Psykologian insinöörit

Uuden tutkinto-ohjelman ensimmäinen assosiaatio menee Alvar Gullichsenin työryhmineen kehittelemiin mainioihin Bonk-koneisiin. Nehän toimivat kaikki anjovisöljyllä, paitsi että mikään ei oikeasti toiminut. Näissä hurmaavissa koneissa oli hyvinkin inhimillisiä piirteitä ja kauneutta, mitä vaikkapa paperikoneista ei välttämättä ensimmäisenä huomaa. Toki se täydellinen toimimattomuus on myös perin inhimillistä.

Mutta onhan meillä paljon, mitä psykologinen silmä voi insinööritieteeseen antaa. Esimerkiksi kännykät ja nykyautot ovat suoraan sanottuna hemmetin rumia ja jotenkin tylyjä. Miksi autojen valot suunnitellaan sellaisiksi, että ne näyttävät pelottavilta? Ja miksi sen sähköauton latauspistoolin täytyy olla niin hankalasti pistorasiaan juntattava? Ja onko se hyvä, että autot ovat nykyään pyörillä kulkevia tietokoneita – kaikkihan me tiedämme, tai ainakin meidän pitäisi tietää, että autot ovat olleet kohtalaisen luotettavia, mutta tietokoneet reistailevat alvariinsa. Pitäisikö jatkossa suunnitella autot erikseen niille, jotka haluavat ajaa autoa ja niille, jotka haluavat vaan päästä nopsaan ja vaivattomasti paikasta toiseen?

Alkulämmittelyn jälkeen päästäänkin jo kunnon sfääreihin. Kun koneet kehittyvät, alammeko tarvita psykologisia konekuiskaajia? Kun netti tai tietokone pahoittaa mielensä, alammeko antaa heille terapiaa? Ainakin ihmisten osalta olemme jo aikaa sitten oppineet, että mitä älykkäämpi vekotin, sitä monimutkaisempaa psyykkistä pahoinvointia hän pystyy kehittämään. Termi ”autokaista” saa kokonaan uuden merkityksen, kun jatkossa monitaitoisella terapeutilla on yksi hoitolinja kuljettajille ja toinen autoille.

Tämä autokuiskaaja-empaattoreiden koulutus saattaa hyvinkin olla se ratkaiseva tekijä, joka kantaa Suomen kansantalouden seuraavien vuosikymmenten ajan. Kerrankin piskuinen Suomi on kansainvälisessä eturintamassa.

Näen tässä uudessa koulutusohjelmassa kyllä myös ongelmia. Jos koneista tulee inhimillisempiä, niin osa ei raatsi luopua niistä ikinä, joten kodit täyttyvät vanhoista, toimintansa lopettaneista koneystävistä. Ja tarvitaanko jatkossa lemmikkien hautausmaalle laajennusosasto rakkaille inhimillisille koneystäville? Entä jos ihana inhimillinen kone käyttää kaupassa psykologista viehätysvoimaansa, ja minun on kerta kaikkiaan pakko ostaa taas uusi, tarpeeton härpäke? Ja mitä mahdollinen puoliso ja lapset sellaisesta tykkäisivät?

Kaikkein pahinta olisi kuitenkin se, jos koneista tulisi toisaalta–toisaalta-tyyppejä psykologien tyyliin. Paina tästä napista niin lähden ajamaan eteenpäin. Tai toisaalta saatan minä kyllä lähteä peruuttamaankin, jos painat siitä napista. Toisaalta voin lähettää tämän viestin rakkaallesi, mutta toisaalta saattaahan se mennä pomollekin.

Tulevatkohan nämä psykologi-insinöörit syrjäyttämään perinteiset psykologit markkinoilta? Moni ihminen kokee jo nyt olevansa aika lailla konemainen. Ja todella usea meistä kaipaa selviä, yksinkertaisia neuvoja siitä, mikä tässä elämässä olisi viisainta. Insinööripsykologi kirjoittaa parissa viikossa oppaan kaikkeen inhimilliseen elämään. Kun haluat menestyä työssä tai saavuttaa rakkautta tai kasvattaa lapsia, tee näin ja näin. Loppuu kaikenlainen joutava angstaaminen ja joutavanpäiväinen hupatus. Ai niin. Aika moni elämäntapaohjeistushan on jo taivaltanutkin tälle polulle. Ilman psykologin tai insinöörin koulutusta. 

Kirjoittaja on kirjoittanut tämän kuten kaikki muutkin bloginsa yksityishenkilönä, joka pohtii yhteiskunnan ja elämän koukeroita muuttuvassa maailmassa.