Turpa- ja tassukuntoutusta neuropsykologin luona

Tutkimusta ja kokemusta sen hyödyistä alkaa olla jo melko paljon, mutta silti eläinavusteisten työmenetelmien hyödyntäminen on Suomessa lapsen kengissä joihinkin muihin maihin verrattuna.

Teettämässäni verkkokyselyssä eläinavusteisista toimijoista 71,5 prosenttia arvioi alan tunnettuuden olevan Suomessa huono tai erittäin huono (n = 35). Suurena haasteena vastaajat kokivat sen, että monet julkiset tahot eivät kustanna eläinavusteisia palveluita asiakkailleen tai ota kilpailutuksissaan huomioon eläinavusteisuuden tuomia lisäkustannuksia palveluntarjoajalle. Eläimen tuoma lisäarvo työskentelylle osittain jo ymmärretään, mutta siitä ei olla valmiita maksamaan lisämaksua muihin palveluihin verrattuna.

Ratsastusterapia on jo vakiintunut toimintamuoto Suomessa, mutta sekin on Kelan myöntämää vain fysio- tai toimintaterapian osana. HUS juuri lopetti oman psykiatrisen ratsastusterapiayksikkönsä. Jotkut psykoterapeutit hyödyntävät eläintä osana Kelan kuntoutuspsykoterapiaa.

Psykologinimikkeellä palvelua annettaessa ei yleisen rahoituskanavan väylää ole vielä olemassa. Psykologien asiakaskunta voisi hyötyä paljonkin eläinten mukaan ottamisesta asiakasprosessiin.

Eläimet rauhoittavat, rentouttavat ja antavat asiakkaille toiminnan avulla uusia elämyksiä ja onnistumisen kokemuksia. Eläin voi helpottaa luottamuksellisen työskentelysuhteen luomista. Asioista voi olla helpompi keskustella, kun ei tarvitse katsoa toista ihmistä tai istua paikoillaan vastaanotolla, vaan asioista keskustellaan eläintoiminnan aikana.

Eläimen läsnäolo asiakastilanteessa ei ole itseisarvo. Eläinavusteinen toiminta terveydenhuollossa on aina tavoitteellista ja ammattilaisen toteuttamaa sekä arvioimaa kuntoutusta. Siinä eläimen läsnäolo on etukäteen harkittua ja perusteltua asiakkaan työskentelytavoitteiden mukaisesti. Ammattilainen ohjaa toimintaa luoden tilanteita, joissa asiakas harjoittelee hänelle haastavia asioita. Joskus on hedelmällisintä, kun eläin omalla luontaisella toiminnallaan luo ennalta odottamattomia, mutta erittäin osuvia tilanteita. Eläin herättää monia tunteita ja kokee niitä myös itse, jolloin on luontaista keskustella ensin tunteista eläimen näkökulmasta, ja sen jälkeen peilata niitä asiakkaan omaan elämään.

Maailmalta löytyy esimerkkejä, miten neuropsykologista kuntoutusta on tehty eläinavusteisesti. Esimerkiksi Italiassa Corallo kumppaneineen (2023) toteuttivat aasiavusteista neuropsykologista lukikuntoutusta tarkastelevan tutkimuksen. Aasiavusteisessa ryhmässä olleiden lasten lukutaito kehittyi merkittävästi usealla mittarilla arvioituna. Erityisesti itsetunto lisääntyi, kun taas kontrolliryhmässä tulokset eivät heijastuneet yhtä laajasti lukutaidon eri osa-alueisiin eivätkä lainkaan itsetuntoon.

Suomessa yksittäiset neuropsykologit jo hyödyntävät eläimiä työssään, mutta usein melko pienimuotoisesti ja ilman eläinavusteisten menetelmien lisäkoulutusta. Haastattelin muutamia heistä ja he kertoivat, että eläin voi olla hyödyksi esimerkiksi alussa kuntoutussuhteen luomisessa ja luottamuksen herättämisessä. Eläintä hyödynnetään paljon lasten ja nuorten kanssa, joilla on yleensä neuropsykiatrisia haasteita, ahdistusta tai masennusta sekä lukikuntoutuksessa.

Itse tarjoan samoille asiakasryhmille aasieni kanssa talliympäristössä psykologin tukikeskustelukäyntejä ja lukiohjantaa. Talliympäristö mahdollistaa monipuolista ja moniaistista harjoitusta. Sekä tavoitteiden mukaan kohdennetut harjoitukset että vapaampi eläinten elämän seuraaminen tuovat asiakkaalle mahdollisuuksia oppia ja oivaltaa uutta.

Voimme lukea aasien lajinmukaisesta käyttäytymisestä, suunnitella aasien viikkolukujärjestystä, pohtia aasien erilaisia luonteenpiirteitä, suunnitella ja suorittaa aasiagilityradan tai istahtaa seuraamaan aasien laumakäytöstä ja keskustella mieleen tulevista asioista. Asiakas oppii rutiinien ja esimerkin avulla itse järjestelemään toiminnanohjauskortit sopivaan järjestykseen sekä tarkastamaan ja arvioimaan toimintaansa.

Ja mikä hienointa, kaikki tapahtuu ilmapiirissä, jossa eläin ei arvostele asiakasta. Tarvittaessa eläin kyllä antaa välittömän palautteen: tuntuuko asiakkaan toiminta mukavalta. Minä autan asiakasta tulkitsemaan eläimen käytöstä.

Autistisen nuoren asiakkaani sanoin: ”Aaseilta ihmiset voisivat oppia paljon. Minunkin pitää välillä saada pysähtyä ja miettiä ennen kuin voin jatkaa”.

Näen paljon potentiaalia eläinten ja luonnon hyvinvointivaikutusten suuremmasta huomioimisesta psykologin ammatissa. Mutta sotepalveluiden tietyntyyppinen jäykkyys ja rajoitteet palveluntarjoajille sekä eläinten pidon suuremmat kustannusrakennelmat ovat vielä monelle toimijalle suuri este eläinavusteisen toiminnan laajamittaiselle järjestämiselle.

Onneksi viimeisen kymmenen vuoden aikana on tapahtunut asiassa paljon kehitystä ja innolla odotan, mitä tulevat vuodet  tällä alalla tuovat mukanaan.

Tekstin kirjoittaja on psykologi, eläinavusteinen neuropsykiatrinen valmentaja ja sosiaalipedagoginen hevostoimintaohjaaja, joka haaveilee joskus tekevänsä neuropsykologista kuntoutusta eläinavusteisesti omalla aasitallillaan Lopella. SatuAasin talli tarjoaa tällä hetkellä aasien kanssa toteutettavia psykologi- ja virkistyspalveluita.

Lähde: Corallo, F., Bonanno, L., Cardile, D., Luvarà, F., Giliberto, S., Di Cara, M. … & Pidalà, A. (2023). Improvement of Self-Esteem in Children with Specific Learning Disorders after Donkey-Assisted Therapy. Children, 10(425). doi: 10.3390/children10030425