Viisi vinkkiä psykologisaatioon

Asioita on alettu selittää psykologisin termein ja psykologien suulla. Silloinkin, kun asia ei oikeastaan ole millään tavoin psykologinen. On muodikasta kysyä psykologilta: miten tulen hyväksi keskustelijaksi ja miksi mieli vaeltaa? Miten pääsen eroon esiintymisjännityksestä?

Ja nykyäänhän on tapana pyytää kaikkeen viisi vinkkiä. Miksi juuri viisi? Ehkä ihmiskunta vaan väsyi pyhään kolminaisuuteen Isä, Poika ja Pyhä Henki. Viisi antaa tunteen siitä, että asiantuntijalla on paljon sanottavaa. Kätevästi yksi viisaus kutakin sormea kohti. Yli viiden vinkin ei kannata viisauksia kirjata. Luettelosta tulee ikävän pitkä; kukaan ei enää opi sitä ulkoa. Sitä paitsi ei kenelläkään oikeasti ole mihinkään kuutta tai seitsemää viisautta sanottavanaan. 

Ehkä lääkärit malttoivat antaa vain kolme vinkkiä, mutta psykologien rytmillä vasta viidessä kysymyksessä päästään kunnon vauhtiin.

Mutta miksi tässä näin kävi? Ehkä lääketiede kaluttiin tyhjiin, ehkä jokainen oppi katsomaan Googlesta oman diagnoosinsa ja siihen sopivan hoidon. Ehkä nyt on vaan kerta kaikkiaan revittävä omasta psyykestään kaikki tehot irti. Usko taivaaseen ja iankaikkiseen elämään on hiipunut, joten tällä kertarundilla pitää ehtiä kokea mahdollisimman paljon. Psykologeilta kannattaa kysyä, kun haluaa maksimoida oman kehityksensä ja kasvunsa. Löytää oman potentiaalinsa ja voimavaransa. Vahvuudet. Löytämään oman rautaisen ammattilaisensa. Oman itsensä. Pystyy saamaan parisuhteen kukoistamaan. Repii kaiken irti ystävyyssuhteista.

Itseään maksimoiva ihminen on välillä melkoisen itsekäs. Eräskin ystävä pani kaveruuden poikki, kun minulla ei enää ollut mitään annettavaa. Niin kuin minulla olisi aiemminkaan ollut mitään annettavaa. Paitsi se ystävyys sinänsä.

Kaikessa rauhassa katseleminen ja öllöttäminen on pantu pannaan. Nykyään pitää suorittaa elämääkin. Hiljaa saa olla vain trademarkarkatussa hiljaisuuden retriitissä, ja levätä saa vain kuuden tonnin suolaliuoksessa tankissa, jonne ei kuulu eikä näy mitään ulkomaailmasta. Skandinaavien lagomit ja hygget on ansaittu kovalla työllä ja hiellä, ja silti niille piti keksiä hienot nimet. Ettei vaan kukaan luule, että Pohjolassa velttoillaan.

Joskus kaiken psykologisointi on kieltämättä ärsyttävää. Jos siltä tuntuu, niin eipä kannata hävetä. Se voi olla hyvinkin terve reaktio. Joskus pitää vain antaa mennä, eikä miettiä onko tämä omalle self managementille hyväksi.

Joskus ärsyttää sekin, kun pyydetään niitä vinkkejä. Nyt kaikki psykologit silmät tarkkana, tässä tulee viisi vinkkiä siihen, miten välttyy antamasta vinkkejä:

1. Klassinen kuin Turun sinappi tai Tapparan porkkanapöksyt: käytä toisaalta–toisaalta-kieltä. Se ärsyttää toimittajia vuodesta toiseen.

2. Puhu kuten K. Kiuru. Kukaan ei enää jaksa sitä.

3. Kerro poliittisesti epäkorrekteja vitsejä. Siis niitä, jotka olivat omassa lapsuudessasi ihan okei juttuja.

4. Mutise ja puhu epäselvästi. Tässä on tosin se riski, että ihmiset luulevat sinun puhuvan viisaita.

5. Keksi oma viiden pointin listasi sille, miksi et voi antaa viiden pointin listoja.

Kirjoittaja on kirjoittanut tämän kuten kaikki muutkin bloginsa yksityishenkilönä, joka pohtii yhteiskunnan ja elämän koukeroita muuttuvassa maailmassa.