Riskitekijä?

Kanta-palvelut eli sosiaali- ja terveydenhuollon digitaaliset palvelut on otettu vaiheittain käyttöön reilun kymmenen vuoden aikana tarkoituksenaan hyödyttää kansalaisia sekä sosiaali- ja terveydenhuollon toimijoita. Potilasasiakirjojen ensisijaisena tehtävänä on turvata potilaan tai asiakkaan hoidon suunnittelu ja toteutus sekä edistää hoidon jatkuvuutta. 

Työterveydessä vastaan tulee toisinaan tilanteita, jolloin asiakas kertoo kokeneensa harmia Kannan kirjauksista. Milloin kirjauksiin on päätynyt virheitä, milloin kirjaustavasta on vain pahoitettu mieli, tai vanha diagnoosi, kuten masennusdiagnoosi, on noussut vuosien päästä vastaanotoilla yhä uudelleen esille, kun on yrittänyt hakea apua johonkin muuhun asiaan. 

Virheellisen tiedon voi onneksi korjata, mutta joskus sekin voi olla haastavaa, jos virheellinen tieto on ehditty kopioida yhä uusiin eri hoitotahojen kirjauksiin. Niinkin on käynyt, että asiakas kuulee vakavasta sairaudestaan lukemalla siitä Kannasta. Tämä ei ole tarkoituksenmukaista, ja sitä varten kirjauksen siirtyminen Kantaan voidaan viivästyttää niin, että asiaa hoitava terveydenhuollon ammattihenkilö ehtii kertoa asian asiakkaalle henkilökohtaisesti. Hoitosysteemiä kirjauksineen kehitetään kaiken aikaa, jotta turhilta vahingoilta ja mielipahalta vältyttäisiin.

Kokonaan uusi asia on ryhmä nuoria aikuisia, jotka pankkitunnukset saatuaan ovat ensi kertaa kirjautuneet Omakantaan lukemaan terveyshistoriaansa. Vastaanotollani on käynyt kaksi nuorta, joiden kohdalla koko käynnin syy perustui sille, mitä he olivat Omakannasta lukeneet. Vuosien takaiset vanhat kirjaukset tulivat niitä lukeville nuorille uutena asiana ja iskivät vasten kasvoja. 

Toisen asiakkaan kohdalla hänen tietoihinsa oli kirjattu riskitekijäksi hänen vanhempansa sairastavan kaksisuuntaista mielialahäiriötä. Asiakas ei ollut aiemmin kuullut koko sairaudesta mitään, ja oli selvästi huolissaan sekä mahdollisesta omasta sairastumisriskistään että siitä, mitä kaikkea muuta hänen vanhempansa olivat häneltä salanneet. Sittemmin hänen toinen vanhempansa kertoi hänelle, että kirjaus oli ilmeisesti tehty, kun hän oli aikoinaan keskustellut asiasta kouluterveydenhuollon työntekijän kanssa.

Toinen asiakas kertoi selvästi järkyttyneenä lukeneensa Omakannasta omista terveystiedoistaan vanhempansa vuosien takaisesta itsemurhayrityksestä. Asiakkaalla ei ollut asiasta mitään aiempaa muistikuvaa, vaikka kertoikin, että kirjauksen perusteella hän on ollut tapahtumahetkellä ainakin samassa asunnossa. Vaikka asiakas tiesi vanhemmalla olleen haasteita, laittoi kirjauksen lukeminen myllerrykseen niin asiakkaan oman mielen kuin hänen käsityksensä vanhemmastaan.

Omakannasta löytyvistä kirjauksista voi löytyä paljon muiden kertomia tietoja esimerkiksi neuvolakäynneiltä tai kouluterveydenhuollosta. Tavanomaisillakin neuvolakäynneillä lapsen vanhempien kanssa keskustellaan heidän huolistaan lapseensa liittyen. Lapsen kehitykseen kuuluu erilaisia vaiheita: joskus lapsi haastaa ja vanhempi saattaa nostaa esille huolen lapsen käytöksestä. Joku vanhempi kertoo ajankohtaisista haasteista kotioloissa. Joskus kotona on voinut sattua pahempaakin. Elämään kuuluvia asioita, mutta miltä ne kuulostavat herkässä iässä olevan ensi kertaa Omakantaan kirjautuvan nuoren korvaan? Ainakin sillä on merkitystä, kuinka asiat on kirjattu. Hänellä ei välttämättä ole enää ketään, keneltä kysyä asioista tarkemmin. 

Koska Kantapalvelut on suhteellisen tuore juttu, tämä ensi kertaa Kantaan kirjautuvien ryhmä tulevaisuudessa vain kasvaa, ja jatkuvasti he näkevät tietojaan yhä useamman vuoden taakse. Uskonkin, että tästä aiheesta syntyy keskustelua lisää jatkossakin. Terveydenhuollon asiantuntijana tai ammattihenkilönä tässä kohtaa on hyvä muistaa, että lapsi, jonka tietoihin kirjaat laajemmin hänen perheensä sairauksista, ongelmista ja erilaisista tilanteista, lukee tekstisi jonain päivänä. Sillä, miten kirjaat, on merkitystä. Toivoa sopii, että oma teksti ei ole se asiakkaan terveyden riskitekijä.

Kirjoittaja on Psykologiliiton hallituksen jäsen.