”Työnkuvan liiallinen rajaaminen vähentää työn mielekkyyttä”

1. Miten psykologipalvelut on teillä järjestetty?

Hallinnollisesti psykologipalvelut muodostaa oman tulosyksikkönsä ja kuuluu asiakas- ja resurssikeskuksen toimialan alle, tarkemmin lääkäri-, hammaslääkäri- ja asiantuntijapalvelujen tulosalueeseen, jota johtaa johtajaylilääkäri. Psykologipalvelut on jaettu viiteen vastuualueeseen maantieteen tai toiminnan perusteella, eli meillä on psykologit pohjoinen, psykologit eteläinen−keskinen, psykologit Vaasa−Laihia, psykologit Vaasa erikoissairaanhoito sekä koulupsykologit. Psykologien työtehtävät sijoittuvat kuitenkin monelle eri toimialalle ja tulosalueelle.

2. Minkälaisena näet psykologien ja psykologipalveluiden roolin hyvinvointialueiden mielenterveyspalveluissa?

Psykologin tutkinto antaa laajat ja teoreettisesti vankat valmiudet laadukkaaseen ennaltaehkäisevään työhön, psykologisiin arviointeihin ja terapeuttisiin interventioihin sekä konsultaatioihin. Psykologipalvelujen tulee olla itsestään selvä, olennainen ja arvostettu osa mielenterveyspalveluja muiden ammattiryhmien tarjoamien palvelujen rinnalla. Psykologeja saisi käyttää nykyistä enemmän organisaation suunnittelu- ja kehittämistyössä.

Tällä hetkellä kohdistetaan paljon huomiota psykologien työnkuvaan. Psykologin tarjoamaa terapeuttista hoitoa samaistetaan sairaanhoitajien antamaan hoitoon. Lisäksi halutaan rajata, kuinka paljon ja millä tasolla psykologit tekevät hoidollisia interventioita. Psykologin tutkimuksia puolestaan on alettu asettaa keskiöön, mikä johtunee neuropsykiatristen tutkimusten suuresta kysynnästä.

Psykologin työnkuvaan ovat aina keskeisesti kuuluneet sekä tutkimukset ja arvioinnit että hoidolliset interventiot. Työnkuvan liiallinen rajaaminen voikin johtaa työn mielekkyyden vähenemiseen.

3. Kuinka monta psykologin toimea alueellanne on? Onko osa niistä avoinna?

Meillä on noin 94 tointa, joista 20 on täyttämättä.

3.1. Johtavien/vastaavien psykologien määrä?

Johtavia psykologeja on yksi, ja hän toimii myös kahden psykologiryhmän lähiesihenkilönä. Lisäksi on kaksi vastaavaa ja kaksi apulaisvastaavaa psykologia.

3.2. Onko psykologien esihenkilö psykologi vai jonkin muun ammattiryhmän edustaja?

Kaikkien psykologien esihenkilö on itse psykologi.

4. Minkälaisia psykologipalveluja on tarjolla eri väestöryhmille? Puuttuuko jotakin?

Hyvinvointialueella on lasten ja nuorten perustason palvelut (äitiys- ja lastenneuvolat, koulut, perheneuvolat, nuorisoasemat), aikuisten perustason palvelut (psykososiaaliset keskukset), lasten ja nuorten erityissairaanhoidon palvelut (psykiatria, neurologia, somatiikka ja Varsinais-Suomen hyvinvointialueen johtama lasten oikeuspsykiatrinen työryhmä) sekä aikuisten erityissairaanhoidon palvelut (psykiatria, fysiatria, neurologia, vammaispalvelujen osaamiskeskus). 

Psykologeja ei toimi päihdepalveluissa, lastensuojelussa eikä ikääntyneiden palveluissa. Psykoterapiapalveluita ja neuropsykiatristen häiriöiden hoitoon erikoistuneita psykologeja ei ole riittävästi. Myös trauman hoidon osaamista puuttuu joistakin paikoista. Lasten ja nuorten psykologipalveluja saisi olla enemmän – etenkin niille ikäryhmille, jotka ovat peruskoulun ulkopuolella.

5. Pääseekö psykologin vastaanotolle matalalla kynnyksellä? Kuvaile prosessia lyhyesti.

Perustasolla ei ole lähetepakkoa, vaan yhteyttä voi ottaa suoraan palveluyksikköön. Psykologipalvelua pyritään varaamaan ensisijaisesti niille, joiden tarve on suurin ja joiden auttamiseen tarvitaan juuri psykologin osaamista. Organisaation tavoite ei siten ole luoda matalaa kynnystä nimenomaan psykologin vastaanotolle pääsemiseen vaan ylipäätään hoitoon.

Erityssairaanhoitoon tarvitaan lähete, joskaan näin ei vielä ole koko hyvinvointialueella. Kuten perusterveydenhuollossa, myös erityissairaanhoidossa toivotaan, että psykologin palvelut kohdistetaan niihin tapauksiin, joissa tarvitaan erityisosaamista.

Resurssipulan takia pääsy psykologin vastaanotolle voi olla vaikeampaa kuin vakanssien määrä antaisi olettaa.

