Psykologi – tavallinen vai erikoinen?

Psykologian alan ja ammatin kohteena on ihmisen mieli. Käyttäytyminen, tunteet ja mielialat, oppiminen ja muisti, ihmissuhteet, itsesäätely. Siis ihan tavalliset asiat; sellaiset, jotka ovat meillä kaikilla. Vaikka filosofit ja aivotutkijat ihmettelevät, missä mieli oikeastaan on vai onko sitä edes, arjessa mielen olemassaolo tuntuu selvältä.

Silti psykologiassa ja psykologeissa tuntuu joskus olevan jotain erikoista – outoa tai jopa pelottavaa. Ikään kuin ”psyykkisestä”, mielen terveydestä puhuminen olisikin yhtä kuin puhe psyykkisistä ongelmista. Ikään kuin psyykkinen ei koskisi meitä kaikkia vaan vain niitä, joilla sen kanssa on jotain ongelmia. Ikään kuin psyykkisen hyvinvoinnin haasteet eivät lopulta koskisi meitä jokaista, niin kokijana kuin läheisenäkin.

Minulle psykologia, psyyke ja mieli ovat tavallisia asioita. Monimutkaisia, pelottavia ja kiehtovia mutta tavallisia. Psyykkinen hyvinvointi on jotakin, johon liittyviä taitoja voi oppia, ja oma mieli koko elämän kestävää tutustumista ja tottumista.

Psykologi on mielen asioiden ammattilainen, ja siksi hänen pitäisi olla ihan tavallinen ja psykologipalvelujen osa tavallista elämäämme. Näin onneksi monessa kohtaa yhteiskuntaamme jo onkin. Edistyneimmät psykologipalvelut meillä on itse asiassa koulussa, johon laki säätää psykologin eskarista toiselle asteelle saakka. Lasten ja nuorten erikoissairaanhoidossa ja työterveyshuollossa psykologin rooli on myös vahva. Toisaalta lainsäädännöstä ja palvelujärjestelmästä löytyy kummallisia katveita ja epäjatkuvuuksia: perheneuvolaan laki takaa psykologin, lastensuojeluun ei; koulussa on psykologi, päiväkodissa ei.

Ja mikä ällistyttävintä: sote- ja maakuntauudistuksen sote-keskuksiin ei ollut tulossa psykologin vastaanottoa. Mielenterveyteen liittyviä tehtäviä sote-suunnitelmissa kyllä riitti, mutta ei niiden tekijöitä. Sotesuunnitelmassa psykologi oli erikoisuus, joka tulisi hätätilanteessa käymään maakunnan liikelaitoksesta. Mielenterveyden asiantuntijasta oli kapeutunut yksinomaan psykiatrian, vaikeiden mielenterveysongelmien, ammattilainen.

Mielen asioista on hyvä voida puhua, ja niitä on hyvä voida hoitaa ihan tavallisesti, sillä lailla kuin fyysistäkin terveyttä hoidetaan. Siksi psykologin osaamisen pitää olla jokaisen sitä tarvitsevan kansalaisen saatavilla helposti ja matalalla kynnyksellä. Myös moniammatilliset tiimit tarvitsevat psykologin, kun niiden työn kohteena on ihminen, ajatteleva ja kokeva, psykofyysissosiaalinen kokonaisuus.

Koska sillä, miltä tuntuu, on oikeasti väliä.