Vesa Nevalaisen blogi Psykologian Nobel

Kaikilla aiemmin merkittävillä tieteenaloillahan on ollut Nobelit jo pitkään. Alkuaineita on löydetty, mustia aukkoja on kuvailtu, kapitalismin toimivuutta on puolustettu ja vastustettu. Mutta missä, oi missä viipyy sielutieteen oma Nobel

Suomi voisi ottaa tämän palkinnon jakamisen hoteilleen monestakin syystä. Ensinnäkin palkinnon keksijä eli minä olen suomalainen, en nyt ihan tavallinen mutta Suomen passin kanssa kulkeva olio kuitenkin. Toiseksi, voisimme helposti koota palkintorahojen tueksi säätiön, sillä elämmehän säätiöiden luvatussa maassa. Ja rahaakin tuntuu olevan, kun uusia hävittäjähankintoja suunnitellaan ja maailman korkeinta lipputankoa rakennellaan. Kolmanneksi, meillä on valtakunnan peräsimessä hallitus, joka haluaa parantaa maailmaa, mutta reippaasti kansainvälistä näkyvyyttä tuovat aloitteet ovat vielä olleet harvassa. Nyt olisi tilaisuus innostaa omia äänestäjiä ja nostaa piskuinen Suomi tapahtumien keskiöön. Ihan ilman dopingia ja lisähappea.

Tavallisille kansalaisille Nobel-juhlat toisivat tervetullutta piristystä loskaisen ankean syksyelämään. Muutama vähän enemmän kuin turha julkkis pääsisi esittelemään iltapukuansa, ja varmasti Pave Maijanen esittäisi juhlissa psykologisen kestoevergreeninsä ”Pidä huolta”, jos oikein kauniisti pyytäisimme. Ruotsi ja Norja voisivat alkuun jurputtaa jostain ihme Nobel-säätiön säännöistä, mutta mehän emme tarvitsisi säätiöltä rahaa vaan pelkän nimen. Kaipa Pohjoismainen yhteistyö nyt sen kestäisi.

Ehdotuksessa on vain yksi mutta kieltämättä vähän kimurantti mutta. Mistä ihmeestä löytäisimme ne henkilöt, joita alkaisimme palkita? Nobelin saajanhan pitää olla elossa, joten esimerkiksi Vygotski, Freud tai Skinner eivät sovellu tähän.

Toisaalta olen melko varma, että Nobel-statuksen saaminen lisäisi motivaatiota tehdä kunnollista ja maailmaa mullistavaa psykologista tutkimusta. Ensimmäisenä ilmastoahdistuksen selättänyt psykologian tutkija voisi olla vahvoilla. Ellei sitten joku ratkaise psykologien perinteisintä kysymystä eli sitä, miksi teemme sen saman tyhmän virheen joka kerta uudelleen.
Idean isänä näen kieltämättä itseni Nobel-komitean jäsenenä. Lupaan antaa ääneni sille, joka keksii keinon lopettaa kiusaamisen ja häirinnän kokonaan.

Kuva: Mauri Helenius