Aivan erityinen vuosi

Vantaan kaupungin esiopetuksen psykologien Maarit Pihlmanin ja Satu Angelvan työssä eskarivuoden erityisyys näkyy muun muassa siten, että lasten haasteet nousevat vahvemmin esille ja yksilötyön kysyntä on suurempaa kuin ehkä missään muussa ikävaiheessa.

– Neljä- ja viisivuotiaat saavat vielä vapaammin vipeltää, mutta eskarissa pitäisi pystyä keskittymään. Esiopetusvuosi on otollinen hetki saada varmistettua tarvittava tuki koulun aloitusta varten ja myös perheet ovat monesti todella motivoituneita yhteistyöhön, kertoo Pihlman.

Samanlaisia kokemuksia on myös Turun kaupungin johtavalla koulupsykologilla Johanna Käsnäsellä ja koulupsykologi Maria Laineella.

– Suuri osa huoltajista haluaa, että heidän lapsensa saisi tarvitsemaansa tukea ja pitää lapsen tuen tarpeiden kartoittamista tärkeänä, Laine kertoo.

Eskarivuosi on tiivistä koululaiseksi kasvamista. Kaikki eivät erityistä tukea tarvitse, mutta on myös paljon lapsia, joilla on erilaisia vaikeuksia. Tuen tarve on tärkeä selvittää esikouluvuoden aikana, jotta lapsi saa tarvitsemaansa tukea koulun alkaessa ja hänelle osataan valita oikea koulupaikka. 

– Tässä työssä pitää tarttua nopeasti toimeen. Prosessit ja tutkimukset vievät oman aikansa, joten on pidettävä huolta, ettei vuosi vilahda ohi, Angelva kertoo.

– On tärkeää, että lapsen tuen tarve on selvitetty ennen koulun aloittamista, jotta hän saisi tarvitsemaansa tukea heti koulun aloittamisen alusta asti. Näin saadaan mahdollisimman onnistunut alku koulunkäynnille ja lapsi välttyy vältettävissä olevilta ikäviltä tilanteilta ja kokemuksilta ja saa sen sijaan mahdollisimman tukevan pohjan, jolle rakentaa tulevaa. Unohtamatta vaikutuksia itsetuntoon, motivaatioon, käsitykseen itsestä oppijana, Laine tiivistää eskarivuoden merkitystä.

Ryhmiä, yhteisöjä ja yksilöitä 

Jos esikouluvuosi on tiivis lapsille, on se sitä myös psykologille. Esimerkiksi Vantaalla psykologilla on joka syksy vastassa noin 900 uutta eskarilaista. Määrä vastaa suurin piirtein koulupsykologin oppilasmääriä kaupungissa, mutta yhden tai kahden kouluyhteisön sijaan, esiopetuksen psykologi tekee työtään yli 40 päiväkodissa, joissa on vuosittain noin 60-70 esiopetusryhmää. Turussa puolestaan esiopetuksen psykologit toimivat myös koulupsykologeina, joten toimintakenttä on laaja. Oppilaita yhdellä psykologilla on Turussa keskimäärin noin 700, mutta mitoitus vaihtelee asuinalueiden ja koulujen erityistarpeisiin perustuen hieman yli 300 ja yli 800 välillä. 

– Suurin osa esiopetuksen psykologin ajasta menee yksilölliseen työhön. Psykologi osallistuu myös yhteisölliseen oppilashuoltoon ja hyvinvointityöhön siinä määrin kuin mahdollista, Laine kuvailee työajan jakautumista.

– Opiskeluhuollossa ylipäätään on ainakin viimeiset 10 vuotta puhuttu yhteisöllisen työn merkityksestä ja edelleen haetaan yhteisöllisen työn ja yksilötyön tasapainoa, Pihlman taustoittaa. – Nyt olemme rytmittäneet vuoden niin, että syksyllä panostetaan erityisesti yhteisölliseen työhön.

Vantaalla oman lisänsä tuo se, että alle seitsemänvuotiaista vantaalaisista 30 prosentilla äidinkieli on muu kuin suomi tai ruotsi.

– Eskari-ikäisillä kieleen aletaan kiinnittää enemmän huomiota. Eskarilaisten kanssa käytetty kieli on abstraktimpaa ja pitäisi omaksua esimerkiksi matemaattisia käsitteitä. Tässä vaiheessa alkaakin kuoriutua esiin aitoja kielellisiä vaikeuksia, Pihlman kuvailee.

Havainnointi on tärkeä työväline esiopetuksen psykologille. Vantaalla kaikilla esiopetusryhmillä on mahdollisuus varata psykologi havainnoimaan toimintaa. Havainnoinnin jälkeen käydään ryhmän aikuisten kanssa konsultaatiokeskustelu. Havainnointi on merkityksellistä paitsi koko ryhmän toimintaan myös yksittäiseen lapseen ja hänen tilanteeseensa tutustumiseksi. Koronapandemian aikaan havainnointi on ollut haastavaa toteuttaa. Videoyhteyksiä on hyödynnetty ja konsultaatiokeskusteluja on toki mahdollista käydä myös ilman, että psykologi jalkautuu ryhmään.

