Psykologisia säröjä turvallisuudessa

Pikaisen perehtymisen jälkeen selviää, että lintukotomme oli tosiaan tähän asti säästynyt yleistyvältä rikollisuuden muodolta. Meillä kotoisasti mennään edelleen vielä viinan, väkivallan ja masennuslääkityksen ollessa primääriuhat yksilölle. 

Nopeasti mietittynä turvallisuus on psykologinen kokemus omasta tilanteesta, uhkien ja reagointia vaativien tekijöiden poissaoloa; absoluuttisesti toki mahdotonkin toteutua. Lähtökohtaisesti pienen maan etuina olemme edelleen hyvin suojassa perusturvallisuuden suhteen – ei tarvitse esim. miettiä, miten naapurin äänestysvalinta vaikuttaa omaan turvallisuuteeni, tai orwellilaisittain mikä on tänään totta ja mikä ei. Mälsässäkin tilanteessa yksilö voi rakentaa turvallisuutta itselleen ajatuksiaan työstämällä, jos sattuu olemaan niitä onnekkaita, jotka pystyvät mindfulnessia keskimääräistä paremmin hyödyntämään.

Vastaamo-tapauksen kohdalla on ollut mielenkiintoista seurata tapahtuman jälkiseurauksia. Itsessään erinomaisia nostoja ovat olleet terapiassa käynnin normalisointiin tähdänneet kannanotot ja someilmiöt. Tapahtumaa lähestytään niin kuin voisi olettaa, suojaavia ja ennakoivia rakenteita pystyttämällä, ja hyvä niin. Myös inhimillistä on itsessään hyvä pyrkimys löytää tilanteesta hyvää ja voimauttavaa. Mutta: aika ajoin nihilistinen introvertti psykologi itsessäni huomaa myös miettivänsä, että kaikesta ei tarvitse löytää kultareunusta tai uuden mahdollisuutta. Joskus asia voi vain olla yksinkertaisesti ja helpottavasti totaalisen syvältä. 

Psykoterapiassa käynti on itsessään hieno ja rohkea asia, ja samanaikaisesti kävijälle usein totaalista elämäntilannetuskaa vain hetkittäin helpottava asia. Joskus (monia itseäni iskevämpiä kolumnisteja lainatakseni) suurin onni on Kela-oikeudet omaavan psykoterapeutin löytäminen ylipäätään. 

Kaikki voitava toki tulee ja pitääkin tehdä. Mielenkiintoista on nähdä Vastaamon julkisuuskuvan muotoutuminen ja liiketoimintamahdollisuuksien säilyminen. Pääomasijoittajien osinkojen ollessa uhan alla on yritys tehnyt jopa kohtalaisen onnistumisen jälkitoimissaan. Särön korjauksessa ihmisten ja asiakkaiden turvallisuudentunteessa taas me fiksut psykologit pääsemme tekemään myös parhaamme. 

Kirjoittaja on Psykologiliiton hallituksen varajäsen ja usein lakonisesti sanoittava ex-insinööri.

Teksti on julkaistu Psykologi-lehdessä 4/2020.