Psykologi alansa advokaattina

Psykologi – se hajuton ja mauton, mutta häikäisevän älykäs ja välillä maaginen. Kanssaharjoittajien mielestä passiivinen ja yhteiskunnallisessa kontekstissa äänetön, pseudotieteilijöiden jalan alle jäänyt stigmatisoituneen taisteluareenan todellinen asiantuntija. Boomereille psykologi saattaa näyttäytyä absurdilta henkilöltä, jonka seurassa harkitaan tarkasti mitä suustaan päästää. Sen sijaan Z-sukupolvelle psykologi onkin arvostettu voimaannuttaja ja reflektoiva peilipinta. Työnantajien silmissä psykologi on puolestaan se tyyppi, jonka ansioluettelosta täytyy tarkistaa, mitä se oikeasti osaa.

Opintojemme alussa saimme maistiaisia siitä, mitä psykologin työ mahtaa kentällä olla. Psykologivierailujen viesti oli selkeä: psykologisia testejä. Psykologin profession historiallisen kehityksen huomioiden psykologisten testien painotus arvokkaana työkaluna ei tullut yllätyksenä. Muita psykologin ammattiin liittyviä yhteneväisiä attribuutteja oli hankala koosta. Totesimme kuitenkin, että kaikki haastattelemamme psykologit olivat elinikäisen oppimisen ja jatkuvan kouluttautumisen mestareita: iltakoulutuksia, psykoterapiaopintoja ja muita lisäpätevyyksiä ja erikoistumisia oli joka lähtöön.

Moni ei välttämättä sisäistä, että psykologin koulutus antaa erinomaiset mahdollisuudet hyvin monimuotoiseen työelämään, niin yhteiskunnalliseen vaikuttamisen kuin kaupallisen kontekstin valossa. Kyse ei ole psykologeista itsessään, vaan pikemminkin yleisestä kyvyttömyydestä hahmottaa jotain niin kokonaisvaltaisen laajaa ja moniulotteista kuin psykologin osaaminen. Psykologin roolia tärkeänä yhteiskunnallisena vaikuttajana voisi ja ennen kaikkea tulisi tuoda paremmin esille, mikä voisi näkyä esimerkiksi psykologien osaamisen uudenlaisena markkinointina, omien oikeuksien puolustamisena työmarkkinoilla sekä psykologien tietojen ja taitojen pragmaattisena hyödyntämisenä niin pienemmässä kuin laajemmassa mittakaavassa.

Yliopisto-opintojen alussa Psykologi asiantuntijana -kurssin opintopäiväkirjaan tuli tiivistettyä ajatuksia psykologien haastatteluista laidasta laitaan, mutta yksi selkeä johtopäätös oli niistä vedettävissä: psykologityön rakentuu laaja-alaiseen sekä vahvaan psykologiatieteen varaan, ja tätä tietämystä voidaan viedä kaikkialle,  missä ihmisiä on. Yksi kurssilaisemme oivaltavasti kiteytti psykologin olevan ’’vähän niinku ihmismielen front-end devaaja’’.

Kirjoittaja on Itä-Suomen yliopiston psykologian ainejärjestön Oidipuksen jäsen.