Psykologiliiton pääsihteeri Annamari Jokinen kertoo, että jäsenet kysyvät liitosta palkkaan liittyvistä asioista viikottain. Kysymyksiä saisi Jokisen mielestä tulla enemmänkin.

– On hiukan huoli siitä, että ihmiset eivät tiedä, mikä on kohtuullinen palkkataso milläkin sektorilla. Moni ei ehkä huomaa, että psykologeilla on varsin hyvä neuvotteluasema, koska heistä on monessa paikassa kova pula. Näin on varsinkin psykologikoulutusta tarjoavien yliopistokaupunkien ulkopuolella. 

Nykyään psykologien on itse osattava pyytää osaamisensa ja työpanoksensa arvoinen palkka myös kunnissa, sillä kunnan virka- ja työehtosopimuksessa ei ole sovittuna vähimmäispalkkaa. Näin ei ole ollut aina. Aiemmin myös psykologien kohdalla palkka määräytyi useimpien muiden kunta-alojen tapaan alan yleissopimuksen mukaan niin sanotun palkkahinnoittelun perusteella.

Palkkahinnoittelu tarkoittaa sitä, että alan yleissopimuksessa, kuten Kunta-alan virka- ja työehtosopimuksessa sovitaan tietty peruspalkka, joka muodostaa ammattialan vähimmäispalkkatason. 

Psykologiliiton erityisasiantuntijan, psykologi Max Ervastin mukaan psykologien irtautuminen palkkahinnoittelusta vuonna 2008 oli merkittävä käänne alan palkkakehityksessä.

– Keskipalkka meillä oli aiemmin vähän akavalaisten alojen keskitason alapuolella johtuen ilmeisesti siitä, että ala on niin naisvaltainen. Silloin on vaikea yrittää yleiskorotusten kautta saada palkkoja nostettua niin kauan kuin ollaan palkkahinnoittelussa.

Irti hinnoittelusta

Hinnoittelusta luopuminen oli pitkän prosessin tulos.

– Pelättiin, että hinnoittelu on toiminut lattiana, ja kun siitä luovutaan, niin kunnat alkavat rekrytoida psykologeja alihintaan. Irrottautuminen vaati ajattelutavan muutoksen. Rupesimmekin ajattelemaan hinnoittelua kattona: Työnantajat saattoivat aina osoittaa työehtosopimuksen vähimmäispalkkaa ja todeta, että enempää ei voi suhteessa KVTES palkkatasoon maksaa.

Ervastin mukaan palkkahinnoittelusta irti pääseminen vaati paljon selvittelyä sekä esimerkiksi suhteiden luomista kunnalliseen työmarkkinalaitokseen. Lopulta jopa työnantajan suunnalta tuli ehdotus, että jos psykologit haluavat, niin heidät voidaan irrottaa hinnoittelusta.

– Se onnistui, koska psykologit ovat niin pieni ammattikunta, aiemmin esimerkiksi juristit olivat tehneet saman. 

Palkkahinnoittelusta luopuminen tarkoitti sitä, että psykologien täytyi omaksua aktiivisempi ote palkkaansa. Psykologiliitto alkoikin kouluttaa jäseniä oman palkan neuvottelemisessa. Koulutusten pohjaksi tarvittiin tutkittua tietoa. 

– Liitto alkoi tehdä lähes joka vuosi palkkatutkimuksia. Näistä tutkimuksista kertyi vertailutietoa, mitä milläkin alueella maksettiin. Tiedot jaettiin tuoreeltaan jäsenille. Tutkimustietojen pohjalta liitto laati myös palkkaoppaan, Ervast kertoo.

Ervast vertaa palkkaa vaakalautaan, jonka on oltava koko ajan kallellaan ylöspäin.

– Kun yhtäällä saavutettiin hyvä tulos, niin se tarkoitti, että muuallakin voitiin pyytää samaa. Prosessi edellytti aktiivista yhteydenpitoa jäsenkunnan ja liiton välillä. 

Palkat ylös

Ervastin mukaan vuonna 2008 hinnoittelusta luopumisen jälkeen palkat lähtivät vauhdilla kehittymään myös kuntasektorilla. Kun vähimmäispalkkaa ei ollut määritelty sopimuksessa, se voitiin helpommin liitosta määritellä perustuen omiin palkkatutkimuksiin.

– Se oli hyvin jännittävää ja mielenkiintoista. Ennen kuntasektoria yksityinen puolihan meni jo omia menojaan. Muun muassa työterveys loi painetta kuntasektorille, kun yhä enemmän ihmisiä siirtyi yrityksiin ja ammatinharjoittajiksi. Eri sektorit toimivat siis toisiaan stimuloiden.

