Arvioinnissa tärkeintä on kysymys

Neuropsykologin työn ydintä on testaaminen

Neuropsykologin koko työ voi koostua arviointien tekemisestä. Niitä tehdään paljon myös esimerkiksi yleisessä mielenterveystyössä sekä rekrytointiyrityksissä. HUSissa luotiin ohjeistus psykologin tutkimusten tekemiseksi, jotta pitkäksi venähtäneitä tutkimusjonoja saataisiin hallintaan.

Psykologian tohtori, neuropsykologi Tatu Kauranen Vitamind Oy:stä arvioi tehneensä yli tuhat neuropsykologista tutkimusta. Hänen mukaansa on monia neuropsykologeja, joiden koko työ koostuu arviointien tekemisestä. 

– Neuropsykologi selvittää psyykkistä ja kognitiivista toimintakykyä. Hän ottaa kantaa siihen, millaiset haavoittuvuus- ja altistustekijät ihmisen kehityshistoriassa ja elämänkulussa voivat löytyneitä oireita selittää. Tutkimuksia käytetään paljon erotusdiagnostiikan tukena sekä erilaisten käytännön kysymysten, kuten työ- ja opiskelukyvyn sekä kuntoutustarpeen arviointiin.

Neuropsykologisen tutkimuksen haasteeksi Kauranen nostaa testien rajoitukset.

– Neuropsykologithan käyttävät valtavaa määrää testejä, joista vain osa on laadukkaasti normitettua suomeksi. Toiseksi ei ole eikä oikein voikaan olla kliinistä testiä, joka mittaisi vain yhtä kognition osaa, ei ole ”verikoetta”, josta voisi tehdä johtopäätöksiä. Toisaalta juuri näihin haasteisiin vastaamiseen neuropsykologin asiantuntemusta tarvitaan.

Tiedon keruuta tutkittavan tilanteesta ja oireista pyritään enenevässä määrin systematisoimaan erilaisten kyselyiden ja tarkistuslistojen avulla. Trendiä ruokkivat terveydenhuollon tehostamispyrkimykset ja yritys kohentaa tutkimusten luotettavuutta ja toistettavuutta. Tässä Kauranen näkee myös ongelmia.

– Kyselyt vievät aikaa potilaskontaktilta ja potilaan ilmaisun havainnoinnilta, jotka kuitenkin ovat yleensä tärkein tiedon ja ymmärryksen lähde potilaan auttamiseksi.

Neuropsykologisten tutkimusten teossa Kauranen arvostaa toimivaa yhteispeliä tutkimuksia tilaavien lääkäreiden kanssa. 

– On meidän arkista luksusta, että lääkärien tutkimuskysymykset ovat useimmiten paitsi relevantteja myös rajattuja, sellaisia joihin neuropsykologisella tutkimuksella pystytään vastaamaan. Esimerkiksi psykiatriset kysymykset ovat käsitteellisesti usein paljon kimurantimpia. Mielen rakenteesta meillä ei ole kattavaa näkemystä, mutta ihmisen muistin rakenteesta jotain sentään tiedämme.

Tutkimustilanne voi olla myös interventio

Psykologi Tuuli Levänen Hyvinkään alueen Husin aikuispsykiatrian psykoosipoliklinikalta kertoo, että yksikössä tehdään psykologin tutkimuksia ja arvioita todella paljon. Pääosin tehtävät tutkimukset liittyvät kognitiivisen toimintakyvyn arviointiin ja erotusdiagnostiikkaan. 

– Monien potilaiden kohdalla ei ole selvää, mistä on kysymys. Onko hänellä esimerkiksi aktiivinen traumaoire, psykoosioire tai persoonallisuuspiirteistä johtuvaa patologiaa. Useimmiten tutkimme kognitiivisen tason sekä kartoitamme laajemmin psykiatrisen oireilun alkamisen ja mikä ylläpitää sitä. Arviointiin kuuluu aina jatkohoitosuositukset.

Kuuden psykoosipoliklinikkavuoden aikana Leväselle on karttunut paljon kokemusta arvioinnissa käytettävistä testeistä.

