Tietääkö hallituksen vasen käsi, mitä oikea tekee?

Marinin hallituksen keskeisinä tavoitteina on alusta asti ollut työllisyyden parantaminen ja mielenterveyden kohentaminen. Nämä tavoitteet kulkevat käsi kädessä – työurien katkeilun ja ennenaikaisen päättymisen suurin syy alkavat olla mielenterveysongelmat. Ongelma on sekä inhimillinen että taloudellinen. Suomalaiset eivät meinaa jaksaa työelämässä.

Eduskunnan käsittelyssä oleva, vasemmistopuolueille tärkeä, oppivelvollisuusuudistus on osa samaa kokonaisuutta. Koulutuspohjan vahvistamisen on tarkoitus parantaa valmiuksia työelämää ja pidempiä työuria varten. Koulutus antaa eväitä myös elämää ja hyvinvointia varten.

Suomalaiset eivät meinaa jaksaa työelämässä

Opetusministeri Li Andersson ajaa paitsi oppivelvollisuusuudistusta ja maksutonta toisen asteen koulutusta myös opiskeluhuollon palveluiden kehittämistä. Hän on lupaillut sitovaa mitoitusta opiskeluhuollon psykologeille ja kuraattoreille. Syytä onkin, sillä peruskoulun 50-vuotisen taipaleen aikana ei ole vielä saatu asiaa kuntoon, vaan esimerkiksi psykologien vakansseja puuttuu edelleen noin 500. Andersson on puhunut paljon myös kiusaamisen vastaisen työn ja mielenterveystyön tärkeydestä, mikä on hienoa.

Vastaavasti työministeri Tuula Haatainen on nostanut voimakkaasti esiin, ettei työelämä saa kuluttaa ihmisiä loppuun (HS 11.11.2020). Tuoreen työolobarometrin mukaan mielenterveysongelmat ja stressi ovat kasvussa työelämässä. Jotain siis tarttis tehdä. Kansanedustaja Tarja Filatov, joka on myös eduskunnan mielenterveyspoliittisen neuvottelukunnan puheenjohtaja, ihmetteli hiljan blogissaan (26.10.2020), miksei mielen ongelmiin tarjota apua vastaavalla tavalla kuin kipeytyneelle kropalle. Sosiaali- ja terveysministeri Aino-Kaisa Pekonen (HS 14.11.2020) vaatii työllisyydenhoitokeinoksi mielenterveysongelmien vähentämistä.

Koulupsykologin vakansseja puuttuu edelleen noin 500

Hallituksen sisäinen yhtenäisyys herättää kysymyksiä. Samalla, kun Andersson haluaa vahvistaa koulupolkua ja Haatainen, Pekonen ja Filatov mielenterveyden huomioimista työelämässä, sosiaali- ja terveysministeriö tuottaa ilmoille aivan toisensuuntaisia lakiesityksiä.

Perhe- ja peruspalveluministeri Kiuru haluaa siirtää opiskeluhuollon psykologit ja kuraattorit pois kunnista ja kouluista sote-maakuntiin, hyvinvointialueille. Samaan aikaan oppivelvollisuusuudistus korostaa entisestään koulun moniammatillista osaamista. Koulun tulee edistää ja tukea niin oppilaiden ja opiskelijoiden oppimista, motivaatiota, sosiaalisia suhteita kuin mielenterveyttäkin. Kiusaamisesta puhutaan julkisuudessa jatkuvasti. Sote-maakunnasta käsinkö lasten ja nuorten koulunkäyntiä ja kaverisuhteita kehitetään ja opettajien työtä tuetaan? Tuskinpa vain.

STM:stä on peräisin myös lakiesitys, joka muuttaisi työterveyshuollossa fysioterapeutin lakisääteiseksi ammattihenkilöksi. Tämä tarkoittaisi sitä, että fysioterapeutille pääsee työterveyshuollossa ilman lääkärin lähetettä. Tärkeä ja tarpeellinen uudistus, mutta minkä ihmeen takia sama ei koskisi myös psykologia? Mielenterveysongelmat alkavat tilastoissa ajaa ohi tuki- ja liikuntaelinsairauksien, kun sairauslomien ja ennenaikaisten eläkkeiden syitä tutkitaan. Silti työterveyshuollossa ei välttämättä pääse psykologin vastaanotolle ja työyhteisötason jaksamista ja mielenterveyttä tukevaa työtä tehdään liian vähän. Miksi hallitus ei halua tähän muutosta?

Työterveyshuollossa ei välttämättä pääse psykologin vastaanotolle

Hallituksen ministereillä on paljon hienoja ajatuksia ja aikeita mielenterveydestä, mutta konkreettiset lainsäädäntöehdotukset kulkevat omaa latuaan. Onneksi molemmissa lakiesityksissä on vielä muutoksen mahdollisuus. Työterveyshuoltolain osalta lausuntokierros vasta päättyi, ja sote-paketin eduskuntakäsittely tulee kestämään vähintään koko kevään. Vielä voidaan turvata opiskeluhuollon psykologien ja kuraattorien työ sekä parantaa työterveyshuollon palveluita!