”Tässä ketjussa on hyvä olla”

Runsas puolet Psykologiliiton jäsenistä työskentelee kunta-alalla. Seuraavaksi eniten työllistää yksityinen sektori, ja lähes yhtä paljon jäseniä toimii ammatinharjoittajana tai yrittäjänä. Yrittäjäjäsenten määrä myös kasvaa nyt nopeimmin, ja osa työskentelee sekä työntekijänä että yrittäjänä.Hyvinkääläinen psykoterapeutti, työnohjaaja ja yrittäjä Nina Pyykkönen kuuluu nykyisin yrittäjänä työskenteleviin liiton jäseniin. Hän liittyi Psykologiliittoon aikoinaan heti kun aloitti psykologian opintonsa, ja jäsenyys on kantanut kaikkien työvuosien ajan. Nina työskenteli uransa alussa joitakin vuosia kunta-alalla ja osa-aikaisena yrittäjänä, kunnes hän siirtyi seitsemän vuotta sitten kokopäiväiseksi yrittäjäksi.
Jo opiskeluaikana Nina huomasi, että liitosta saa tärkeää tukea työhön.

– Olin harjoittelussa HYKSin nuorisopsykiatrian osastolla ja poliklinikalla ja työssä eteeni tuli opiskelijalle haastavia kysymyksiä. Muistan, kun soitin liittoon ja kysyin, minkä ikäisen raskausepäilystä on kerrottava hänen vanhemmilleen tai viranomaisille. Oli huojentavaa, kun sain tiedot ja osasin toimia oikein, Nina muistelee.

”Vahvat kannanotot pitävät mukana”

Välillä Nina on pysähtynyt miettimään, onko hän liiton jäsenenä enemmän antaja vai saaja.

– Kyllä jäsenyys kallistuu vahvasti plussalle. Yrittäjänä olen aika yksin, joten liiton kautta löydän oman alani yhteisöjä. Kaikkein tärkein jäsenyyteni syy on nykyisin kuitenkin se, että haluan kuulua liittoon, joka ottaa yhteiskunnallisesti kantaa psykologien ja psykologian puolesta niin hienosti kuin Psykologiliitto on viime aikoina ottanut.

Esimerkkeinä hän kertoo liiton tiukat kannanotot silloin, kun terapioiden Kela-korvattavuus aiottiin poistaa sekä psykologien ja psykologian puolustamisen sote-keskuksiin liittyvissä keskusteluissa.

– Liitto tekee paljon töitä meidän psykologien puolesta, ja juuri tämän vuoksi olen mukana. Tämä yhteisö ei puhu vain minun ja kollegojeni vaan myös potilaiden ja mielen puolesta – ja tähän ketjuun haluan kuulua. Intressimme käyvät yksiin, vaikka toimin yrittäjänä. Tässäkin liitto on mielestäni onnistunut: se on myös meitä itsenäisesti toimivia varten.

Leo Litja on ensimmäisen vuoden psykologiopiskelija Jyväskylän yliopistossa.

”Sain tärkeää uravalinnan tukea”

Opiskelijoiden osuus Psykologiliiton jäsenistä on hieman alle viidennes koko jäsenmäärästä, ja se on kasvanut tasaisesti vuosittain.

Jyväskylän yliopiston ensimmäisen vuoden psykologian opiskelija Leo Litja on yksi liiton uusimmista opiskelijajäsenistä. Opiskelupaikan saaminen varmisti lapsuuden urahaaveen toteutumisen, ja Psykologiliiton Leo löysi jo valmistautuessaan yliopiston pääsykokeisiin.

– Pitkinä iltoina luin ja haaveilin psykologin ammatista. Samalla googlailin, mitä kaikkea psykologit tekevät työkseen ja mitä työ vaatii. Päädyin etsinnöissäni usein Psykologiliiton verkkosivuille. Sieltä löysin kiinnostavaa tietoa sekä ammattietiikasta että siitä, miten monipuolisia alan työt ovat. Onkin hienoa, että liitto viestii verkossa niin laajasti myös muille kuin alan ammattilaisille. Minulle se oli tärkeää uravalinnan tukea, Leo kertoo.

