Psykologi on kuin peili – saako psykologi ottaa poliittisesti kantaa?

”Psykologi on kuin peili, joka heijastaa asiakkaan kokemusmaailmaa”. Näin kirjoitimme ylös opiskeluajan ryhmätehtävässä, jossa piti jatkaa lausetta ”Psykologi on…” vapaasti assosioimalla. Totesimme lopulta yhdessä, että ei psykologin tarvitse kyllä olla pelkästään peili, mutta yhä vuosia myöhemmin minua mietityttää, miksi se oli ensimmäinen mieleen tuleva ajatuksemme. Mistä se kertoo?

Jos toimii vain peilinä toiselle, oma minä voi tuntua kuvajaista häiritsevältä vääristymältä, jolle ei jää kovin paljoa tilaa. Mutta juuri oma minuus on psykologin vahvin työväline, ei uhka, vaan väylä jaettuun ihmisyyteen toisen kanssa. Olen kuitenkin todistanut lukuisia keskusteluja siitä, saako psykologilla olla tatuointeja, saako psykologilla olla punaiseksi värjätyt hiukset, saako psykologi twerkata? Entä saako psykologi ottaa poliittisesti kantaa?

Lääkärin ja opettajan ammateissa poliittinen osallisuus vaikuttaa olevan selvästi yleisempää kuin psykologien keskuudessa.

Psykologi on yksi niistä ammateista, joihin ihmisillä liittyy vahvoja mielikuvia siitä, millainen kyseisen ammatin edustaja on. Koska ammattimme on arvostettu, tähän liittyy etuja, mutta ajoittain se saattaa toimia rajoitteena. Toisaalta myös lääkäri ja opettaja ovat vastaavia arvostettuja ammatteja, joihin liittyy vahvoja mielikuvia, mutta näissä ammateissa poliittinen osallisuus vaikuttaa olevan selvästi yleisempää. Onkin kiinnostavaa pohtia, mistä tämä ero ammattikuntiemme välillä johtuu. Miksi lääkäreitä ei tunnu samalla tavalla aristavan ns. neutraalin position menettäminen?

Yksi säännöllisesti kollegoiden minulle nostama huolenaihe onkin ollut, että menettääkö objektiivisuutensa tai neutraaliutensa, jos ottaa yhteiskunnallisesti kantaa tai on mukana politiikassa. Henkilökohtaisesti uskon, että puhdasta objektiivisuutta ei lopulta ole olemassa, vaan käsityksemme ja kokemusmaailmamme vaikuttavat tapaamme olla ja toimia maailmassa koko ajan. Psykologi, joka on avoin taustastaan ei ole lopulta sen objektiivisempi kuin kollega, joka ei ole. Toisessa tapauksessa tausta tulee vain eri tavalla näkyvämmäksi kuin toinen. Emme koskaan ole vain objektiivisia toimijoita, mutta toimimme yhtä kaikki psykologian alan edustajina: ja asiantuntemukseemme pohjaavia näkemyksiä kaivataan kipeästi.

Psykologeja kaivataan valtavasti politiikkaan ja arvostetaan siellä.

Toinen monen nostama huolenaihe on ollut pelko vihapuheesta ja ylipäätään politiikan kovasta keskusteluilmapiiristä. Tästä haluan tarjota rohkaisun sanan: psykologeja kaivataan valtavasti politiikkaan ja arvostetaan siellä. Olen itse saanut säännöllisesti kiittävää palautetta aivan kaikkien eri puolueiden edustajilta: ”onpa tärkeää, että täällä on mukana psykologi”. Kun oma näkyvyys kasvaa, on toki valitettavan väistämätöntä, että myös vihapuheen määrä kasvaa. Toisaalta samalla tuntuu kasvavan saatu tuki, arvostus ja vaikuttamisen mahdollisuudet. Esimerkiksi omaa jaksamistani on säännöllisesti suojannut kollegoilta saatu tuki, jonka voimalla myös vihapuheen voi jättää eri tavalla omaan arvoonsa.

Muistellessani sitä opiskeluajan ryhmätehtävää, mieleeni palaa aina myös toinen lause, jonka muodostimme: ”Psykologi on kuin tutkimusmatkailija, joka vierailee ihmisten mielissä”. Ihmismielen tutkimusmatkailijan ei tarvitse vain heijastaa. Hän voi olla ihmisen mieltä tutkiva aktiivinen toimija, joka tuo tätä tietoa koko yhteiskuntaan. Myös niiden suljettujen ovien taakse, jossa tehdään meitä kaikkia koskevia päätöksiä. Jos me emme ota kantaa, joku muu kyllä ottaa.

Psykologi (PsM) Julia Sangervo on vihreiden varakansanedustaja, aluevaltuustoryhmän varapuheenjohtaja Pirkanmaalla, yrittäjä sekä Psykologiliiton hallituksen varajäsen. Yhteiskunnallista vaikuttamista pohtiva kolmiosainen kirjoitussarja julkaistaan loppuvuoden 2024 aikana.