So ja Te

Opiskeluhuoltoa maakunnissa romutettaessa vedottiin siihen, että muutoksella saataisiin kaikki opiskeluhuollon toimijat saman hallinnon alaiseksi. No ei saatu. Ei saatu edes kouluterveydenhoitajia ja -lääkäreitä samaan yksikköön.

Nyt on eräällä hyvinvointialueella virinnyt sinällään ihan mielenkiintoinen ajatus siitä, että psykiatria ja sosiaalitoimi voitaisiin yhdistää nuorten psykiatriassa. No eihän se voi mitenkään onnistua, toteavat osapuolet. Perusteluina on oma aikuisten logiikka ja omat edut. Mitäpä niistä nuorista?

Oikeastihan tarvitaan nimenomaan eri toimijoiden parempaa yhteistyötä. Olen useasti sanonut, ja nyt kirjoitankin, että vaikka palkkaisimme 10 000 uutta lääkäriä, psykologia ja hoitajaa, emme saisi lasten ja nuorten mielenterveysasioita kuntoon. Miksi emme? Siksi, että lapset ja nuoret eivät elä umpiossa. Hieno ja rakkaudella tehty työ menee hukkaan, ellemme samalla vaikuta myös yhteisöjen rakenteisiin. Tässä asiassa sosiaalityöllä on oma mittaamaton arvonsa. Lasten ja nuorten ongelmat ovat monimuotoistuneet. Mielenterveyden vaivojen ohella heillä on usein myös päihdeongelmia, väkivaltaa, syrjäytymistä.

Toisaalta psykiatria ei tarvitse tuekseen pelkästään sosiaalityötä. Yhtä lailla tärkeää olisi saada myös kuntien nuorisotoimi mukaan. Nuorilla pitää olla mielekästä tekemistä oman ikäistensä kanssa. Eikä pelkästään nuorilla: sama koskee myös toistaiseksi lasten kirjoissa kulkevia henkilöitä.

Tietenkin avuksi tarvitaan myös koulua. Koulu voi tukea ongelmista kärsivien yhteisöön kiinnittymistä ja pitää huolen siitä, ettei heitä kiusata. Heidän poissaoloihinsa pitää puuttua jo alkuvaiheessa, koska muuten peli on pitkälti menetetty. Ja ennen kaikkea koulu voi opettaa lapsille ja nuorille tunne- ja vuorovaikutustaitoja. Niille, joilla on psyykkisesti vaikeaa. Mutta – ja toistan tässä luultavasti itseäni – ennen kaikkea näitä taitoja pitää opettaa niille hyvinvoiville lapsille ja nuorille. Heidän pitää hyväksyä porukkaansa mukaan myös niitä, joilla ei mene niin hyvin. Ja heidän pitää osata kommunikoida sellaisen lapsen tai nuoren kanssa, joka itse ei osaa ilmaista itseään selkeästi eikä aina rakentavastikaan.

Eihän näitä kaikkia työntekijöitä kannatakaan samaan yksikköön tuupata. Tärkeää olisi kai se, että jokaiselle löytyy oikea ja järkevä paikka. Niinkuin vaikka psykologeille. Kuusi vuotta kestävän, haastavan ja tieteellisesti uskottavan koulutuksen jälkeen ei taida olla järkeä laittaa psykologeja lukemaan vihosta manualisoitua terapiajargonia. Sen voivat tehdä muutkin. Psykologeja kannattaa hyödyntää monimutkaisten ongelmien hoitamiseen ja tietenkin ennaltaehkäisemiseen ja siihen ihan varhaisimpaan puuttumiseen. Etteivät ongelmat pääse leimahtamaan vaikeasti hallittaviksi.

Psykologien lisäksihän meiltä loppuvat psykiatrit ja kohta tietysti muutkin ammattilaiset. Nyt olisi viimeinen hetki tehdä radikaaleja muutoksia hoitoprosesseissa. Nyt ne eivät toimi eivätkä motivoi. Ihmiset huutavat, että siiloutuminen on syntiä, mutta samaan aikaan kaikki pompottelevat asiakasparkaa taholta toiselle.

Kirjoittaja on kirjoittanut tämän kuten kaikki muutkin bloginsa yksityishenkilönä, joka pohtii yhteiskunnan ja elämän koukeroita muuttuvassa maailmassa.