Muutaman vuoden kuluttua kuntasektorin isot työnantajat alkoivat kaivata säätelevää työn vaativuuteen liittyvää paikallista palkkasopimusta. 

– Se olikin parempi, sillä pystyttiin kollektiivisesti sopimaan isoja ratkaisuja. Kun saatiin yksi sopimus, niin mallia ruvettiin aktiivisesti levittämään ja jokainen paikallinen sopimus oli parempi kuin edellinen. 

Ervastin mukaan hankalimpia sektoreita yksittäiselle jäsenelle liikuttaa palkkaa ylemmäksi ovat nykyään valtio ja yliopistot. Molemmissa sopimusrakenne on hyvin jäykkä.

Luottamusmiehen tärkeä rooli

Palkkahinnotteluista irtautumisen ja kuntasektorin työn vaativuuteen liittyvän palkkasopimuksen tulon myötä luottamusmiehen rooli kunta-alan työpaikoilla tuli aiempaakin tärkeämmäksi. 

Kunta-alalla psykologien kuten muidenkin akavalaisten yleisen tason palkkaneuvotteluista vastaa Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO ry. 

– Kaikki pääluottamusmiehet ovat siis JUKOn eli he edustavat muitakin kuin psykologeja.  Useimmiten kunnissa ja kuntayhtymissä pääluottamusmies ei ole taustaltaan psykologi, joten on tärkeää, että psykologit tuovat aktiivisesti pääluottamusmiehen tietoon ammattiryhmän ongelmia esimerkiksi palkkaukseen liittyen, neuvottelupäällikkö, lakimies Jouni Vattulainen JUKOsta kertoo.

Myös Psykologiliitto tuo pääluottamusmiehelle tietoa ja ohjeita esimerkiksi työn vaativuuden arviointiin.

JUKOn luottamusmies, vastaava psykologi Jari Jakola Tammelakeskuksen terveysasemalta Tampereelta sanoo, että liiton piirissä kannustetaan psykologeja ryhtymään niin luottamusmiehiksi kuin pääluottamusmiehiksi. 

– Jos ei ole psykologi luottamusmiehenä, niin pienempien ammattiryhmien erityiskysymykset eivät tule esille. Tampereen psykologit saivat luottamusmiespestin sen myötä, kun me psykologit aloimme ajaa kaupungin hinnoittelemattomien palkkauksen uudelleenarviointia. Silloin JUKOssa katsottiin, että tulossa on niin paljon erityisalan tietämystä vaativaa työtä, että luottamusmiehenä olisi hyvä olla psykologi. 

Jakola kertoo olleensa aktiivisesti mukana muun muassa tehtävänkuvauksien kehittämisessä. Hänen mukaansa ongelmia neuvotteluissa tulee esimerkiksi siitä, että kaupungin tasolla neuvotellessa vastassa on hallintohenkilöitä, jotka eivät tiedä mitä psykologit tekevät.

– Työnantajan taholta on ollut kirjavaa suhtautumista. On vaatinut sitkeyttä ja kärsivällisyyttä saada läpi ymmärrys vaikkapa pitkän tähtäimen näkökulmasta, kun hallinto katsoo budjettivuosia.  Neuvottelukumppani kun ei tahtonut ymmärtää edes hoitojakson merkitystä, sitä että yksittäinen käynti ei auta vielä mitään.

Jakola puuskahtaakin, että Tampere on hyvä esimerkki neuvotteluiden hitaudesta ja työläydestä. 

– Olemme kuitenkin onnistuneet kohtalaisesti ja meiltä ovat muutkin hinnoittelemattomat pyytäneet mallia.

Työn vaativuuden arviointi tehtävä

Olennainen osa palkan määrittelyä on työn vaativuuden arvioiminen, josta on Jari Jakolan mukaan useamman vuoden aikana kehitelty monia malleja eri puolilla Suomea. Työn vaativuuden määrittelystä on esimerkkejä Psykologiliiton omassa Palkkaoppaassa sekä Kuntatyönantajan oppaassa ”Toimiva palkkaus on kaikkien etu”.

Esimerkiksi Raisiossa on saatu kokemusta siitä, kun psykologien osalta työn vaativuuden arviointi oli jäänyt usean vuoden osalta tekemättä ja yhtä vaativaa työtä tekevien keskuudessa esiintyi erilaisia palkkoja.

