Vesa Nevalaisen blogi Minä, syrjäytynyt

Mutta jos syntyisin nyt, voisi ennusteeni olla paljon pahempi. Inhosin koulussa liikuntaa yli kaiken, mutta opettajat katsoivat velttoiluani läpi sormien ja antoivat seiskan siitä, kun maleksin matkahuollon baariin pajatsoa pelaamaan. Nythän tuo uhkapeli on laitonta alaikäiselle, joten luultavasti päätyisin hautausmaan aidan taa tupakalle. Sitähän saa aina iästä riippumatta. Ja päivittäinen liikunta-annos tekisi minusta häirikön ja päätyisin kaikkien opettajien mustalle listalle. Joutuisin koulupsykologin vastaanotolle ja istuisin siellä joka toinen päivä, jottei tarvitsisi mennä tunneille.

Sillä tunneilla pitäisi olla sosiaalinen ja tehdä hommia vaihtelevissa ryhmissä. Enkä minä ole sosiaalinen, vaan introvertti jurottaja ja yksin puurtaja. Pitäisi oivaltaa laajoja asiakokonaisuuksia ja etsiä syy-yhteyksiä asioitten välillä. Oma ainoa vahva alueeni on kohtuuttoman hyvä ulkomuisti, mutta sillä ei tekisi enää mitään, kun Google kertoo kaiken nippelitiedon minua nopeammin ja varmemmin.

Jos pääsisin lukioon, alkaisi lopullinen syrjäytyminen. Osaan jotenkuten matematiikkaa, mutta eihän se kiinnosta. Laiskan lyhyellä matikallani huomaisin kaikkien ovin loksahtavan kiinni nokkani edessä. Ei tulisi yliopistopaikkaa.

Psykologia olisi minulle yhtä kaukana kuin Jupiterin kuut. En ikinä selviäisi pääsykokeista, joissa mitataan tilastomatematiikan hallintaa ja matemaattista päättelyä. Haistattelisin pääsykokeissa ja vaatisin niihin edes yhtä psykologian alan kysymystä, ja saisin porttikiellon koko ylimpään opinahjoon.

Puolisomarkkinoilla olisin etukäteen raakattu. Ei kukaan viitsisi pysähtyä katsomaan meikäläisen Tinder-kuvaa nanosekuntia pitempään. Yrittäisin luultavasti iskeä kumppanin lainaamalla hienon auton, mutta kuka sellaista bensasyöpöllä ajavaa luonnonvarojen tuhlaria huolisi? Ja minne tunkisin sen C-kasetin, jossa olisi kokoelmani kutumusiikkia?

Pahin uhka olisi kuitenkin se, että sosiaalinen nousu sukupolvesta toiseen näyttää pysähtyneen. Jos vanhemmat ovat köyhiä ja syrjäytyneitä, tulee lapsistakin sellaisia. Ja meikä on köyhästä perheestä. Ehkä olimme syrjäytyneitäkin. Minuun suhtauduttaisiin kuin ongelmatapaukseen, ja sellainenhan minusta tulisi. Olen aina ollut hanakka täyttämään minuun kohdistetut odotukset.

Toki olisin voinut päätyä räppäriksi tai tubettajaksi. Nauraisin kurjaa kohtaloani koko matkan pankkiin. Silti oli parempi syntyä Kekkosen aikaan. On jotenkin kunniakasta, kun voi välillä kutsua itseään psykologiksi.