Psykologi ei toimi yksin

Esiopetuksen psykologin työssä monialainen yhteistyö korostuu. Asiantuntijat toimivat yhdessä aina tarpeen mukaan, esimerkiksi työpareina. Tiivistä yhteistyö on erityisesti kuraattorien sekä varhaiskasvatuksen opettajien ja erityisopettajien kanssa. Tärkeää on tietysti myös kuulla lasta häntä itseään koskevissa asioissa. Lapselta kysellään hänen kehitystasonsa huomioiden ja hän itse saa kertoa mitä asioista ajattelee.

– Koska esikoululaiset ovat iältään nuorempia kuin jo koulussa olevat, korostuu heidän kohdallaan yhteistyö huoltajien ja esiopetuksen henkilökunnan kanssa. Haastattelut ja keskustelu huoltajien ja esiopetuksen henkilökunnan kanssa ovat iso osa työtä, Laine kuvailee.

Toisinaan vastaan tulee myös huoltajia, jotka suhtautuvat pelokkaasti psykologin mukaan tulemiseen ja voivat kokea tilanteen jopa uhkaavana. Huoltaja saattaa kokea häpeää lapsen tilanteen vuoksi tai yllättyä, jos lapsen vaikeudet nousevat esiin nimenomaan ryhmässä, mutta eivät juurikaan näy kotona. Joillakin perheillä voi olla taustalla myös vaikeita kokemuksia viranomaisten kanssa. 

– Tärkeää olisi päästä hyvään keskusteluyhteyteen huoltajien kanssa, kuunnella mitä he ajattelevat ja mihin mahdolliset pelot liittyvät sekä kertoa miksi on nyt ajateltu, että psykologin on hyvä olla mukana selvittämässä lapsen tuen tarvetta ja mihin työskentelyllä pyritään, Laine kertoo, miten näissä tilanteissa toimitaan.

Sama laki, erilaiset käytännöt

Esiopetuksen oppilashuollosta säädetään opiskeluhuoltolaissa, joka tuli voimaan vuonna 2014. Laki on sama kuin perusopetuksen oppilashuollossa, mutta resursseja työlle ei ole osoitettu samalla tavalla. Koulupsykologien vakansseja puuttuu noin 500 ja suuri osa niistä nimenomaan esiopetuksesta.

Esiopetuksen psykologien omaa tiimiä kasatessa vuonna 2015 Vantaalla pohdittiin paljon työtapoja ja työn järjestämistä. Erityistä huomiota kiinnitettiin yhteisöllisen työn ja yksilötyön tasapainoon. Jokaisella psykologilla on myös mahdollisuus valita vapaasti tavat, joilla työtään tekee. Hyvä suunnittelu kannatti, sillä niin psykologit kuin esimerkiksi varhaiskasvatuksen toimijat ovat olleet työtapoihin tyytyväisiä. Vuoden 2019 alusta Vantaalla perustettiin opiskeluhuollon yksikkö, jossa esiopetuksen psykologit ovat mukana.

– Vaikka resursseja toki tarvittaisiin lisää, siitä olemme tyytyväisiä, että on alusta asti ollut selvää, että esiopetus tarvitsee ihan omat psykologinsa, Pihlman korostaa.

Yhtä ainoaa mallia esiopetuksen oppilashuollon järjestämiseen ei kuitenkaan ole. Turussa on pidetty hyvänä sitä, että esiopetuksen psykologeina toimivat koulupsykologit, jotka tuntevat koulumaailman ja siellä saatavilla olevat tukitoimet hyvin. Palvelut toteutetaan nyt pääasiassa niin, että lähikoulun koulupsykologi vastaa myös alueen esiopetuksen opiskeluhuollosta.

Turussa esiopetuksen oppilashuoltoon on saatu lisää resursseja ja tämä vuosi käytetään kehittämiseen. Esiopetukselle on suunnattu kolmen psykologin työpanoksen verran koulupsykologiresurssia. Käytännön kokemus tulee näyttämään, ovatko työote ja resursointi oikean suuntaiset. Yhteistä keskustelua käydään säännöllisesti varhaiskasvatuksen, neuvolaterveydenhuollon ja kuraattoreiden kanssa yhteistyön kehittämisestä ja opiskeluhuollon kokonaisuuden toimivuudesta.   

– Palveluita on nyt enemmän tarjolla esiopetukselle kuin koskaan aiemmin. Pyrkimyksenä on tuoda psykologista tietämystä koko esikouluyhteisön hyvinvoinnin tukemiseen, Käsnänen kertoo.

Kohtaamiset ja mahdollisuus vaikuttaa palkitsevat

Parasta esiopetuksen psykologin työssä on sen merkityksellisyys ja vaikuttavuus.

– On palkitsevaa nähdä, että omalla työllä voi oikeasti vaikuttaa, Angelva iloitsee. – Vaikka tämä on vaativa tehtävä vuorovaikutussuhteiden määrän takia, lasten tukeminen heidän arkiympäristössään oli syy sille, että halusin tähän tehtävään. Kohtaamiset ovat myös työn parasta antia ja niiden kautta voi kylvää siemeniä pitkälle. Eskariryhmien henkilökunnan kautta toiminta ja ajattelutavat siitä, miten lapset kohdataan ja miten asioita sanoitetaan voivat siirtyä yhä uusien lapsien hyväksi.

– Tuntuu hyvältä saada olla mukana tässä kohtaa, kun on hyvät mahdollisuudet ratkaisevalla tavalla vaikuttaa lapsen koulun aloituksen onnistumiseen ja sitä kautta myös tulevan rakentumiseen, Laine kertoo työnsä parhaista puolista.