Psykologiset mitat

Ne sentään määrittävät kaiken ihmisten välisen kanssakäymisen. Olisi siis hyvä tietää edes perusteet.

Psykologisella etäisyydellä tarkoitetaan sitä, miten kaukana kaksi ihmistä on toistensa kohtaamisesta. Jos asustaa parisuhteessa on etäisyys yleensä hyvin pieni, mutta pari lasillista liikaa saattaa kaataa kupit nurin ja saattaa lusikat jakoon ja etäisyys onkin kohta pitkä kuin sedän matka kaivolle. Tämä etäisyys mittaa myös todennäköisyyttä tavoitteen saavuttamiseen: työpaikan mukava sinkku = kohtalaisen lähellä, Lady Gaga = melko mahdottoman kaukana, yläasteaikana tavattu nurmeslainen kovistyttö bussissa = ihan he-levetin mahdottoman kaukana aina ja iankaikkisesti aamen.

Psykologinen painoarvo tarkoittaa asioiden psyykkistä merkittävyyttä meille. Monille omat vanhemmat ja itse saadut lapset ovat ihanan painavia ja korvasta sisään ja toisesta ulos tunkeva poppibiisi harmittoman kevyttä höttöä. Mutta painoarvo saattaa tehdä tepposet. Ärsyttävän räksyttävä koira saattaa olla omistajalleen kaikkein painavin syy elää. Joku hädin tuskin vaipoista ulos kasvanut muusikko tai kepillä mustaa kiekkoa lämivä huligaaninalku saattavat olla so, so heavy experience sellaiseen retkahtaneelle.

No psykologisen ajan nyt tietävät kaikki. Rakkaan seurassa aika häviää kuin mustaan aukkoon, ja hammaslääkärillä juurihoidossa, no, ei se aika suoranaisesti villivarsan vinkeään vauhtiin kirmaise. Moni yrittää hidastaa ajan kulumista, joku saattaa tuskissaan toivoa, että aika kuluisi nopeampaan. Kokonainen vuosikymmen saattaa livahtaa ohi ihan huomaamatta, koska silloin ei tapahdu yhtään mitään. Kurt Vonnegut -vainaja puhui jälkielämästä aikana, jolloin ihmiselle ei tapahdu enää mitään merkittävää. Aikaa menee, mutta tuntuu että se olisi jo loppunut.

Psykologinen leveys on myös mielenkiintoinen. Yhden pitää puristua mahdollisimman kapeaan ja huomaamattomaan tilaan, toinen leveilee ja vaatii Ollilan kokoisille hartioilleen vähintään neljän metrin tilan. Itselle sopivalla leveydellä haetaan luonnollisesti tilaa, jossa itsellä on hyvä olla, mutta toisia ihmisiä leveily saattaa joskus ottaa pattiin. Leveilijä nuijitaan takaisin omiin mittoihinsa, ja siitä taas saattaa tulla kolhu ennestäänkin pieneen itsetuntoon. Joku ei suostu pienenemään, vaikka henkisellä lekalla humautettaisiin. Hänellä olivatkin ihan oikeasti muita leveämmät hartiat. Sellaiset, joitten avulla kantaa tarvittaessa kohtalaisenkokoisen kansakunnan ulos kriisistä.

Syvyys on mitta, joka on psykologeille hankala. Ollakseen uskottava kollegoiden seurassa psykologin on ladeltava kasapäin kaikkia fiksun tuntuisia termejä kastaraatioalemmuuskompleksinarsistinenpersoonallisuuspatologiadepressiivinenpositioisänmurhafreudmarxopintopiiri. Tämä kostautuu välillä maailmassa, jossa ihmiset ovat, hmm, ihmisiä. Siellä pitäisi kertoa asiat vähemmän syvällisesti. Tämä ei aina onnistu, vaan sosiaalikasvattajat ja yhteisöpedagogit heittävät rennosti läppää, vievät hommat ja rahat ja ovat vielä (usein ansaitustikin) psykologeja suositumpia. Psykologin pitääkin onnistuakseen olla melkoinen syvyyskameleontti. Pitää löytää se sopiva uiskentelusyvyys juuri sen ihmisen kanssa, jonka kanssa kulloinkin on juttusilla.

Oikeita numeroita psykologissa mitoissa käytetään vain harvoin, ja silloinkin valtaväestön mielestä oudolla tapaa. Esimerkiksi luvut 99-89-94 eivät ole sitä mitä luulitte, vaan pahaa-aavistamattomalle kansalaiselle tehdyn älykkyysmittauksen lopputulokset.