– Toki teen testit niin sanotusti oppikirjojen mukaan, mutta myös sovellan niitä käyttämällä vuosien aikana karttunutta hiljaista tietoa. Esimerkiksi kaikkien psykoosipotilaiden kohdalla ei voi ajatella, että testejä tehtäisiin vaaditussa aikarajassa tiedonkäsittelyn prosessien hidastumisen takia.  

Levänen kertoo soveltavansa arvioivaa otetta jo ensimmäisellä kontaktilla potilaaseen, vaikka varsinaisia tutkimuksia ei vielä tehtäisikään.

– Esimerkiksi hoitaja voi pyytää minulta konsultointinäkemystä. Meillä on myös viikkotiimi, missä keskustellaan muiden asioiden ohella myös potilasasioista, sielläkin teen kuulemani perusteella arviointia. 

Levänen näkee tutkimustilanteen myös interventiona. 

– Ei siis pelkästään niin, että psykologi kerää tietoa ja potilas antaa sitä, vaan voin myös tutkimustapaamisilla antaa vaikkapa ahdistuksenhallintakeinoja potilaalle. 

Tutkimus on interventio ja osittain myös terapeuttinen myös sitä kautta, että psykologi tekee sitä koko ajan yhteistyössä potilaan kanssa.

– Puhun auki, mitä havannoin haastattelussa. Olen saanut potilailta myöhemmin palautetta, että asioiden käsitteellistäminen on avannut potilaan ymmärrystä omaan oireiluunsa. Potilasta helpottaa, kun oireiden taustalta löytyy jokin logiikka ja hänelle kerrotaan, että terve mieli reagoi näin traumaattisessa tilanteessa. Se on myös psykologille mielekästä.

Levänen kehuu Hyvinkään psykoosipoliklinikan lääkäreitä.

– Meillä on todella hyvät lääkärit. Toki heidän kanssaan on myös paljon keskusteltu, miten psykologien ammattitaitoa kannattaa moniammatillisessa tiimissä hyödyntää. 

Lääkäri: psykologi tuo usein uuden näkökulman

Psykiatrian erikoislääkäri Teija Lindberg Hyvinkään alueen Husin aikuispsykiatrian psykoosipoliklinikalta näkee psykologin roolin potilaiden tutkimisessa tärkeänä.

– Varsinkin psykoosipotilaiden kohdalla pyydetään usein psykologin tutkimusta kognitiivisen toimintakyvyn ja kuntoutustarpeen arvioimiseksi, ja jos hoito on vasta alussa, niin usein myös laajempaa arvioita. Monella potilaalla on myös traumahistoriaa, jonka oirekuvan arvioinnissa psykologin osuus on tärkeä. 

Lindbergin mukaan myös tilanteessa, jossa hoito tuntuu olevan jumissa, voi psykologi tuoda tilanteeseen sellaisen näkökannan, jota tiiviisti hoitoprosessissa mukana olevat lääkäri ja hoitaja eivät ole tulleet ajatelleeksi.

Lindberg näkee arvokkaana myös sen, että psykologi tarkastelee potilaita myös voimavarojen kautta, kun taas lääkäri keskittyy enemmän sairauden oireisiin.

Lindberg korostaa, että lääkärin tutkimuslähetteessä on tärkeä olla selkeä kuvaus siitä, miksi psykologin tutkimusta haetaan sekä pohdittu kysymyksenasettelu. 

– Psykologin arvio kannattaa pyytää jo tutkimusten alkuvaiheessa, jos lääkäri on epävarma tutkimuspyyntöä tehdessään. Näin psykologi voi itsekin arvioida, mitä jatkotutkimuksia vielä tarvitaan. 

Lindberg näkee psykologin roolin arvokkaana myös työryhmän, ei vain potilaan tutkimusten ja hoidon kannalta. 

– Psykologi voi tukea työryhmän visiota omasta tehtävästään ja esimerkiksi suunnitella erilaisia koulutuksia. Meillä on myös paljon ryhmäkuntotusta ja perhetyötä, joissa niissäkin psykogoilla on tärkeä rooli esimerkiksi ryhmädynamiikan kannalta.

