Ammattietiikka on kaiken A ja O

Korkea ammattipätevyys edellyttää, että psykologi on tietoinen alansa ammattieettisistä periaatteista ja sitoutuu käyttämään ammattieettistä harkintaa työssään, Psykologiliiton ammattieettisen lautakunnan puheenjohtaja Kati Puumala sanoo.

– Ammattietiikassa on kyse joka päivä eteen tulevista tilanteista, isoista ja pienistä. Jo siinä vaiheessa, kun psykologi harkitsee jonkin tehtävän ottamista tai siitä kieltäytymistä, niin hänen pitäisi miettiä, liittyykö tehtävään ammattieettisiä ulottuvuuksia. Ammattietiikan pitäisi vaikuttaa koko ajan työn tekemisen taustalla.

Puumalan mukaan psykologin ammattieettiset säännöt kiteytyvät neljään pääperiaatteeseen. Ne ovat yksilön perusoikeuksien, arvokkuuden ja arvojen kunnioittaminen, ammatillisen pätevyyden kehittäminen ja säilyttäminen korkealla tasolla, henkilökohtainen vastuu omasta toiminnasta sekä ammatillinen integriteetti.

Psykologeille laaditut ammattieettiset säännöt ovat täsmennyksiä yleiseen etiikkaan. 

– Psykologeille on erikseen laadittu yhteiset pohjoismaiset ammattieettiset säännöt, koska työ on luonteeltaan sellaista, että yleiset eettiset periaatteet eivät riitä ammatilliseksi ohjenuoraksi ja tukemaan päivittäisessä työssä. Psykologiliiton jäsenet sitoutuvat noudattamaan niitä. 

Myös terveydenhuollon ammattihenkilöitä koskevassa laissa on oma pykälänsä ammattieettisistä velvollisuuksista.

Puumalan mukaan ammattietiikka on tärkeätä siksikin, että psykologia tieteenä samoin kuin psykologin ammatti kehittyvät koko ajan.

– Yhteiskunta muuttuu ja tulee uudenlaisia ongelmatilanteita. Koko ajan tulee tarjolle myös uusia ja moninaisempia menetelmiä. Psykologin on aina itse harkittava, pohjautuvatko ne tieteeseen ja ovatko ne luotettavia. Kaikkea tarjolle tulevaa ei ole eettistä ottaa käyttöön.

Puumalan mukaan yleisesti ottaen psykologit ovat sisäistäneet erittäin hyvin ammattieettiset periaatteet. 

– Periaatteethan on laadittu paitsi tueksi työlle, niin myös suojaamaan asiakkaita – se on erittäin tärkeää, sitä kautta säilyy luottamus psykologeihin.

Lautakunta, neuvoo, valvoo ja tutkii

Ammattieettisen lautakunnan tehtävänä on valvoa psykologien ammattietiikan noudattamista sekä tutkia Psykologiliiton jäsenten epäiltyjä rikkomuksia pohjoismaisten psykologien ammattieettisiä periaatteita vastaan. 

Lautakunta myös seuraa psykologien ammattietiikan kehittymistä sekä neuvoo psykologeja, asiakkaita ja yhteistyökumppaneita. Edelleen lautakunta antaa lausuntoja ja esityksiä, julkaisee ammattieettisten kysymysten käytännön sovelluksia, tuottaa ammattieettistä sisältöä Psykologiliiton viestintäkanaviin sekä esimerkiksi kouluttaa.

Puumala painottaa, että lautakunta ei ole tuomioistuin vaan sen päätehtävä on ohjata ja neuvoa. 

– On olennaista, että psykologit keskustelevat ammattieettisistä kysymyksistä. Useinhan riittää, että pohtii kollegan kanssa päivittäin eteen tulevia tilanteita. Ammattiin kuuluu, että kaikille ei voi olla mieliksi koko ajan. 

Ammattieettinen lautakunta ei ole tuomioistuin vaan sen päätehtävä on ohjata ja neuvoa.

Puumalasta lautakuntatyön parasta antia on päästä viikoittain keskustelemaan psykologien kanssa neuvontapuhelimessa. Hän toivookin, että psykologit käyttäisivät palvelua matalalla kynnyksellä.

