Valaiseva orientoiva harjoittelu

Syksyllä 2020 sain ensimakua psykologin arjesta urheilumaailman kontekstissa, kun olin orientoivassa harjoittelussa Tampereen urheiluakatemian urheilupsykologilla. Käytännön kokemuksien lisäksi pääsin harjoittelun aikana keskustelemaan itselleni heränneistä ajatuksista inspiroivan ohjaajani kanssa. Keväällä 2021 pääsin seuraamaan lasten neuropsykologin sekä koulupsykologin arkea koronaviruspandemian keskellä. Kokonaisuudessaan orientoivat harjoittelut opettivat itselleni enemmän, mitä koskaan osasin edes odottaa. 

Harjoitteluiden jälkeen havahduin todellisuuteen, kuinka omatoimista ja haastavaa viiden opintopisteen laajuisen harjoittelun suorittaminen lopulta on. Omalla kohdallani harjoittelut eivät olisi voineet sujua paremmin, mutta myönnän kaivanneeni tukea harjoitteluun liittyvien kysymysten äärellä. Oman näkökulmani mukaan yliopiston tulisi lisätä resursseja koko orientoivan harjoittelun kurssikokonaisuuteen sisällyttämällä kurssiin esimerkiksi opiskelijoiden yhteisiä tapaamisia, informaatiota mahdollisista harjoittelupaikoista sekä selkeän alustan mieltä askarruttaville kysymyksille. Lisäksi olisi mahtavaa, jos myös orientoivien harjoitteluiden kohdalla opiskelijat voisivat esitellä kokemuksiaan ensimmäisen vuosikurssin opiskelijoille, pitkän harjoittelun tavoin. 

Mitkä asiat tekivät orientoivista harjoitteluista itselleni niin valaisevan kokemuksen? Erityisen valaisevaa oli nähdä, miten ohjaajani kohtasi sisältä rikki menneen ihmisen. Miten hän omalla kehonkielellään mukautui asiakkaan tunnemyrskyihin ja ajatuksiin. Miten hän rohkaisi ihmistä avautumaan ja ottamaan apua vastaan hädän hetkellä. Näissä hetkissä tajusin, ettei psykologin työ perustu ainoastaan yliopistossa opittuun teoriatietoon, vaan suurinta roolia terapiatyössä näyttelee ihmisten aito kohtaaminen ja läsnäolo. Valaisevan harjoitteluista teki myös ohjaajieni kanssa käydyt inspiroivat keskustelut. Oli huojentavaa kuulla, ettei rautaisena psykologian ammattilaisenakaan ole koskaan valmis. 

Valaisevien kokemuksien lisäksi harjoittelut antoivat itselleni hurjasti rohkeutta mennä mukavuusalueeni ulkopuolelle, rohkeutta hyväksyä keskeneräisyyteni ja kirjoittaa Psykologi-lehteen ajatuksistani. Tällä tekstillä haluan rohkaista teitä kanssaopiskelijani tekemään tutkimusmatkaa psykologian eri sovellusaloille orientoivien harjoitteluiden keinoin. Haluan rohkaista myös teitä psykologit, ottamaan vastaan harjoittelijoita, tarkastelemaan omaa urapolkua, jakamaan hiljaista tietoa sekä reflektoimaan ajatuksianne opiskelijoiden kanssa. 

Kirjoittaja on Jyväskylän yliopiston psykologian opiskelijoiden ainejärjestön Stimulus ry:n jäsen.