Palveluvalikko toi raamit tutkimuksille

Psykologi ja psykoterapeutti Esa Nygren toimii HUSin it-psykiatrian kehittämis- ja projektipäällikkönä. Yksi osa hänen työtään on psykologin tutkimusten ja ylipäänsä psykologin työn kehittäminen.

Nygren on ollut mukana kehittämässä psykologin tutkimusten palveluvalikkoa, joka on erityisesti nuorille vasta aloittaneille psykologeille tai muille psykologisten tutkimusten tekemisen alkuvaiheessa oleville tarkoitettu digitaalinen opas. Opas on laadittu aikuispsykiatrian lähtökohdista terveydenhuollon käyttöön. 

Oppaaseen on koostettu ilmiöittäin tieteelliseen tutkimukseen pohjautuvaa tutkimuskäytäntöä sekä kliiniseen kokemukseen perustuvaa hyväksi havaittua käytäntöä. Siinä ohjeistetaan esimerkiksi, miten tehdään psykoterapia-arvio, arvioidaan työkykyä tai käsitellään ikääntyneen potilaan tutkimukseen liittyviä erityiskysymyksiä.

Opas on otettu käyttöön vuonna 2019 parin vuoden pilottijakson jälkeen. Nygrenin mukaan sitä lähdettiin suunnittelemaan, koska psykologin tekemiin tutkimuksiin liittyi monia haasteita. 

– Jokainen teki tutkimuksia omalla tyylillään. Niiden tekemisessä oli valtavaa vaihtelua esimerkiksi tiimikohtaisesti ja alueellisesti. Johtopäätöksiin liittyvää epävarmuutta hallittiin tutkimalla varmuuden vuoksi yli tarpeen. Näin tutkimuksista tuli usein todella laajoja ja siten ne veivät myös paljon aikaa. Siitä taas seurasi pitkiä jonoja.

Kun psykologin tutkimuksista ei saatu tietoa käyttöön juuri sillä hetkellä kun sitä olisi tarvittu, niin Nygrenin mukaan käytännössä psykologin tutkimuksesta tuli tavallaan luksustuote.

– Lääkärit ja myös sairaanhoitajat ohjasivat hoitoa, eikä psykologin tutkimus ollut hoitoa määrittävässä asemassa, siitä haettiin ennemmin vain vahvistusta. Tästä seurasi, ettei psykologin työn arvoa nähty, ja alettiin puhua, että psykologien vakansseja voitaisiin muuttaa esimerkiksi sairaanhoitajien vakansseiksi, olihan psykologien palkkaaminen kalliimpaakin.

Tutkimuksen ei tarvitse aina olla laaja

Nygrenin mukaan on paljon potilaita, joita voidaan tutkia napakammalla, nopeammalla otteella. Oppaasen onkin muotoiltu erikoissairaanhoidossa käytettäväksi sopivia eri kokoisia paketteja. 

– On arvio, kohdennettu tutkimus ja laaja tutkimus. Tutkimuspakettien avulla psykologin ajankäytöstä tulee järkevämpää ja potilasjono liikkuu sujuvammin. 

Tutkimuspaketin avulla on saavutettu toivotut tulokset.

– Systematisoinnin myötä psykologin tutkimuksesta on tavallaan vähentynyt mystifiointi. Sitä voi verrata vaikkapa magneettikuvaukseen. Peruslääkäri ei osaa kuvaa tulkita, mutta hän ymmärtää mistä on kysymys ja missä tilanteessa se kannattaa tilata. Ennen lääkärin piti mennä kysymään psykologilta, mitä häneltä voi ylipäänsä kysyä. Nyt lääkäri osaa paremmin kysyä oikeita asioita ja saadaan tutkimukset kohdentumaan oikein.

Nygrenin mukaan oppaan alkuvaiheen vastaanottoon liittyi pelkoja. Moni kysyi, miksi ruvetaan heikentämään psykologitutkimuksen laatua. 

