia tekijöitä, enkä ihmettele, miksi oireilu näyttää lisääntyneen. Toisaalta on kuitenkin ilo huomata, kuinka fiksuja nykypäivän nuoret ovat. Tuntuu, että tietotaso, valmius keskustella asioista sekä nuorten reflektiokyky ovat ottaneet omista yläastevuosista ison harppauksen eteenpäin.

Teksti on julkaistu Psykologi-lehdessä 1/2025.

Lue myös: Tiedolla johtaminen – millaista tietoa psykologityöstä kerätään?