– On myös tyypillistä, että on erimielisyyttä siitä, milloin yhden työ on vaativampaa kuin toisen. Muun muassa Raisiossa saimme pääluottamusmiehen ja Psykologiliiton työn tuloksena rakennettua psykologeille vaativuuden arviointijärjestelmän ja palkat korvattiin arvioinnin mukaisiksi. Psykologiliittoa voi kiittää tässäkin tapauksessa. Sen arviointien pohjalta meidän kantamme pystyttiin menestyksellisesti tuomaan esiin neuvotteluissa, Jouni Vattulainen sanoo. 

Vattulaisen mukaan työn vaativuuden arviointeja on jäänyt tekemättä muuallakin.

– Ehkä työnantaja kuvittelee, että kun psykologit ovat hinnoittelun ulkopuolella, niin heille ei tarvitse arviointia tehdä.

Työn vaativuuden arviointi ja siten myös palkan uudelleen määrittely pitäisi tehdä aina myös silloin, kun henkilön työtehtävät muuttuvat. 

– On varsin yleistä, että työnantaja antaa vaativampia, vaikkapa esimiestehtävään yleensä sisältyviä työtehtäviä, mutta nämä uudet vastuulliset työt integroidaan aiempaan työhön eikä nimikkeeksi tule johtaja. Siten palkkaa ei myöskään nosteta niin kuin siinä tilanteessa pitäisi, Annamari Jokinen sanoo.

Oma aktiivisuus olennaista

Annamari Jokinen kehottaa kaikkia psykologeja ottamaan palkan rohkeasti puheeksi.

– Se on neuvotteluasia ja kuuluu työelämään! Pitää muistaa, että psykologi tekee vaativaa asiantuntijatyötä, jonka tarve on yhteiskunnassa valtava. Ihmiset ovat hyvin motivoituneita työhönsä, eivätkä aina ajattele niin paljon palkkaa. Vasta sitten, kun työ on jo otettu vastaan, ihmiset oivaltavat, että palkasta olisikin voinut ja kannattanut neuvotella työstä sovittaessa.

Lapin alue on tullut tunnetuksi hyvin hoidetuista palkkaneuvotteluista. Mitä kikkoja siellä on käytössä?

Lapin psykologiyhdistyksen puheenjohtaja, psykologi Minna-Maija Koski kertoo, että Lapin psykologiyhdistys on pieni, mutta aktiivinen toimija. 

– Meitä on tosi hyvä porukka johtokunnassa, olemme kaikki liiton asioista kiinnostuneita ja haluamme niitä edistää. Haluamme myös vaikuttaa, että työllistämistilanne täällä paranee. 

Kosken mukaan palkkatasosta eri työnantajilla keskustellaan yhdistyksen ja alueen psykologien piirissä. Palkoista ollaan siis tietoisia. Toiseksi paikallinen sopiminen toimii työnhakijan eduksi.

– Lappi on laaja alue, toiset paikkakunnat ovat vetovoimaisempia kuin toiset. Joihinkin paikkoihin on vaikeampi saada työntekijöitä. Silloin yksi vetovoimaa lisäävä tekijä on hyvä palkka.

Koski neuvoo työnhakijoita selvittämään palkka-asioita yhdistyksestä etukäteen, jos on hakemassa Lapista töitä.

– Jos hakemuksessa pyydetään esittämään palkkatoivomus, niin ilman muuta kannattaa olla meihin etukäteen yhteydessä ja rohkeasti kysyä, että paljonko kannattaa ja voi pyytää. Moni ajattelee, että on noloa ja leimaavaa, jos tulee pyytäneeksi liikaa. Varsinkin vastavalmistuneet usein kainostelevat palkkapyyntöjensä kanssa.

Koski uskoo, että moni pyytää vähemmän, kuin mitä työnantaja olisi valmis maksamaan.  Työnhakija voi perustella palkkapyyntöään esimerkiksi sillä, että laaja toimenkuva lisää pestin vaativuutta. Näinhän Lapissa usein on.

Työtä hakiessa kannattaa samalla neuvotella myös muista eduista, kuten työnantajan kustantamista koulutuksista ja työnohjauksista. 

Minna-Maija Koski kannustaa kaikkia Lapista kiinnostuneita hakemaan rohkeasti paikkoja sieltä.

– Ei kannata pelätä esimerkiksi kunnan ainoaksi psykologiksi hakemista. Meiltä yhdistyksestä saa kyllä kollegiaalista tukea, ja yleensä aina voi asioita ottaa puheeksi myös muiden kuntien kollegoiden kanssa.

Teksti on julkaistu Psykologi-lehdessä 3/2021.