Toimimattomuuskulttuuri

Itselleni tämä sanaöklötys tuo mieleen ainakin muutamia asioita:

Kaikki pitää kysyä pomolta. Toimintakulttuuria hoetaan kuin mantraa, koska kukaan ei uskalla sanoa, miten kulloisenkin asian voisi ratkaista. Pallo polttelee näpeissä aina siihen saakka, että pomo ehtii paikalle ja sanoo mitä tehdään. Toimintakulttuuri on oikeasti sitä, mitä johtaja sanoo. Muut yrittävät korkeintaan kuvitella, mitä hän mahtaisi haluta, jos olisi paikalla.

Asiakas on aina väärässä. Kaikkea voitaisiin varmasti tehdä, mutta meilläpä ei tehdä, koska meillä on tuo toimintakulttuuri. Meillä ajatellaan silleen, että me tiedämme mikä on asiakkaille tai asiakkaaksi havitteleville parasta. Parasta ottaa vastaan se, mitä tarjotaan, koska seuraavaa tarjousta ei enää tule, tai se on huonompi. On tässä jo vuosisatoja pärjätty tällaisella samalla asenteella, ja seuraava sukupolvi on jo kasvamassa tähän samaan muottiin.

Jargon on viestiä tärkeämpää. Toimintakulttuuri (tai välillä organisaatiokulttuuri) on yksi ihan näppärä osa sitä sanastoa, jonka avulla pyöritetään Sampoa kierros toisensa jälkeen. Rikkauksia tulee, vaikkei kenelläkään ole höykäsen pöläystäkään aavistusta siitä, mitä Sampo edes tuottaa. Jotain rajapintaa, rakenteellisia uudistuksia, toimintakulttuuria, palveluverkkoa, vertikaalisia palveluja, hyvinvointialueita, myötätuntouupumusta kannattaa heittää vastaukseksi jokaiseen kiperään kysymykseen. Jos kyseessä olisi koulu ja siellä tentti, niin taitaisipa tulla jokaisesta aineesta reput, jos ei osaisi sanoa asiaansa selvästi vaan menisi jargonin taakse. Näinä päivinä tuntuu silti oudolta poliitikko, joka unohtaa jargonin ja alkaa puhua.

Toimintakulttuurin avulla sementoidaan nykyiset asemat. Terveydenhuollossa ei edes aivasteta ilman lääkäriä. Ei edes silloin, kun lääkäreitä ei ole saatavilla työpaikalle isollakaan rahalla. Ei voida miettiä toisia ratkaisuja, koska toimintakulttuuri on tämä. Psykologin on varmuuden vuoksi testattava lapsia vaikkei olisi syytäkään, sillä toimintakulttuuri on tämä.

Mikään ei ikinä muutu. Toimintakulttuuri varmistaa sen, että kaikki on sisäsiittoista, pystyyn kuivanutta, ummehtunutta. Toimintaa sieltä ei löydy, eikä kyllä kulttuuriakaan. Eikä uutta, raikasta ajattelua. Useimmiten ei edes tekijöitä. Afganistanin armeijalla oli varmaankin toimintakulttuuri, mutta itse armeija oli vain häivähdys siitä mitä sen väitettiin olevan.

Olen vähän, no, tosi kateellisena seurannut noita nuoria it-tyyppejä ja niitten miljardimenestykseen nousevia firmoja. Niillä tuntuu olevan jotain muuta kuin toimintakulttuuri. Siellä ollaan uteliaita, joustavia, reflektoivia, ennakkoluulottomia ja jopa hauskoja. Enpä usko, että siellä puhutaan toimintakulttuurista. Ehkä puhutaan uusille työntekijöille siitä, että näin meillä asiat hoidetaan. Se kuulostaa heti toisenlaiselta.

Kirjoittaja on kirjoittanut tämän kuten kaikki muutkin bloginsa yksityishenkilönä, joka pohtii yhteiskunnan ja elämän koukeroita muuttuvassa maailmassa.