– Neuvontapuheluissa käsitellään aivan kaikenlaista työssä eteen tulevaa. On esimerkiksi salassapitoon ja terapeuttiseen suhteeseen liittyviä asioita. Tai miten toimia tilanteissa, joissa on vain huonoja vaihtoehtoja, eli että väistämättä joutuu aiheuttamaan asiakkaalle vahinkoa, esimerkiksi psykologi ei voi antaa sellaista tutkimusyhteenvetoa tai lausuntoa, jota asiakas toivoisi.

Psykologityön muuttuminen näkyy myös neuvonnassa kohdatuissa ongelmissa. 

– Psykologityö on nykyään entistä näkyvämpää, kun esimerkiksi media on siitä niin kiinnostunut. Psykologit voivat myös kohdata eettisesti kestämättömiä vaatimuksia työnantajalta vaikkapa työmäärään liittyen. Psykologin oma velvollisuus on tiedottaa työnantajaa tilanteen ammattieettisistä ulottuvuuksista ja vaikutuksista asiakkaiden edun toteutumiseen sekä eettisen stressin vaikutuksista omaan työhyvinvointiin.

Selvityspyyntöprosessi kehittämisvaiheessa

Lautakunta voi käynnistää selvityspyyntöprosessin, jos psykologin epäillään toimineen ammattietiikan vastaisesti. Puumalan mukaan uusia selvityspyyntöjä tulee yleensä noin kymmenen vuodessa, mutta määrä vaihtelee; viime vuonna työn alla oli kahdeksantoista tapausta.

Selvityspyyntöprosessia ollaan parhaillaan kehittämässä. Nykyisin selvityspyynnön kohteena oleva psykologi laatii muun muassa kirjallisen vastineen selvityspyyntöön. 

Puumalan mukaan uudistuksen tavoitteena on luoda selvityspyynnön kohteelle olevalle psykologille paremmat edellytykset tarkastella omaa toimintaansa ammattieettisestä näkökulmasta. 

– Tuntuu, että nykyisessä käytännössä psykologi on herkästi joutunut tavallaan puolustautumaan, eikä ehkä uskalla kunnolla lähteä pohtimaan omaa toimintaansa. Selvityspyynnön tekijä saattaa toivoa, että me rankaisisimme psykologia tai että tämä ainakin pyytäisi anteeksi. 

Lautakunnalla ei kuitenkaan ole sellaista asemaa, että se voisi konkreettisesti rankaista psykologia, vaikka psykologit voivat usein kokea kannanotot rankaisuina.

Psykologeille on erikseen laadittu yhteiset pohjoismaiset ammattieettiset säännöt.

Tavoitteena onkin siirtyä pitkästä ja raskaasta kirjallisesta prosessista reflektiiviseen keskustelumalliin, jossa lautakunnan jäsen käy keskusteluja selvityksen kohteena olevan psykologin kanssa. Lautakunnassa on ollut esillä, että vakavissa tapauksissa rinnalla säilytettäisiin mahdollisuus muodollisempaan kirjalliseen prosessiin.

– Jatkossakin on tärkeää valituksen tehneen asiakkaan tai esimerkiksi kollegan kuulluksi tuleminen, ja uudessakin mallissa se pyritään säilyttämään. 

Yksi syy selvityspyyntöprosessin uudistamiselle on myös se, että nykyisellään lautakunnan työ menee lähes kokonaan selvityspyyntöprosesseihin. 

– Ei ole palkitsevaa kenellekään, että lautakunnan työaikaa kuluu niin paljon näihin kirjallisiin selvityspyyntöprosesseihin. Olisi sekä psykologien että asiakkaiden etu, että lautakunta pystyisi vahvistamaan rooliaan psykologien ammattietiikan kehittämisessä ja tarjoamaan tukea siihen. 

