Suorittamisen ja kehotietoisuuden yhdistäminen armollisuuden avulla

Paahdatko menemään piittaamatta huomisesta? Omalla tavallaan hetkessä elämistä, mutta samalla unohtuu kehon ja mielen hyvinvointi. Muille on helppo sanoa, että ole armollinen itsellesi. Muille on helppo sanoa, että lopeta itsesi ruoskiminen ja napata ruoska toisen kädestä. Jotenkin se kädessä oleva ruoska ylettyy omaan selkään ja unohtaa toisille hokemansa sanat.

Olen paahtanut menemään piittaamatta kehosta tai mielestä. Suorittanut mindfulnessia, treeniohjelmaa ja itsensä kehittämistä. Miettinyt, että mikä tässä mättää, kun teen kaiken ohjeiden mukaan. Keskustelin itseni kaltaisten suorittajien kanssa ja löysin huomaamattomasti kuormittavia asioita. Siitä alkoi pitkään itseään odotuttanut matka kohti kehotietoisuutta ja suorittamisen vähentämistä.

Alkoi matka kohti kehotietoisuutta ja suorittamisen vähentämistä.

Ainejärjestömme vuoden 2024 toiminnan yhdeksi painopisteeksi kirjattiin hallituslaisten jaksamisen huomioiminen. Kuluvan vuoden aikana hallituksen kesken apua on tarjottu, pyydetty ja annettu. Jokaisessa käänteessä joku muistuttanut, että itsensä loppuun polttaminen ei ole kenenkään etu. Se, että olen tässä kohdassa matkaa nyt, on vaatinut vuosien ajatustyötä sekä lukemattomia ihmisiä ja kirjoituksia kertomassa, mitä armollisuus ja kehotietoisuus ovat. 

Olen opetellut pysähtymään ja kuuntelemaan kehoani. Lepäämään tai hellittämään otetta, kun siltä tuntuu. Yllättäen olen löytänyt itseni tilanteesta, jossa koen aitoa iloa liikunnasta ja mieleni tuntuu kirkkaammalta. Kehollamme on paljon asiaa, kun maltamme pysähtyä kuuntelemaan sitä. Minulle sillä on ollut parhaat vinkit oman hyvinvointini edistämiseksi.

On ollut pelottavaa muuttaa ajatustapoja.

On ollut pelottavaa muuttaa ajatustapojani. Entä, jos kaikki aikaisemmat ajattelutapani ovat olleet väärin? Kuinka voin seisoa uusien ajatuksien takana, jos ne ovat aivan päinvastaisia aiempiin verrattuna? Vaikeinta ei ole tehdä asioita uusilla tavoilla, vaan vaikeinta on myöntää, että teki aiemmin väärin. Tähänkin voisi käyttää armollisuuden ihmeellistä taikasauvaa. Pohtia, että aiemmat teot olivat siinä hetkessä ja niillä tiedoilla tekemistä. Ne eivät ole olleet virheitä. Tässä hetkessä voisi vain kokeilla uusia tapoja toimia.

Haluaisin olla matkalla tilanteeseen, jossa mieleni ja kehoni ovat tasapainossa. En kuitenkaan edes tiedä, onko matkalleni olemassa määränpäätä. Onko se tasapainoisen määränpään sijaan sitä, että pystyy matkan aikana tasapainoilemaan jatkuvasti erilaisten tekijöiden kanssa? En tiedä, mutta jatkan matkaani. Yritän sisäistää, että onnellinen ihminen ymmärtää, ettei kaikkea voi kontrolloida. 

Ida Karvonen on Itä-Suomen yliopiston psykologian opiskelijoiden ainejärjestö Oidipus ry:n taloudenhoitaja.

Teksti on julkaistu Psykologi-lehdessä 3/2024.