Autismikirjon häiriön ensimmäisissä Käypä hoito -suosituksissa näkyy psykologien kädenjälki

Autismikirjon häiriö sai oman Käypä hoito -suosituksen alkuvuodesta. Tammikuussa valmistunut suositus on ensimmäinen, joka autismikirjon häiriön hoidosta on Suomessa annettu.

Psykologeja on ollut mukana niin laatimassa suositusta kuin kommentoimassa sitä. Suositukset laatineessa työryhmässä olivat mukana Sari Kujanpää ja Tuulia Lepistö-Paisley ja asiantuntijoina työskentelyyn osallistuivat Katja Jussila ja Anneli Kylliäinen. Psykologiliitto kommentoi luonnosta neuropsykologian, lapsi- ja nuorisopsykologien sekä varhaisen vuorovaikutuksen perhesuhteiden ammatillisilta työryhmiltä saatujen kommenttien pohjalta.

– Kyllä suomalaisia hoitosuosituksia on odotettukin!, iloitsee Neuropsykologien ammatillisen työryhmän sihteeri Terhi Helminen, joka vastasi suosituksen kommentoinnista työryhmän puolesta.

Helminen on tutkijatohtori Tampereen yliopistolla ja toiminut yliopisto-opettajana Psykologian Opetus- ja Tutkimusklinikka Psykessä sekä tekee kliinikkona neuropsykologista kuntoutustyötä lasten ja nuorten parissa.

– Hoidon lisäksi myös yliopisto-opetuksen kannalta on hyvä, että Käypä hoito -suositus saatiin. Aiemmin jouduimme pohjaamaan opetuksen ulkomaisiin hoitosuosituksiin, Helminen kuvailee.

Uusille suosituksille on varmasti paljon tarvetta myös hyvinvointialueilla, joilla on vielä paljon työtä tehtävänä hoitopolkujen, diagnostiikan ja kuntoutuksen käytäntöjen suunnittelussa.

Psykologien osaaminen näkyy suosituksissa

Autismikirjon diagnosoinnin, hoidon ja kuntoutuksen kenttä on hyvin moniammatillinen ja siksi on tärkeää, että myös hoitosuositukset huomioivat moniammatillisuuden. Helminen kokee, että moniammatillisuus näkyy suosituksissa kohtalaisen hyvin. 

Keskeistä psykologeille uusissa suosituksissa on tietysti psykologien osaamisen merkityksen tunnistaminen ja suositukset siihen, milloin psykologin tutkimukset ovat tarpeen. Esimerkiksi lasten kohdalla suositellaan ainakin kertaalleen psykologin tai neuropsykologin tutkimusta (suositus 5). Toisaalta suosituksissa jätetään sopivaa väljyyttä ja tilaa harkinnalle siitä, milloin psykologin tutkimuksesta on hyötyä. 

– Psykologiresurssit on tärkeää ohjata oikein, eikä kenenkään hoito myöskään saa viivästyä sen takia, että odotellaan psykologin tutkimuksia, Helminen toteaa.

Diagnoosia ei suositusten mukaan tule tehdä yksittäiseen menetelmään tai pisterajaan pohjaten. (suositus 4), vaan tietoa pitäisi kerätä laajemmin esimerkiksi lähipiiriltä, varhaiskasvatuksesta tai koulusta (suositus 3).

Menetelmistä Käypä hoito -suositus nostaa esille ydinoireiden havainnointiin ADOS-menetelmän (suositus 2), joka on kansainvälisesti tunnustettu ja Suomessakin yhä yleisemmin käytössä. Merkittävää on myös se, että suosituksissa painotetaan, että tukitoimien aloittamisessa ei täydy eikä saa jäädä odottamaan diagnoosin varmistumista (suositus 9).

Psykologeille ja muille ammattilaisille tärkeitä tietolähteitä oman työn tueksi ovat suosituksissa mukana olevat lisätietoaineistot. Niiden kirjoittajissa on mukana useita psykologeja. 

Lääkärivetoinen prosessi

Käypä hoito -suositukset ovat riippumattomia, tutkimusnäyttöön perustuvia kansallisia hoitosuosituksia, jotka valmistelee lääkäriseura Duodecim yhdessä erikoislääkäriyhdistyksen kanssa. 

Lääkärivetoisuus näkyi myös autismikirjon hoitosuosituksia laadittaessa. Esimerkiksi kriteerit, joilla suosituksissa arvioidaan eri hoitomuotojen tutkimusnäyttöä ovat lähtöisin lääketutkimuksista ja satunnaistettujen kontrolloitujen tutkimusasetelmien asema on vahva. Näihin kriteereihin kuntoutustutkimuksen on usein vaikeaa yltää.

– Neuropsykologisessa kuntoutuksessa kuntoutujien omat lähtökohdat vaikeuksineen ja vahvuuksineen ovat keskeisessä roolissa siinä, mitä lähdetään tekemään ja mitä menetelmiä valitaan. Lääketutkimuksesta nousevalla logiikalla esimerkiksi tapaustutkimuksista saatavaa näyttöä ei kuitenkaan voisi suosituksissa hyödyntää, Helminen kuvailee haastetta.

Kuntoutusmenetelmien tutkimusnäytön tunnustaminen olikin yksi iso teema, johon suosituksissa haluttiin vaikuttaa. Lopputuloksena on muotoilu näyttöön perustuvien menetelmien hyödyntämisestä, joka ottaa paremmin huomioon erilaiset tutkimukset.

– On myös tärkeää muistaa, että psykologeilla on yliopistokoulutuksensa kautta hyvät edellytykset arvioida tutkimusnäyttöä ja valita menetelmiä sen pohjalta, Helminen toteaa.

Vaikuttaminen on työlästä mutta kannattaa

Terhi Helminen kokee, että neuropsykologien ammatillisen työryhmän näkökulman antaminen Käypä hoito -suositukseen oli arvokasta. Haasteena oli kuitenkin lausunnon aikataulu, sillä kommentit piti antaa verrattain lyhyessä ajassa. Työnjakoa ryhmässä tehdään jäsenten omien erikoisalueiden mukaan. Ammatillisessa työryhmässä toimiminen on vapaaehtoistyötä, joten sen tekeminen pitää sovittaa omassa kalenterissa varsinaisen päivätyön päälle. 

Vaivannäkö kannatti, sillä suositukseen tehtiin muutoksia Psykologiliiton antaman lausunnon pohjalta. Osa muutoksista oli suurempia ja osa yksityiskohtia, joita muokattiin. 

– Käypä hoito -suosituksilla on laajoja vaikutuksia käytännön työhön. Minä koen, että verrattuna esimerkiksi ADHD:n suosituksiin tämä ottaa psykologien roolin paremmin huomioon. On hienoa, että työryhmässä oli psykologeja, ja että myös ammatillisessa työryhmässä toimiminen antaa tällaisia vaikuttamismahdollisuuksia, Helminen hymyilee.