Psykologit ajanhallinnan mestareita?

Kauas on tultu omista opiskeluajoista, jolloin palautin vaadittavat suoritteet hyvissä ajoin etukäteen. Nykyään asiakastyö ja niihin liittyvät projektit kahmaisevat sen verran suuren palasen päivittäisestä piirakasta, että paperitöille ei millään tahdo löytyä tarvittavaa aikaa, ainakaan tarpeeksi usein. Perheellisen ihmisen vastuista puhumattakaan. Selityksen makuahan tässäkin taitaa olla, koska kyllä sitä aikaa löytyy, kun sitä aktiivisesti raivaa. Ja varsinkin, jos sen ymmärtää kirjoittaa kalenteriin valmiiksi.

Tässä viime aikoina olen pohdiskellut sitäkin, että osaanko ja muistanko edelleen ottaa sen niin sanotun hiljaisen tunnin käyttööni jokaisena työpäivänä? Tämä tekniikka oli joskus aiemmin niin tärkeä, että olin kirjoittanut sen post-it-lapulle työpöytäni kirjoitusalustaan. Nykyään tilanteen       toteutuminen vaatii lisäksi sen, että älylaitteet jäävät ihan toiseen huoneeseen, ja sen aikana tehdään juuri ne pirullisimmat ja ankaraa keskittymistä vaativat tehtävät. Itselleni tämä toimii parhaiten aamun toisen kahvikupin aikoihin, ja siitä on parempi olla lipsumatta.

Vastausten tiivistäminen on jalo taito.

Rutiinityöt sujuvat näillä kilometreillä onneksi ilman erityistä keskittymistä tai vakavampaa ahdistusoireilua. Sähköposteihin vastaamiset ja lyhyet puhelut on hyvä aloittaa kuitenkin siitä vaativimmasta päästä. Vastausten tiivistäminen on jalo taito. Psykologienkin on hyvä osata kirjoittaa ja kommunikoida selkeästi, lyhyesti ja ytimekkäästi. Sitten aina kun pari suoritetta on saanut tehtyä, on hyvä ajankohta katsella parin minuutin ajan vaikka söpöjä kissavideoita.

Mutta se kaikista tärkein on mielestäni uni, pitkäkestoinen sellainen ja mielellään ihan jokainen yö. Se on avain siihen, että pystyy kiitämään superhenkilön lailla (Alpa-viitta harteilla) tehtävästä toiseen, ja nauttimaan vapaa-ajasta hyvällä omallatunnolla, syljeskelemällä vaikka kattoon.

Yllätyksekseni huomaan, että ehdin palauttaa tämän kolumnin muutaman päivän etuajassa. Ehkä minullakin on vielä toivoa palata opiskeluaikojen tehokkuuteen? Lopulta kyse taitaa olla kuitenkin taidosta neuvotella itsensä kanssa – suhtautumisesta sopimuksiin itsensä kanssa kuten suhtautuisi sopimukseen parhaan ystävänsä kanssa. 

Ei tehdä ohareita!

Marianne Back on Psykologiliiton hallituksen jäsen.