Eräs sivujuonne uudistuksessa on, että halutaan ehkäistä selvityspyyntöprosessien hyväksi käyttäminen materiaalin tuottamiseen esimerkiksi huoltoriidoissa. Ongelma ei ole toistaiseksi noussut suureksi, mutta Puumalan mukaan on tuntumaa, että joskus lautakunnan kannanottoja toivotaan ja käytetäänkin tähän tarkoitukseen.

– Toisinaan huomaa, että psykologit ovat huolissaan, mitä voivat vastata kirjalliseen vastineeseen. Että se voi kääntyä heitä vastaan tai että asiakas esimerkiksi julkaisee sen jollakin sosiaalisen median alustalla. Selvityspyyntöprosessin tavoitteenahan on, että psykologi itse tarkastelisi omaa toimintaansa. Ammattieettinen reflektio ei onnistu, jos on kovin huolissaan siitä, että omaa pohdintaa voidaan käyttää hyväksi.

Uusi selvityspyyntöjen käsittelymalli on vasta kehitysvaiheessa, eikä Puumalan mukaan pysty vielä sanomaan, minkälaiseksi se lopulta muotoutuu. 

– Liittovaltuuston ensi kevään kokoukseen on tarkoitus saada esitys uudesta prosessista. Sen hyväksyminen edellyttää meidän sääntöjemme ja toimintaperiaatteidemme muutosta.

Valvira ohjaa ja varoittaa

Niin psykologeja kuin muitakin terveydenhuollon ammattihenkilöitä valvovat Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto (Valvira) sekä aluehallintovirastot (AVI). Ensisijaisia valvontaviranomaisia ovat aluehallintovirastot, jotka käsittelevät suurimman osan ammattihenkilöitä koskevista ilmoituksista. 

– Aluehallintovirastot voivat antaa hallinnollista ohjausta, mutta vakavimmissa tapauksissa – eli jos voidaan olettaa tarvittavan kurinpito- tai turvaamistoimenpiteitä – asia käsitellään Valvirassa. Myös Valvira voi antaa psykologille hallinnollista ohjausta, jos psykologi esimerkiksi laiminlyö hänelle mainitussa laissa säädetyn velvollisuuden tai toimii muutoin virheellisesti tai moitittavasti, lakimies Salla Voutilainen Valvirasta sanoo.

Hallinnollista ohjausta on muun muassa huomion kiinnittäminen ja huomautuksen antaminen. Hallinnollinen ohjaus on Valviran ensisijainen ja myös lievin toimenpide. Sitä käytetään tilanteissa, joissa sen katsotaan riittävän potilasturvallisuuden varmistamiseksi.

Mikäli hallinnollista ohjausta ei pidetä riittävänä, Valvira voi antaa psykologille myös kirjallisen varoituksen, jos hän on ammattitoiminnassaan menetellyt vastoin lakia tai syyllistynyt tehtävässään muutoin virheellisyyteen tai laiminlyöntiin. Kirjallinen varoitus on kurinpitotoimi eli rangaistuksenluonteinen toimenpide. 

Psykologeja koskevia päätöksiä annetaan Valvirassa hyvin vähän. 

Muutoin Valviran toimivaltaan ei kuulu rangaistusten määrääminen, vaan sen tehtävänä on varmistaa potilasturvallisuus ja toimenpiteet riippuvat siitä, vaarantuuko potilasturvallisuus ammattihenkilön menettelystä. 

Valviralla on kaikkein vakavimmissa tapauksissa mahdollisuus myös rajoittaa psykologin ammatinharjoittamisoikeutta tai poistaa hänen oikeutensa harjoittaa ammattiaan määräajaksi tai toistaiseksi. 

Psykologeja koskevia päätöksiä, joissa pääasiallisena syynä on epäasiallinen toiminta, annetaan Voutilaisen mukaan Valvirassa hyvin vähän. 

– Tämän ja viime vuoden aikana sen kaltaisia kurinpito- tai turvaamistoimenpiteitä, huomion kiinnittämisiä tai huomautuksia sisältäviä päätöksiä ei tehty yhtäkään.

Etene ottaa kantaa isoihin kysymyksiin

Valtakunnallinen sosiaali- ja terveysalan eettinen neuvottelukunta Etene käsittelee sosiaali- ja terveysalaan sekä potilaan ja asiakkaan asemaan liittyviä eettisiä kysymyksiä. 