6. Mikä psykologipalveluissa toimii?

Psykologit ovat alansa asiantuntijoita ja haluavat tehdä laadukasta työtä potilaiden parhaaksi. Toiveena on antaa yksilöllistä ja riittävän tiivistä ja pitkäkestoista hoitoa, mikä onkin ollut monessa paikassa mahdollista. Tilanne kuitenkin heikkenee, sillä kysyntä ja kiire lisääntyvät samanaikaisesti kun tarjonta pysyy samana tai huononee rekrytointivaikeuksien takia. Hoitokulttuuri on myös muuttumassa, ja hoitoa pyritään tuotteistamaan aiempaa enemmän.

7. Mitä parannettavaa psykologipalveluissa on?

Psykologeja on liian vähän, ja etenkin sijaisuuksiin sekä pienempien paikkakuntien toimiin on välillä vaikea saada psykologeja. Jonot tutkimuksiin ja tiiviimpään hoitoon voivat olla todella pitkät. Jotta jonot lyhenisivät, pitäisi löytää keinoja tehdä psykologisia tutkimuksia nykyistä tehokkaammin mutta laadusta tinkimättä.

8. Onko psykologeja vaikea rekrytoida? Minkälaisia houkuttimia rekrytoinnissa on käytetty?

Tärkein houkutin on oltava itse työ: sen monipuolisuus ja kehitysmahdollisuudet. Mielestämme onnistumme tässä eli pystymme tarjoamaan mielenkiintoisia ja haastavia työtehtäviä sekä mahdollisuuksia vaikuttaa omaan työhön.

Lisäksi psykologin palkka on meillä kilpailukykyinen ja erikoistuminen nostaa palkkaa. Tuemme jatkokoulutusta ja tarjoamme ulkoista työnohjausta. Houkuttimena voi myös toimia oma psykologilinja, joka tarjoaa kollegiaalista tukea.

8.1. Jos rekrytointi on vaikeaa, miten sitä konkreettisesti parannetaan?

Pyrimme kertomaan edellä mainituista asioista työpaikkailmoituksissamme ja käytämme laajasti eri rekrytointikanavia. Olemme mukana eri rekrytointimessuilla ja tarjoamme harjoittelupaikkoja. Rekrytoinnin vaikeus johtuu kuitenkin osittain myös siitä, että meillä on tiukat kielivaatimukset: vaaditaan hyvää suullista ja kirjallista taitoa molemmissa kotimaisissa kielissä. Poikkeuslupa voidaan antaa tiettyihin tehtäviin, esimerkiksi koulumaailmassa, jos tarve on vain toisen kotimaisen kielen osaamiselle.

9. Psykologit kokevat usein, että heitä ei kuulla mielenterveysasioissa. Ovatko psykologit teillä osana moniammatillista tiimiä? Minkälaisessa roolissa he ovat?

Kyllä psykologien näkemyksiä yleensä kysytään, kuullaan ja arvostetaan. Useimmat psykologeista kuuluvat moniammatilliseen tiimiin. Aina ei kuitenkaan muisteta ottaa psykologeja mukaan, kun hoitokäytäntöjä ja hoidon linjauksia suunnitellaan, mikä on sekä yllättävää että valitettavaa. Psykologeja huolestuttaa, että heidän työnkuvaansa muutetaan ilman, että heitä kuullaan asiassa: ”Joku jossain muualla päättää, ja huhuina saa kuulla, mitä suunnitellaan.” Jotkut myös kokevat, että heidän työnkuvaansa pyritään rajaamaan liikaa.

9.1 Mikä mielestäsi estää moniammatillista työskentelyä. Mikä sitä edistää?

Moniammatillisen työskentelyn laatua haittaavat joskus väärät mielikuvat, sitkeät ennakkoluulot ja jopa kateus eri ammattiryhmien erilaisesta palkkauksesta. Kiireen vuoksi aina ei ole mahdollisuutta työparityöskentelyyn eikä ehditä kunnolla tavata muita. Myös eri ammattilaisten puute vaikeuttaa moniammatillista työskentelyä.

Yhteenkuuluvuuden tunnetta voi heikentää se, että saman yksikön työntekijöillä on useita eri esihenkilöitä. Samaan aikaan pidetään kuitenkin hyvänä, että omalla ammattiryhmällä on oma esihenkilö. On tärkeää, että eri ammattiryhmien välistä yhteistyötä ja -henkeä vahvistetaan esimerkiksi tiimipalaverien, tyky-päivien ja yhteisten taukotilojen avulla. Ymmärrys ja kunnioitus muiden ammattitaitoa kohtaan ovat tärkeitä.

10. Haluatko kertoa vielä jotain muuta?

Pohjanmaan hyvinvointialueella on oma psykologilinja, joka helpottaa psykologien työskentelyä eri yksiköissä ja auttaa heitä saamaan äänensä kuuluviin. Koska olemme ammattiryhmänä vähemmistönä mielenterveyspalveluissa, meidät saatetaan ohittaa.

Pohjanmaallakin siirrytään vähitellen järjestelmään, jossa kenelläkään ei ole omaa työhuonetta. Vastaanottohuoneet varataan muutamaksi tunniksi tai päiväksi, ja loppuaika tehdään työtä yhteistiloissa. Miltei poikkeuksetta psykologit pitävät tätä hankalana ja kuormittavana ja kokevat sen heikentävän työn sujuvuutta ja tehokkuutta.