Uskallus kokea on opiskelun ydintä

Todennäköisesti psykologian opiskelijalla siintää mielessä psykologin ammatti tai muu asiantuntijatyö. Viisi ja puoli vuotta on pitkä aika ja samalla se on lyhyt aika. Viiden ja puolen vuoden aikana vauvasta kehittyy päiväkodin vanhin ja yläasteen aloitusta jännittävästä teinistä kasvaa ylioppilaskirjoituksiin valmistautuva abiturientti. Viiden ja puolen vuoden aikana myös hieman hukassa olevasta fuksista kypsyy psykologi. 

Viisi ja puoli vuotta johtaa johonkin, mutta sitä ei voi tarkkaan tietää mihin. Siksi opiskelu on rohkeaa. Valittu suunta voi osoittautua vääräksi tai matkan varrelta voi löytyä päämääriä, joista ei osannut edes haaveilla. Elämä tuo eteen tilanteita, jotka ovat yllättäviä ja uusia. Vaikeilta hetkiltä ei voi välttyä, mutta väistämättä kohtaa myös iloa ja riemua. Paljon puhuttu onnikin yleensä pistäytyy. 

Parhaimmillaan opiskelu tuottaa itsessään syvää nautintoa. Oppimisen mahdollisuuksista voi inspiroitua syvästi, suorastaan huumaantua. Silloin ei ole väliä montako opintopistettä rekisteriin ilmestyy tai viekö opiskelu jotakin mitattavissa olevaa saavutusta kohti. Älyllisen uteliaisuuden tyydytys on itsessään riittävän palkitsevaa.

Tulevaisuudenusko on välttämätöntä opiskelijalle.

Kuitenkin tutkintoon tähtäävässä opiskelussa tulee todennäköisesti vastaan aiheita, jotka eivät aiheuta sielun paloa. Jokainen kurssityö ja tutkimusartikkelin silmäily ei inspiroi. Ajan käyttäminen suorittavaan opiskeluun, joka tähtää lähinnä ulkoiseen palkkioon on rohkeaa. Jokaisella on käytössä rajallinen määrä aikaa, eikä sitä voi tietää onko tulevaisuudessa edessä vuosia vai vuosikymmeniä. 

Tulevaisuudenusko on välttämätöntä opiskelijalle. Sen varassa kykenee kuluttamaan aikaa opusta lukien, vaikka kuviteltu tulevaisuus psykologina tai asiantuntijana ei ole millään muotoa varma. Se voi olla todennäköinen, mutta ei varma. Saman ajan voisi käyttää läheisten kanssa tai välitöntä mielihyvää tuottavassa harrastuksessa. Jotta voi opiskella silloinkin, kun lukeminen aiheuttaa vaikeita tunteita, täytyy luottaa siihen, että valmistuminen ja psykologin ammatti sekä asiantuntijuus tuntuvat vielä toteutuessaankin palkitsevilta.

Jos valittu suunta osoittautuu vääräksi, voi tulla tarve korjata erhe. Virheeksi elettyä elämää ei voi sanoa. Yhden elämänvaiheen päätyttyä parhaimmillaan huomaa osaavansa hieman enemmän, ymmärtävänsä hieman enemmän, on uskaltanut kokea, oppia. 

Kirjoittaja on Jyväskylän yliopiston psykologian opiskelijoiden ainejärjestö Stimulus ry:n yrityssuhdevastaava.

Teksti on julkaistu Psykologi-lehdessä 1/2024.