Positiiviset Duracell-puput

Yhdysvalloissa asuvaa hämmästyttää loputon energisyys työpaikoilla. Ihan kuin amerikkalaiset olisivat ihan eri ihmisrotu kuin muut.

Mutta eihän se niin ole. Amerikka on kulttuurien sulatusuuni, joten ei ole olemassa yhtä ”amerikkalaista”. Taustasta riippumatta he kaikki tekevät yli 50-tuntista työviikkoa ja viettävät työpaikalla enemmän aikaa kuin kotonaan. Harvoin kuitenkaan törmää työtoveriin, joka olisi uupunut työstään tai burn-out-sairauslomalla.

Mielestäni tärkein asia, joka vaikuttaa tähän Duracell-pupu työpaikoilla -ilmiöön on, että amerikkalaisilla on selkeät ammatillisen vuorovaikutuksen periaatteet.

Yksi peruspilari on toisen kunnioittaminen: puhutaan kohteliaasti ja huomioidaan aina, kun kohdataan. Amerikkalaisilta työpaikoilta puuttuvat ne suomalaisilla työpaikoilla tapaamani mököttäjät, jotka katsovat minua ärtyneenä, kun toivotan heille hyvää huomenta, tai jotka työpaikan käytävillä lipuvat ohitseni kuin olisin ilmaa. Ei, mököttäjiä ei tapaa Amerikassa. He todennäköisesti saisivat kenkää nopeasti.Toinen mieltä kohottava seikka ovat kohteliaisuudet. Suomalaisista tämä saattaa kuulostaa epäaidolta lässytykseltä. Itse koen ilahtuvani, kun rankan asiakastapaamisen jälkeen työkaveri sanoo tykkäävänsä vaikka puserostani. Kohteliaisuudet amerikkalaisilla työpaikoilla ovat aina tuntuneet minusta aidoilta. Pyrin itsekin löytämään myönteistä sanottavaa työkavereilleni.

Amerikkalaiset ovat erityisen taitavia jättämään yksityisen vuorovaikutuksen kotiin. Työpaikoilla keskitytään yhteisen työn tavoitteisiin, ja omat henkilökohtaiset tunnetilat hoidetaan vaikkapa terapiassa. Suomessa olen nähnyt, kuinka oma paha olo raahataan työpaikallekin ja sillä myrkytetään koko työyhteisö.

Meillä Suomessa valitetaan paljon työpaikoilla ja muutenkin, kun taas amerikkalaiset aivot on ikään kuin ohjelmoitu keskittymään positiivisiin asioihin. Pidin ennen Amerikkaan muuttoani itseäni keskivertosuomalaista positiivisempana ihmisenä, mutta huomasin pian, että minussakin asui pieni suomalainen valittaja. Aloin kiinnittää ajatteluuni ja vuorovaikutukseeni huomiota, kun eräs amerikkalainen kollegani kysyi minulta erittäin kohteliaasti, miksi valitan ja ajattelen niin negatiivisesti.

Amerikkalaisilla työpaikoilla on paljon enemmän epäkohtia kuin Suomessa, mutta ne joko hyväksytään, jos niitä ei voi muuttaa, tai niihin etsitään ratkaisuja, jos ne pystyy muuttamaan. Myös työpaikkaa vaihdetaan nopeasti, jos työpaikka ei tunnu itselle hyvältä.On kiinnostavaa, että Amerikassa työterveyspsykologiaan erikoistuneita psykologeja ei haeta työpaikkailmoituksissa ja heitä on todella vähän – itse en ole tavannut vielä yhtäkään. Kenties amerikkalaisen positiivisia Duracell-pupuja kaivataan myös suomalaisilla työpaikoilla.

 Kirjoittaja on toimittaja ja Kaliforniassa laillistettu pari- ja perheterapeutti, joka on erikoistunut mm. nuorten ja aikuisten päihdekuntoutukseen.

 Juttu on julkaistu Psykologi-lehdessä 1/2019.