Työhyvinvoinnissa ei pidä unohtaa kaikkein tärkeintä, eli itseä

Koska me psykologit olemme koulutettuja mielen ja hyvinvoinnin ammattilaisia, pidettäneen oletettuna, että osaamme huolehtia itsestämme ja hoitaa eteemme tulevat ongelmat alta aikayksikön – onhan meillä hallussamme parhaat tiedossa olevat keinot. Kuitenkin, esimerkiksi omalla työterveyspsykologin urallani useampi kollega on käynyt vastaanotollani, myös työn kuormittavuuden vuoksi. Miksi muodostaisimmekaan poikkeusta muihin työssä käyviin nähden? Olemmehan ihmisiä ja siten inhimillisiä, eikä psykologin koulutus ja työ suojaa meitä eteemme tulevilta ongelmilta.

Moni psykologi huolehtii työkseen toisista, ja vapaallakin saatamme huolehtia läheisistämme muiden hoidettavien asioiden ohella. Ammattiryhmänä lienemme tunnollisia, hoidamme velvollisuutemme ja vastuumme, ja usein mielellään vielä enemmänkin, joten ei ole ihme, jos oma jaksamisemme on toisinaan koetuksella. Näinä päivinä vallitseva maailmantilanne on tuonut lisäksi muutoksia monen psykologin arkeen ja työhön. Luonnollisesti muutokset saattavat kuormittaa entisestään ja päänvaivaa ja epävarmuutta voi syntyä myös uusista työtavoista tai työn jatkuvuudesta.

On totta, että psykologeilta voi löytyä hyvä paketti tietoja ja keinoja itsestä huolehtimiseen, mutta kuinka siihen riittää voimavaroja? Vaikka niinhän sen pitäisi mennä kuin lentokoneissakin ohjeistetaan, että laitetaan happimaski ensin omalle, ja vasta sitten toisen kasvoille. Mikään työ ei suju, jos ei itse voi hyvin.

Joskus on hyvä pysähtyä oman työhyvinvointinsa äärelle. Sen voi aloittaa esimerkiksi kysymällä itseltään, kuinka jaksaa ja voi työssään? Vaikka vastuu työhyvinvoinnista on monella taholla: itsen lisäksi työnantajalla, esimiehillä ja työtovereilla, jokaisen kannattaa huolehtia omasta työhyvinvoinnistaan sen minkä voi. Onhan kyseessä kuitenkin juuri oma työhyvinvointi. Vaikka olisi kliseisesti sanottu, tässä piilee vinha perä: miten saisimme arjestamme tehtyä sellaista, että emme tarvitsisi siitä lomaa?

Työhön liittyvät epäkohdat kannattaa ottaa esille esimiehen kanssa, ja työtä kannattaa ideoida sujuvammaksi. Työnantajalta on lupa vaatia hyvää perehdytystä ja kehityskeskusteluja, joissa voi aidosti viedä asioita eteenpäin. Jokainen voi edistää myös hyvää työtoveruutta aina hymyssä suin sanotusta tervehdyksestä tuen ja avun tarjoamiseen. Vaikka työpaikalla asiat olisi hoidettu työhyvinvoinnin kannalta mallikkaasti, on hyvä muistaa, että sujuvakin työnteko kuormittaa. Vastapainoksi on hyvä huolehtia sekä työstä palauttavista tauoista että työstä irrottavasta ja rentouttavasta vapaa-ajasta.

Haastan sinut pohtimaan, kuinka juuri sinä voit työssäsi? Olisiko tarvetta muutokseen? Miten voisit tuunata omaa työtäsi ja työtapojasi siihen suuntaan, että työhyvinvointisi paranisi? Voitko puolestasi haastaa työnantajasi: lukeutuuko työnantajasi arvoihin työntekijöiden työhyvinvoinnista huolehtiminen? Kuinka tämä toteutetaan käytännössä, vai jääkö se vain korulauseiksi?

Kirjoittaja on Psykologiliiton hallituksen jäsen, joka työskentelee työterveyspsykologina ja työstää tietokirjaa itsetuntemuksesta ja työhyvinvoinnista.

Teksti on julkaistu Psykologi-lehdessä 3/2020.