Äitien traumoja seulottava systemaattisesti

Sanna Isosävi selvitti väitöstutkimuksessaan, miten äidin traumatausta, mielenterveys ja mielikuvat vaikuttavat varhaiseen äitiyteen, vuorovaikutukseen ja lapsen kehitykseen. Tutkittavat olivat suomalaisia päihteitä käyttäviä äitejä sekä palestiinalaisia sota-altistuneita äitejä. Lisäksi aineistona oli tapaustutkimus varhaisen vuorovaikutuksen psykoterapiaprosessista.

– Raskaus- ja vauva-aika on aivan oma kehityspsykologinen vaiheensa. Sen dynamiikkaa on ymmärrettävä, jotta hoito on toimivaa,  Isosävi toteaa.

Vakavat traumat vaikuttavat vahvasti

Vakavat traumakokemukset vaikuttavat Sanna Isosävin mukaan vahvasti äidiksi tuleviin naisiin. Raskaus- ja vauva-ajan suuret psykologiset ja keholliset muutokset sekä vauvan itku ja tarvitsevuus aktivoivat äidin omaa traumahistoriaa erityisellä tavalla. Mielenterveysongelmat ovat tavallisia.

– Sen sijaan että äiti pystyy auttamaan vauvaansa nopeasti ja tehokkaasti, hän voi mennä pois tolaltaan tai lisätä toiminnallaan vauvan hätää. Aiempi tutkimus osoittaa, että tällaisella säätelemättömällä vanhemmuudella on yhteydet jälkeläisen elinikäisiin vaikeisiin mielenterveysongelmiin.

Tutkimus osoitti, että hoivahahmojen aiheuttamat lapsuuden traumakokemukset ovat erityisen haitallisia äidiksi tultaessa myös oman kulttuuripiirimme ulkopuolella: palestiinalaisäideillä lapsuuden kaltoinkohtelukokemukset olivat yhteydessä laajempaan kirjoon raskausaikaisia mielenterveysongelmia kuin sotakokemukset.

Äidiksi tulevien naisten traumaperäisiä ilmiöitä tunnistetaan Isosävin mukaan edelleen vaillinaisesti.

– Esimerkiksi traumaattisista kiintymyssuhteista sisäistetyt vihamieliset, avuttomat tai pelokkaat mielikuvat heijastelevat äidin vaikeutta tasapainoisesti säädellä omia kokemuksiaan ja vauvaansa vuorovaikutuksessa.

Traumatietoista arviointia ja hoitoa tarvitaan

Tutkimuksessa testattiin oletusta, että häiritessään palestiinalais- ja päihdetaustaisten äitien mielenterveyttä ja mielikuvien muodostumista traumakokemukset välittyvät ylisukupolvisesti vauvan kehitykseen ja varhaiseen vuorovaikutukseen. Tulokset eivät vahvistaneet tätä hypoteesia.

–Arvelen, että käyttämäni eurooppalais-amerikkalaisille keskiluokkaisille äideille kehitetyt arviointivälineet ja itsearviot eivät saaneet kiinni tutkituilla äideillä keskeisiä riskejä. Tarvitsemme jatkotutkimusta, jossa huomioidaan traumatisoituneiden äitien mielikuvien ja vuorovaikutuksen erityislaatu. Lisäksi eri kulttuuripiireissä äidiksi tulevilta naisilta itseltään olisi hyvä kysyä, mikä heidän vanhemmuudessaan on keskeistä, jotta ymmärtäisimme kulttuurisidonnaisia riskejä paremmin, Isosävi sanoo.

Väitöskirja ja aiempi tutkimus osoittavat, että mielenterveysongelmat, ongelmalliset mielikuvat ja vuorovaikutusongelmat suhteessa vauvaan ovat yleisiä traumataustaisilla äideillä.

– Tarvitsisimme kokonaisvaltaisesti traumatietoisen hoitopolun, jossa raskaana olevien naisten vakavia traumakokemuksia seulotaan systemaattisesti. Lisäksi hoitoonohjauksen tulisi olla nopeaa ja hoidon riittävän tiivistä ja moniammatillista. Sen sijaan että varhaisten traumojen hoito alkaa vasta aikuispsykiatriassa, olisi tärkeää ennaltaehkäistä traumojen ylisukupolvista siirtymää raskausaikana ja varhaisessa vuorovaikutuksessa, Isosävi sanoo.

KUKA?

Sanna Isosävi

• 36-vuotias
• Ylioppilaaksi Kouvolan yhteiskoulun lukiosta v. 2003 Psykologian maisteriksi Jyväskylän yliopistosta v. 2008
• Valmistunut varhaisen vuorovaikutuksen psykoterapeutiksi v. 2017
• Toiminut aiemmin mm. lastensuojelussa, pikkulapsipsykiatriassa ja kunnallisessa vauvaperhetyössä sekä tutkijana Tampereen yliopiston tutkimushankkeessa “Gaza Infant Study”
• Nykyinen työ psykoterapeuttina ja asiantuntijana Helsingin Traumaterapiakeskuksessa
• Väitöskirja Transition to Motherhood in High-Risk Families: Re-organization or Disorganization? The role of maternal trauma, mental representations, and mental health in transgenerational transmission of vulnerability tarkastettiin Tampereen yliopistossa 13.9.2019