Vahingossa ay-aktiiviksi

Ay-aktiivius olisi voinut siirtyä minuun jo äidinmaidossa, mutta jostain syystä jäi tapahtumatta. Liittoon tuli liityttyä jo opiskeluaikana sen kummemmin asiaa ajattelematta, kun silloisen puheenjohtajan Tuomon palkkakiertue laskeutui Jyväskylän kampukselle. Vaikuttaminen ja mukanaolo ammatillisten asioiden tiimoilta tai yhteisöllisyyden hengessä ei silloin edes käynyt mielessä, liiton merkitys itselle oli melko hahmottumaton.

Valmistumisen lähestyessä olin muuttanut harjoittelun myötä pois opiskelupaikkakunnalta ja vaihtanut yhdistystä Pohjois-Savon psykologiyhdistykseen. Täysin hyötymistarkoituksessa eli ilmaisen ruoan, potentiaalisten tulevien työkuvioiden ja uusien kollegoiden löytymisen vuoksi ajattelin piipahtaa jossain yhdistyksen kokouksessa. Tietenkään yhdistysvuosikello ei ollut itselleni tuttu, joten erehdyin menemään syyskokoukseen. Johtokuntanakki napsahti, olin ainut johtokunnan ulkopuolinen ja sosiaalinen paine nujersi nuoren psykologialun.

Ja hyvä, että nujersi. Pitkän linjan ay-aktiiviäitini myhäili hiljaa, kun mainitsin, mihin lähdin mukaan. Kiinnostus vaikuttamiseen ja edunvalvontaan, psykologien asioiden ja psykologiuden edistäminen ja myös oman ammatillisen identiteetin vahvistuminen ovat varmasti saaneet tukevan kasvualustan sekä paikallisyhdistyksen että liiton muun toiminnan huomissa.

Olen päässyt tutustumaan läheltä liiton eri puoliin aina paikallisyhdistyksen johtokuntatoiminnasta ylimmän päättävän elimen eli liittovaltuuston luotsaamiseen saakka. Olen päässyt mukaan seuraamaan läheltä myös liiton hallituksen sekä toimiston osaavan henkilöstön arvokasta työskentelyä. Yhdistystoiminta on avannut kentän näkökulmaa ja ruohonjuuritasolla toimimista myös oman työn ulkopuolelta, liiton muun toiminnan piirissä puolestaan hahmottuu isompi kuva. Omaa työtään tekee ymmärrettävästi melko suppealla näkökulmalla ja se, mitä muualla tapahtuu, jää herkästi pimentoon. Erityisesti kun kyse on psykologiasta, sen sovellusalat ja mahdollisuudet ovat laajat ja jatkuvasti kasvavat, on ollut etuoikeus päästä kuulemaan ja näkemään myös oman kuplansa ulkopuolelta.

Omalla kohdallani liiton merkitys menee ohi yksilölle tarjoaman hyödyn tai edun. Osana liittoa voin kantaa korteni kekoon psykologien ja psykologian asioiden edistämiseksi. Onneksi kaikkien ei myöskään tarvitse, vahingossa tai tarkoituksella, ryhtyä ay-aktiiveiksi, vaan osallistumisen koon voi valita oman elämäntilanteen ja kiinnostuksen mukaan. Ehkä jossain kohtaa oma osallistumiseni siirtyy pienemmälle liekille, mutta silti ilolla maksan jäsenmaksuni ja olen omalta osaltani mahdollistamassa liittoa, jolla on vaikutusvaltaa yhteiskunnassa ja mahdollisuuksia vaikuttaa vaikkapa lainsäädäntöön tavoilla, jotka edistävät vahvasti sekä psykologien asemaa että mielenterveyttä laajemmin. Kuka muukaan sitä tekisi?

Kirjoittaja on Psykologiliiton liittovaltuuston puheenjohtaja.