Psykologit medioissa

Koen tärkeänä, että psykologit ottavat kantaa erityisesti yhteiskunnallisiin asioihin inhimillisen elämän ja elämisen näkökulmasta. Joskus se tarkoittaa valtakunnan medioissa suurempiin keskusteluihin osallistumista ja uutisstudiossa vierailemista, jos siihen löytyy kiinnostusta ja rahkeita. Joskus se on sitä, että pääset kertomaan taas ne viisi vinkkiä, joilla lievittää stressiä ja ahdistusta (kuten allekirjoittaneen edellinen haastattelu, terkkuja Apu Terveyden lukijoille).

Sosiaalinen media on sitten taas oma lukunsa, joka tottelee täysin omia lainalaisuuksiaan. Yksi somen tunnetuista lieveilmiöistä on erilaisten kuplien syntyminen tietynmielisten ihmisten ja ajatuksien ympärille, jossa toista näkökulmaa ei ole edes tarpeen ymmärtää. Me psykologit, mielen asiantuntijat, emme ole itsekään tälle mitenkään immuuneja omassa ihmisyydessämme. Esimerkiksi joissakin ammatillisissa kysymyksissä kuplautuminen voi synnyttää toiminnassamme tahallista tai tahatonta tunnepitoista diskurssien kärjistämistä, kollegojen arvostelua ja jopa väärän tiedon levittämistä. Muistakaamme siis kollegiaalisuus ja ns. somevastuu psykologien sisäisessä ja ulkoisessa somekeskustelussa (onneksi naamakirjan Keski-ikäisten psykologien verkosto pelastaa uskoni maailmaan joka kerta).

Toinen somen lieveilmiö on sen vaikutukset ihmismielelle tyypilliseen toisiin vertailuun ja sen mahdolliset, jossain määrin tutkitut syy-yhteydet ihmisten pahoinvointiin ja ahdistuneisuuteen. Itsessäni olen huomannut välillä erikoisen reaktion, kun näen kollegojen viisaita, itsemyötätuntoisia suurelle yleisölle kohdistettuja postauksia, jotka herättävätkin itsessäni pitäisi-ajatuksia ja vaativuutta itseäni kohtaan (”minunkin pitäisi keksiä kirjoitella noin viisaita, jotka parantavat maailmaa”). Kappas, psykologina en ole tässäkään suhteessa immuuni ihmisyydelleni. 

Näissä hetkissä vedän syvään henkeä, annan itselleni luvan olla oma itseni niin kuin muutkin ovat itsejään ja lähden ulos haistelemaan raitista ilmaa.

Kirjoittaja on Psykologiliiton hallituksen varajäsen.

Teksti on julkaistu Psykologi-lehdessä 3/2022.