– Käsittelemme sosiaali- ja terveydenhuollossa eteen tulevia eettisiä kysymyksiä nimenomaan periaatteelliselta kannalta, emme siis yksilöasioita tai valituksia. Otamme käsittelyyn isoja, koko alaa koskevia eettisiä kysymyksiä, ja niin psykologeilla kuin muillakin hoitoalan ammattiryhmillä on toki oma ammattietiikkaansa, Etenen puheenjohtaja Kati Myllymäki kertoo.

Etenen neuvottelukunnan jäsenet valitsevat kysymykset, jotka se ottaa käsittelyyn. 

– Otamme kantaa ajassa liikkuviin asioihin. Nyt olemme esimerkiksi käyneet läpi pääministeri Orpon hallitusohjelmaa ja vaikkapa sitä, lisäävätkö säästöt eriarvoisuutta. Aloitteita voi tulla myös kansalaisilta. Kutsumme myös viranhaltijoita kuultaviksi ja järjestämme työseminaareja, joihin osallistuu monenlaisia toimijoita yhteiskunnan eri sektoreilta kokemusasiantuntijoita unohtamatta. 

Myllymäen mukaan erityisesti lasten ja nuorten kysymykset tulevat olemaan esillä lähiaikoina. Erityisen huolissaan Myllymäki on lähipalveluista.

– Poliittisessa keskustelussa katsotaan, että terapiatakuu olisi se taikaluoti, jolla korjataan lasten ja nuorten mielenterveysongelmat. Huoli hoitojonoista keskittyykin erityispalveluihin. Kuitenkin on tiedossa, että kun ollaan terapiavaiheessa, niin ongelmat ovat jo todella pitkällä.  

Myllymäen mielestä tarjolla pitäisikin olla matalan kynnyksen palveluita lapsille ja nuorille.

– Kouluissa pitäisi löytyä psykologin, kuraattorin ja terveydenhoitajan palvelut. Kun lapsi tai nuori alkaa oireilla, ja hänestä herää huoli, niin siihen pitäisi päästä puuttumaan heti, eikä vasta useamman vuoden päästä, kun päihteet ja rikokset tulevat kuvaan. Silloin ruvetaan usein miettimään sijaishuoltoratkaisuja, kun tukea pitäisi saada paljon aikaisemmin.

Myllymäen mielestä tarjolla pitäisi olla matalan kynnyksen palveluita lapsille ja nuorille.

Myllymäki uskoo, että hallituskaudella tullaan keskustelemaan paljon myös huumeiden käyttöhuoneista.

– Siinäkin on tarkasteltava niin asiakkaan kuin ylipäätään eettisyyden ja yhdenmukaisuuden näkökulmasta, mihin suuntaan palvelujärjestelmää pitäisi kehittää. Yksi erityispiirre tällä osa-alueella on myös esimerkiksi lapsen oikeus päihdepalveluihin avohuollossa ja sijaishuollossa.

Myös vanhuksille suunnattuja mielenterveys- ja päihdepalveluja pitäisi kehittää.  

– Nyt jo iäkkäiden alkoholiongelmat ovat yleisiä ja märkä sukupolvi on vasta tulossa vanhuuteen. Ongelmien tunnistaminen on usein vaikeata. 

Ylipäänsä kun vanhusten määrä kasvaa, niin kasvavat myös haasteet vanhusten hoidon järjestämisessä sekä huoli vanhusten heitteillejätöstä. 

– Vanhusten ongelmissa on myös lähisuhdeväkivaltaa ja muuta kaltoinkohtelua. Ikäihmiset tekevät paljon itsemurhia, joita kaikkia ei tosin rekisteröidä itsemurhiksi. Yksinäisyys on iso haaste, se ei lääkehoidolla tai terapialla korjaudu. Kyse on yhteiskunnallisista ja yhteisöllisistä kysymyksistä, joiden korjaamiseksi ei löydy vippaskonsteja, eikä sama asia auta kaikkia potilaita tai asiakkaita, Myllymäki sanoo.