Uskotko karttaa vai maastoa?

Heikoimmillaan asiantuntija on kuin menneen ajan nojatuoliantropologi. Hän on perehtynyt muihin kulttuureihin omasta työhuoneestaan käsin ja teoriassa tietää paljon. Kartta on luettu ja opeteltu perin pohjin ja maastoa tulkitaan sen mukaisesti. Mitä ei kartassa ole, sitä ei ole tai sen ei pitäisi olla siellä. 

On usein vaikeaa hyväksyä, että tarinat ja kieli luovat verkoston, joka ei ole mitään velkaa totuudelle. Myös teoriat ovat kieltä. Useat ovat luonteeltaan metaforisia: ne pyrkivät kielikuvien avulla kuvaamaan ilmiöitä, jotka eivät ole kieltä. Joskus unohdamme, että ne ovat pohjimmiltaan vain sitä: kielikuvia. Ihmisen mieli ei ole tietokone, vietit eivät ole painetta kattilassa. Jopa sana mieli ja vietit ovat kieltä, joiden ympärille voidaan kutoa monenlaisia verkostoja. 

Kieli voi ohjata meitä harhaan ja luoda oman todellisuutensa. Ja kun puhun kielestä, puhun kielestä käyttäytymisenä, jolloin tunteet ovat sen keskeinen osa. Ne kertovat, mitä kielellinen verkosto merkitsee meille. Onko se jotain tavoiteltavaa, vältettävää, hyvää, turmeltunutta, kaunista? Se ohjaa ajatteluamme ja toimintaamme maailmassa.

Teoriat ovat kuin kielellisiä karttoja. Lontoon metrokartta kertoo tarkasti metroliikenteestä, mutta maan päällä tiettyä putiikkia etsivä tuskin käyttää sitä apunaan suunnistaessaan ostoksille. Jotkut kartat kertovat tarkasti pinnan muodoista, toiset taas asukastiheyksistä. Kaikki teoriat ovat jollain tavalla hyödyllisiä ja toisella tavalla vajavaisia. Puhumattakaan meidän mielemme luomista selityksistä eri ilmiöille. 

Ajankohtaisia tarinoita ja teorioita on pyöritelty sukupuolikokemuksen ympärillä. Kun itse kuulen sanan ’trans’, koen myötätuntoa ja jopa ihailua. Sana koordinoituu minulla sanoihin rohkeus, eheytyminen ja itsenäisyys. Näitä yhteyksiä ovat vahvistaneet niin asiakkaitteni prosessien seuraaminen kuin muun elämän kohtaamiset. Sinun kokemuksesi voi olla erilainen. Olet kuullut, kokenut ja nähnyt muuta, ja tarinasi sanan ympärillä on toisenlainen. 

Ajatuksemme ja kokemuksemme vaikkapa transihmisistä ovat vain kielellisiä verkostoja, ajatuksia, jotka ovat saaneet alkunsa rajatuista havainnoista ja tiedoista. Jos kosketus maastoon on riittämätöntä ja transasiat vieraita, ne voivat olla kuin karttoja fantasiamaailmoista, joita ei ole koskaan ollut olemassakaan. Meille vieraisiin ilmiöihin liittyen nämä fantasiamaailmat ovat usein kovin dystooppisia.

Olen huomannut, että trans-myönteinenkin kartta voi johtaa meidät työssämme vahingollisille harhateille. Jos tapaamme trans-OCD:n kanssa painivan asiakkaan, saatamme ymmärtämättömyyttämme vahvistaa pakko-oireista ajattelua, kun haluamme tukea hänen identiteettinsä vahvistumista. Olemme lokeroineet ongelman tavalla, joka ei hyödytä häntä. 

On vaikeaa päästää irti kartasta, jonka avulla olemme joskus löytäneet jotain. Ja on vaikeaa löytää sitä mitä emme osaa etsiä. Toivoisin, että osaisimme katsella asioita monienkin karttojen avulla ja välillä vain pysähtyä ihailemaan maisemaa. Löytäisimme kenties enemmän ja elämämme olisi sitä rikkaampaa.

Kirjoittaja on psykologi ja kouluttajapsykoterapeutti.

Psykologilehti.fi:n kolumnipaikka ”Mielen päällä” kutsuu kirjoittajiksi mielenterveysasioita lähellä olevia organisaatioita ja psykologeja eri aloilta. Kolumneja julkaistaan kuukausittain.