– Siihen voi vastata, että miksi tutkia kaikkea mahdollista kerralla, kun olisi mielekkäämpää kohdentaa tukimukset siihen, mihin oireet viittaavat. Oppaan ideana on tuoda hiljaista tietoa avoimeksi. Siinä ei kerrota kenellekään, että näin sinun pitää tehdä työsi,vaan on koostettu hyviä tutkimusnäyttöön pohjautuvia käytäntöjä, jolloin voi nopeasti orientoitua asioihin. 

Viimeisen parin vuoden aikana tullut palaute on ollut yksinomaan positiivista.

– Varsinkin nuoret ovat kiittäneet, että se on ollut korvaamaton vaikkapa tilanteessa, kun lähdetään ensimmäistä kertaa tutkimaan psykoosipotilaita. Kehitämme opasta koko ajan ja toivomme jatkuvasti palautetta siitä kaikilta psykologeilta.

Palveluvalikko on käytössä kaikissa Husin yksiköissä sekä Mielenterveystalon kautta maan laajuisesti. Moni terveydenhuollon organisaatio muuallakin Suomessa on ottanut sen käyttöönsä.

Tilaaja toivoo helppoa

Psykologian lisensiaatti, johtava psykologi Heidi Palo MPS -suorahaku ja rekrytointiyrityksestä on tehnyt henkilöarviointeja vuodesta 2006 lähtien. 

Palon mukaan lähdettäessä tekemään henkilöarviointia, on arviointia tekevän psykologin pystyttävä ymmärtämään, minkälaiseen tehtävään ollaan hakemassa tekijää. 

– Minkälaiseen tehtäväkuvaan ja minkälaiseen organisaatioympäristöön henkilö on tulossa. Jos emme ymmärrä tehtävän sisältöä, niin arviointituloksista on vaikea tehdä johtopäätöksiä henkilön soveltuvuudesta. Useimmat tilaajat ymmärtävätkin tutkimusten logiikan hyvin.

Tutkimuksessa käytettävät menetelmät päättää pääosin tekijä toimeksiantokeskustelun pohjalta. Toisinaan käytettävistä menetelmistä tulee kuitenkin näkemyseroja tilaajan kanssa.

– Joskus tilaaja haluaa, että esimerkiksi johonkin johtajapositioon ei saisi käyttää aikarajoitettuja päättelytehtäviä kognitiivisen kyvykkyyden mittaamiseen, sillä tuntuu ikävältä vaivata hakijoita stressaavalla aikarajalla. Kuitenkin halutaan tietää asioita, joita saataisiin selville näillä menetelmillä. Silloin psykologin on pystyttävä kyseenalaistamaan asiakkaan ajatuksia.

Palon mukaan alan trendi on, että haluttaisiin saada päteviä tuloksia mahdollisimman kevyesti ja helposti kaikkia miellyttävällä tavalla.

– Psykologiliittohan on määritellyt hyvän henkilöarvioinnin perusteet: johtopäätöksiä uskaltaa tehdä vasta kahden lähteen perusteella. Se osittain vaikuttaa siihen, että monimenetelmäisessä arvioinnissa pitää olla käytössä useita erilaisia menetelmiä. Seurauksena on, että soveltuvuusarviointiin osallistuvat henkilöt tuskastuvat lukuisiin kysymyksiin. 

Asialle ei voi mitään, jos halutaan testeihin pohjautuvan arvioinnin perusteella lausua jotakin soveltuvuudesta. 

– Nettikyselyissä voi olla mukavat 15 kysymystä, mutta tässä yhteydessä ne vain eivät mittaa mitään sellaista, millä voisi olla ennustearvoa. 

Palon mukaan strukturoitu haastattelu on yksi parhaiten ennustavista menetelmistä ja tärkein soveltuvuusarvionnin yhteydessä käytetty menetelmä. 

– Asiakkaan edustajahan tekee alkuhaastattelun, mutta arvointikokonaisuuden yhteydessä psykologi tekee sen systemaattisesti juuri siihen määriteltyyn tehtäväkuvaan suunniteltuna ja kysyen eri henkilöiltä samat kysymykset.

Teksti on julkaistu Psykologi-lehdessä 2/2023.