Pyhät sanat

Uuden Testamentin pilaaminen oli sitten se viimeinen pisara. Autuas on muka onnellinen ja opetuslapsi oppilas. Entä pakanaperheissä kasvaneet lapset? Kun he ovat oppilaita, niin ovatko he samalla myös opetuslapsia? Kiusauksesta tuli koettelemus. Syömmekö siis jatkossa Janssonin koettelemusta? Ruumenet, niin, ne ovat määritelmän mukaan se kaikki muu (jyvien yhteydessä). Jos ei kansalle enää valisteta sitä mikä on ruumen, niin menevätkö seuraavan pesuveden mukana myös jyvät? Seimi on jatkossa sama kuin eläinten heinät. Enpä olisi arvannutkaan, miten monta kristillistä seimeä tein lapsena pellolla heinätöissä. Spitaali on uudessa Raamatussa vakava ihosairaus. Eli kun minulla on lääkärin lausunto siitä, että minulla on vakava ihosairaus, niin olenkin spitaalinen. Oh dear. Tämä voi kuulosta tekopyhältä, mutta sitähän se ei ole. Uusien uskonoppineiden mielestä olen sen sijaan teeskentelijä.

Mutta tapahtuuhan tätä kielen köyhtymistä kaikkialla muuallakin. Työpaikallakin on menossa kymmenen vuoden sisään jo kolmas tai neljäs kierros sille, että tekstiä helpotetaan ja tehdään helppolukuisemmaksi. Mutta paljonko siinä on samalla mennyt asiaa tai ainakin sen vivahteita hukkaan? Nyt tekstin pitää olla saavutettavaa. Mutta mitä se sana sitten tarkoittaa?

Odotan mielenkiinnolla, koska myös sanonnat ja sananlaskut osuvat näiden kielen kapeuttajien hampaisiin. Jotenkin tähän malliin: 

Kynnän kyisen pellon = käännän metallisella esineellä ylösalaisin vaarallisia jalattomia eläimiä sisältävän maa-alueen.

Parempi pyy pivossa kuin kymmenen oksalla. Parempi pienikokoinen twiittilintu villahatussa, kuin kaksinumeroinen määrä seuraajia tiktokissa.

Myös virret on syytä taas kerran uudistaa, ettei kukaan opi vahingossa uusia sanoja:

Kesälaulu

Jo tuli rakas aika, ja suloinen kesä. Kaikkialla on kauniita kukkia. Nyt tuntuu hyvältä auringon lämpö. Se saa luonnon hyvään kuntoon, ja se lisää elämänvoimaa. Taas kukkivat vuosia leikkaamatta jätetyt pellot, ja vilja kasvaa laaksossa. Metsän puut heiluvat taas lehtiä oksillaan. Se meille muistuttaa että olet hyvä, sinä oletettu korkeampi henkilö. Se kertoo aina uudelleen oletetuista ihmeistäsi.

Ja ennen kaikkea on aika uudistaa psykologia, tuo taantumuksen linnake kielen uudistumisessa. Esimerkiksi Eriksonin itsensä toteuttamisen vaiheet kuulostavat niin kovin vanhanaikaisilta. Kun heitämme ruumenet pois, niin kovat jyvät ovat oikeastaan seuraavat: Ensimmäisenä on tietysti oltava pizzaslaissii ja sen kanssa Röböä. Siinä välissä on ihan mukava hengailla frendien kaa ja kaikkea muuta jota ei nyt jaksa muistaa. Lopulta voi sitten toteuttaa itseään elikkä ladata kuvia Instaan taikka tubettaa siitä, että ei osaa päättää pesisikö tukan vai käyttäisikö koiran pissalla.

Id, ego, superego. Miten so last season nuo ovatkaan! Uudet nimet näillä rakenteille ovat tietenkin: mä haluun, ootas venaa vähän mä fundeeraan, eikun tziisus enhän mä haluukaan, mutta ollaan silti frendejä, jookos?

Positiivinen psykologia: psykologia on sitä, että ollaan kiinnostuneita siitä, mitä ihmiset tekevät ja miksi. Positiivinen on yleensä huono asia, niinkuin vaikka koronassa, mutta tässä soitellaan ihan vaan sellaisella mukavalla asialla. Etsitään ihmisen tekemisestä kaikkea kivaa ja sitä, miksi joku on jossakin asiassa ihan uberkiva. Siis oikein semmoinen jeppisjuttuhan tämä on. Etsitään ihqua. IRL.

Poikkeavuusnegatiivisuus eli Mismatch negativity on kieltämättä pikkuisen hankala käsite selkokielellä ilmaistavaksi. Yrittänyttä ei kuitenkaan laiteta, paitsi ehkä häpeäpaaluun tai vankilaan: ihmiselle esitetään asia, joka on erilainen kuin muut asiat, joita ympärillä tapahtuu. Jatkossa siis esimerkiksi sana ”ruumen” on suomen kansalle Mismatch negative. Ja mikä hauskinta, tämä sana on meille outo, vaikka emme edes huomaa, että hupsis tulipas tuossa outo sana.

Paranoidinen positio: Presidentti häviää vaalit, mutta epäilee että taustalla on kuitenkin jotain outoa kieroilua, joka selittää asian.

Blogi on sitä, että henkilö kirjoittaa kertomuksen, jossa hän on olevinaan asiantunteva ja hauska yhtä aikaa. Yleensä lähtee kuin suurikokoinen vesilintu pesimärakennuksestaan, mutta lopputulos on ojasta suurikokoiseen vesimuodostelmaan.

Kirjoittaja on kirjoittanut tämän kuten kaikki muutkin bloginsa yksityishenkilönä, joka pohtii yhteiskunnan ja elämän koukeroita muuttuvassa maailmassa.