Olikin itsestään selvää, että heti kun hän sai tiedon opiskelupaikastaan, hän liittyi netissä liiton jäseneksi.

– Jousi oli jo valmiiksi jännitetty, ja liittyminen oli tavallaan yksi askel tielläni kohti psykologin ammattia. Ja yksi ihan konkreettinen syy oli se, että halusin saada oman Psykologi-lehden kotiin kannettuna. 

”Töissä ei tarvitse rämpiä yksin”

Heti opintojen alettua Leo lähti mukaan ainejärjestönsä Stimuluksen toimintaan. Sitä kautta tuli tutuksi myös Psykologiliiton opiskelijajärjestö. Psykologiliton vahvuus ovatkin aktiiviset paikallisyhdistykset, jotka huolehtivat kutsumisesta liiton toiminnan piiriin. Sitä kautta tuli tutuksi myös psykologian opiskelijoiden kattojärjestö SPOL, jolla on tiiviit yhteydet Psykologiliittoon. Liittoon kuulutaan paikallisyhdistyksen jäsenyyden kautta, ja Leo on jäsenenä Keski-Suomen Psykologiyhdistyksessä Kepsyssä. Jäsenyys tuntuu hänestä tärkeältä tiedon ja turvan antajalta.

– Tuntuu hyvältä, että taustatukenani on tällainen iso toimija ja verkosto, jonka puoleen voin kääntyä tarvittaessa sekä ammatillisen että taloudellisen edunvalvonnan kysymyksissä. Kun aikanaan työskentelen psykologina, liitto myös yhdistää minut kollegoihini. Työ voi olla hyvinkin yksinäistä, kun asioita joutuu pohtimaan paljon itsekseen. Tästä verkostosta saa ammatillista tukea, kun sen tarvetta tulee. Työelämässä ei tarvitse rämpiä ihan yksin.

 Leo uskoo osallistuvansa aikanaan esimerkiksi liiton järjestämiin koulutuksiin.

– Arvostan todella paljon sitä, että meillä on aivan oma, psykologien ja psykologian etuja ajava liitto. Ja minusta on myös tullut Vesa Nevalaisen verkkoblogin aktiivinen seuraaja – niitä kirjoituksia on hauska lukea!

Jäsenyys lukuina

• 7 504 jäsentä jäsenyhdistysten kautta.
• 58 prosenttia jäsenistä työskentelee kunta-alalla.
• 17 prosenttia työskentelee työsuhteessa yksityisellä sektorilla ja lähes yhtä suuri osa toimii  ammatinharjoittajina ja yrittäjinä.
• Noin 20 prosenttia jäsenistä opiskelijajäseniä, ja määrä kasvaa jatkuvasti.
• Noin 10 prosenttia jäsenistä eläkeläisiä. Eläkkeellä olevien osuus ja määrä ovat hieman pienentyneet.
• 2 prosentin työttömyysaste oli koko maan psykologien keskiarvo tammikuussa 2019. Työttömyysaste vaihteli Kymenlaakson, Kanta-Hämeen ja Ahvenanmaan nollasta Keski-Suomen 4 prosenttiin.
• Sovellusaloittain katsottuna määrällisesti eniten jäsenissä on lasten ja nuorten mielenterveystyöhön erikoistuneita psykologeja, koulupsykologeja ja aikuisten mielenterveystyön psykologeja. Seuraavaksi eniten jäseniä työskentelee psykoterapian, perheneuvonnan sekä neuropsykologian ja työterveyshuollon sovellusaloilla.

Näin jäsenmäärä on kehittynyt

Psykologi on Psykologiliiton verkkolehti