Vesa Nevalaisen blogi
Oikein poltettu
Tapahtuipa kerran niin, että tapasin vastapuolen edustajaa. No nyt siihen monille ikävään muutokseen puututaan, ajattelin, ja mietin kuumeisesti vasta-argumentteja. Mutta eihän häntä itse asia kiinnostanut. Se oli kuulemma sivuseikka. Häntä kiinnosti se, onko päätöksenteossa varmasti käyty läpi kaikki mahdolliset välivaiheet juuri siten, kuin ne kuuluu tehdä.
Usein käytetään termiä ”väärin sammutettu” kuvaamaan tilannetta, jossa joku näpsäkkä tyyppi hoitaa homman, jonka parissa kymmenkunta ihmistä on puuhaillut tuloksetta parin vuoden ajan. Parhaassa tapauksessa joku sytyttää roihun tahallaan uudestaan palamaan, jotta saadaan sammuttaa by the book.
Pienet, simppelit ja toimivat ratkaisut ärsyttävät ihmiskuntaa. Miksi ihmeessä? Yksi syy on varmaan tuossa yksinkertaisuudessa. Ei voi olla niin, että joku vähemmän koulutettu ja tyhmemmältä vaikuttava tyyppi hoitaa homman, jonka parissa olen paininut vuosikaudet. Ja vielä noin pikku tempun avulla. Sellainen syö miestä, kuten sanotaan.
Usein meillä on käsitys, että jokin asia vie paljon aikaa. Sitten kun ratkaisu löytyy etuajassa, ovat kaikki pettyneitä. Poliitikot ovat onneksi oppineet tämän läksyn. Hallitusta väsätään kokoon kuukausikaupalla, koska vain silloin oman puoleen äänestäjät uskovat, että nyt on tehty kaikki mahdollinen, ja tähän kompromissiin on tyytyminen. Myös työmarkkinaneuvottelijat osaavat sammuttaa oikein. Ratkaisu löytyy yömyöhään, kuitenkin sopivasti juuri silloin kun television uutisryhmä on paikalla.
Meillä vähänkin vanhemmilla ihmisillä voi tulla myös psykologinen aikavirhe. Tällä tarkoitan sitä, että olemme oppineet hitaasti hoituviin asioihin. Kirje kulki pari päivää, ja uutiset tulivat viiveellä. Asiat venyivät ja vanuivat. Liian nopsaan hoitunut asia tuntuu väärältä. Passihommat saa hoidettua netin ja postin kautta. Jotain mätää tässä kyllä on, kun on tottunut istumaan Kilon poliisilaitoksen passijonossa kuusi tuntia.
Joskus sammutustyön jälki ei miellytä meitä. Sammutustöillä on oikeasti ollut kielteisiä sivuvaikutuksia. Silloin meille tulee vahva kokemus siitä, että olisimme itse osanneet hoitaa homman paremmin. Tosin olimme jättäneet homman pariksi viikoksi tekemättä, koska pelkäsimme sivuvaikutuksia, mutta se nyt on ihan toinen juttu. Se, joka hoitaa likaiset hommat muitten puolesta, ei todellakaan saa työn sankarin viittaa vaan pilkallisia ivahuutoja osakseen.
”Väärin sammutettu” tarkoittaa usein sitä, että sammuttaja oli väärä henkilö. Minunhan se piti tehdä, koska sitten pomo olisi kehunut minua, ties vaikka olisin saanut kannustuspalkkionkin. Ja jos jonkun muun piti ratkaista tuo ongelma, niin miksi juuri tuon räkänokan, jonka pelkkä olemuskin jo yököttää työpaikan kahvipöydässä.
Hassuinta/julminta tässä on se, että ketään ei syytetä silloin, kun jätetään roihu sammuttamatta. Palo nyt vaan oli jo edennyt kattorakenteisiin. Sen firman konsepti nyt vaan ei toiminut. Sen isäkin oli juoppo, mitä sille muka olisi voitu tehdä. Kaikki sen perheen lapset nyt ovat tyhmiä, eivät ne kuitenkaan olisi mitään oppineet. Ja toiset nyökyttelevät: näinhän se on, totta maar.
Tämä blogi on tietenkin myös ihan väärin kirjoitettu. Lapsikin nyt olisi kirjoittanut terävämmän ja hauskemman.
Kuva: Mauri Helenius