Tarvitseeko ikääntynyt psykologia?

Viimeaikainen keskustelu vanhusten kohtelusta hoito- ja hoivapalveluita tuottavissa yksityisissä ja julkisen sektorin yksiköissä on ollut vilkasta. Lähestyvät eduskuntavaalit ja epävarmuus maakunta- ja soteuudistuksen kohtalosta lisäävät kierroksia päättäjien ja kansalaisten kannanotoissa. Nähtäväksi jää, johtaako epäkohtien havaitseminen tälläkään kertaa todellisiin muutoksiin hoivapalveluiden resurssoinnissa. 

Geropsykologian ammatillisen työryhmän rooli painottuu esimerkiksi sosiaali- ja terveyspalveluita koskevien hankkeiden ja lakien/asetusten kommentointiin siinä määrin kuin valmistelevat tahot niitä pyytävät. Lisäksi työryhmä ponnistelee jatkuvasti sen hyväksi, että geropsykologia saataisiin omaksi erikoistumisalakseen. Asian verkkainen edistyminen rinnastuu ikääntyneiden hoivapalveluiden resurssoinnin haasteellisuuteen. Kummankin tarpeesta vallitsee laaja yksimielisyys, mutta toteutukselle ei kuitenkaan katsota olevan taloudellisia resursseja.

Ikääntyneiden ihmisten psyykkisen hyvinvoinnin ja toiminnallisen itsenäisyyden turvaamiselle ja edistämiselle on yhä enemmän tarvetta. Ikääntyminen haastaa mielen hyvinvointia. Eläkkeelle siirtyminen, mahdolliset sairaudet sekä omat tai läheisten toimintakyvyn muutokset ovat tällaisia haasteita. Psyykkisen hyvinvoinnin edistäminen ja ongelmatilanteiden ennakoiminen sekä tarpeeseen nähden riittävät palvelut, niiden oikea-aikaisuus ja yksilöllisyys jäävät usein toteutumatta. 

Väestön ikärakenteen muutos, puhe kestävyysvajeesta ja huoltosuhteen muutoksesta, jossa ikääntyneiden ihmisten suhteellinen osuus ja määrä kasvaa, edellyttävät myös ikääntymisen psykologiaan liittyvän tiedon lisäämistä ja ikäihmisten toimintakyvyn ja hyvinvoinnin tukemista. Kyse on monialaisesta ja moniammatillisen tiedon yhteen kokoamisesta, jossa tulee hyödyntää myös psykologian anti nykyistä laajemmin.

Vain harvan psykologin päätyö ikääntyneiden ihmisten parissa

Vain pieni osa psykologikunnasta työskentelee pääsääntöisesti ikääntyneiden ihmisten parissa. Psykologiliiton geropsykologian työryhmä toteutti vuonna 2015 kyselyn liiton jäsenille ikääntyneiden ihmisten tutkimisesta ja hoidosta psykologityössä. Eri sovellusaloilla toimivista vastaajista lähes kaksi kolmasosaa raportoi tapaavansa ikääntyneitä ihmisiä vähintään muutaman kerran vuodessa mutta vain kuudesosa vastaajista viikoittain ja murto-osa päivittäin. 

Vaikka ikääntyneiden ihmisten parissa tehtävä psykologien työ on eri vuosina toteutettujen kyselyiden perusteella lisääntynyt, luvut osoittavat, että sellaisia työpaikkoja on yhä hyvin vähän, joissa psykologi työskentelee pääasiassa ikääntyneiden ihmisten parissa. Psykologit kuitenkin kohtaavat ikääntyneitä asiakkaita hyvin samoista syistä kuin nuorempiakin, yleisimmin psykologisiin tutkimuksiin ja tilannearvioihin liittyen. 

Ikääntyneiden ihmisten parissa työskentely tarjoaa psykologeille mahdollisuuden hyödyntää laaja-alaisesti omaa ammattitaitoa. Psykologin erityisosaaminen on keskeistä monissa kysymyksissä, eikä psykologisen tutkimuksen ja hoidon tarvetta tulisi rajata iän perusteella. Psykologin erityisosaaminen kattaa esimerkiksi ikääntymisen myötä ilmenevät normaalit ja patologiset kognitiiviset muutokset, psyykkiseen hyvinvointiin ja mielenterveyden häiriöiden tunnistamiseen liittyvät kysymykset ja erityisesti näiden erotusdiagnostiikan.

Ikääntyneiden kohtaamiseen on paljon työkaluja 

Psykologilla on jo peruskoulutuksensa pohjalta työkaluja kohdata iäkkäitä. Hän hahmottaa ikääntymiseen liittyviä psykologisia teemoja roolimuutoksista menetyksiin ja pystyy tarvittaessa ainakin orientoivasti arvioimaan kognition ja muistin osa-alueita. Ikääntyneen asiakkaan psykologisen tutkimuksen toteuttaminen saattaa tutkimuskysymyksestä riippuen kuitenkin edellyttää psykologilta laajaa tietopohjaa ja ymmärrystä muun muassa erilaisista dementoivista sairauksista, ikääntyneillä esiintyvistä yleisistä psykiatrisista sairauksista sekä normaaliin ikääntymiseen liittyvistä piirteistä. 

Geropsykologisissa arvioissa keskeistä on ottaa huomioon psyykkisten tekijöiden lisäksi ikääntyneen ihmisen somaattinen sairastavuus, mikä edellyttää usein yhteistyötä sekä muiden terveydenhuollon ammattilaisten että psykologian eri erikoisalojen välillä. Monet psykologien käytössä olevat tutkimusvälineet on suunnattu nuoremmille ikäryhmille, ja testitulosten tulkintaa saattavat vaikeuttaa puutteelliset ja niukat normiaineistot. Jokaisella iäkkäällä asiakkaalla tulisi kuitenkin olla oikeus luotettavaan ja kattavaan psykologin tekemään selvittelyyn. 

Ajatusten ja tuntemusten jäsennys tärkeää

Mielenterveyspalveluissa ikääntyneen asiakkaan hoidon tarve on vastaava kuin muilla aikuisikäisillä. Pääasiallisina syinä avun hakemiseen ovat erilaiset masennus- ja ahdistusoireet. Näiden taustalla ovat usein elämäntilanteen muutokseen liittyvät kuormitustekijät, kuten huoli läheisistä, fyysisesti tai psyykkisesti haurastuneesta puolisosta tai lapsiin tai lapsenlapsiin liittyvästä vastoinkäymisestä. Joskus taustalla voi olla iäkkään omia tai perheenjäsenen päihdeongelmia ja ikääntyneeseen vanhempaan kohdistuvaa taloudellisesta hyväksikäyttöä. Kyse voi olla omaan terveydentilaan tai toimintakykyyn liittyvästä huolesta tai ilmenneestä sairaudesta. 

Vakavaan somaattiseen sairauteen liittyvä kuormittuminen ja sopeutumista tukevan avun tarve on samanlainen kuin työelämän pyörteissä olevalla aikuisella. Joskus vuosikymmeniä kestänyt parisuhde joutuu muutoksen kouriin. Yksi asiakasryhmä ovat ikääntyneet omaishoitajat, jotka herkästi jäävät kaiken tuen ulkopuolelle ja joilla on keskimääräistä suurempi riski kuormittua psyykkisesti.  Onpa tilanne mikä tahansa, mahdollisuus reflektioon, omien ajatustensa ja tuntemustensa jäsentämiseen vuorovaikutuksessa osaavan ammattilaisen kanssa on tärkeää ja terapeuttisen auttamisen keskeiset elementit ovat läsnä myös ikääntyneen asiakkaan kanssa työskenneltäessä. 

Psykologin pohjakoulutus tarjoaa hyvät edellytykset auttavaan vuorovaikutukseen asiakkaan iästä riippumatta, kaikissa ikävaiheissa. Yksilötason asiakastyön lisäksi psykologin rooli voi paikantua esimerkiksi konsultaatio- ja työnohjaustehtäviin ja palveluiden kehittämiseen sekä ikääntymisen psykologian tutkimiseen.

Geropsykologian tarve kasvaa mutta koulutusta tarjolla vähän

Psykologipalveluiden yhdenvertainen saatavuus on turvattava, eikä niitä voi rajata yhden väestönosan saavuttamattomiin, ellei vastaavia palveluita ole järjestetty omassa, ikääntyneille tarkoitetussa yksikössään. Tällä hetkellä Kelan kuntoutuspsykoterapia on rajattu alle 67-vuotiaille, ja esimerkiksi työterveyshuollon lakkaaminen vähentää monen ikääntyneen kohdalla palvelujen saatavuutta. Psykologisen tuen tai tutkimuksen tarve ei suinkaan katoa ihmisen saavuttaessa eläkeiän; päinvastoin tuen tarve saattaa jopa kasvaa. Ajankohtainen ja suuri huoli on, vaarantuvatko jo olemattomat palvelut entisestään soten myötä. Psykologien osaamista tulisi hyödyntää aikaisempaa enemmän myös osana ikääntymiseen liittyvää yhteiskuntasuunnittelua ja päätöksentekoa.

Geropsykologia psykologisen tiedon sovellusalana tuo ikäihmisten hyvinvoinnin vahvistamiseen ja mielenterveyden edistämiseen ikääntymiseen liittyvien psykologisten ilmiöiden ymmärrystä.  Geropsykologia tarkastelee ikääntyvää ihmistä niin psyykkisen kehityksen, mielenterveyden ja psyykkisen hyvinvoinnin kuin keskushermoston normaalien muutosten ja patologisten kehityskulkujenkin näkökulmista. Kasvavan mielenkiinnon kohteena on ikäihmisten psyykkisten vahvuuksien ymmärtäminen ja tukeminen. Tällä hetkellä Suomessa ei voi erikoistua geropsykologiaan; vanhenemisen psykologian osuus perustutkinto-opinnoissakin on suppea. Geropsykologia on kuitenkin kasvava psykologian sovellusala, johon liittyvää täydennyskoulutusta ei ole ollut juurikaan tarjolla.  

Haastamme lukijat pohtimaan, miten ikääntymisen kysymykset ja iäkkäiden asiakkaiden tukeminen kuuluvat omaan työkenttäänne. Jäävätkö ne ulkopuolelle? Rajaavatko työkenttää työnantajat tai puuttuvatko kunnista ikääntyneille kuuluvat palvelut kokonaan? Millaisia palveluita toivoisit läheisillesi tai itsellesi? Väestön ikääntyessä psykologiselle osaamiselle on selkeä tarve ja osaamisen lisäämiseen ja hyödyntämiseen tulisi panostaa. Myös tulevaisuuden vanhuspalvelujen pohja luodaan tänä päivänä tehtävillä ratkaisuilla.

Kirjoittajista Hallikainen, Heimonen, Hietarinta, Karvinen ja Pajunen kuuluvat Suomen Psykologiliiton geropsykologian ammatilliseen työryhmään, Kokko on kutsuttu asiantuntija.

Juttu on julkaistu Psykologi-lehdessä 1/2019.