Psykologi – aina joko liikaa tai liian vähän? 

Olemme graduparini kanssa tutkineet psykologian fuksien merkityksenantoja psykologeista ja psykologiudesta opintojen alun kontekstissa. Diskursiivisen lähestymistavan mukaisesti olemme erityisen kiinnostuneita ilmiöön liittyvistä normatiivisuuksista. Uskoisin, että moni opiskelija, ja miksei jo valmistunut psykologikin, voi löytää samastumispintaa seuraavista fuksien pohdinnoista. 

Olenko hyvä psykologian opiskelija, jos pääsin opiskelemaan suoraan lukiosta? Entä jos pääsin useamman hakukerran tai välivuosien jälkeen? Jos hakeuduin alalle hyvän työllisyystilanteen vuoksi? Jos kaikki kurssit eivät kiinnosta ja opinnot maistuvat väliltä puulta eikä motivaatiota aina löydy? Tuleeko minusta hyvä psykologi, jos ala ei ole ollut pitkäaikainen unelma? Sovinko alalle, jos olen liian empaattinen ja herkkä? Entä, jos olenkin luonteeltani liian kova tai jämäkkä? Voiko minusta tulla hyvä psykologi omista menneisyyden haasteista huolimatta? 

”Hyvän psykologin” ihannekuva vaikuttaa kapealta ja jopa epärealistiselta saavuttaa, sillä siihen näyttää linkittyvän paljon keskenään ristiriitaisiakin odotuksia ja vaatimuksia. Psykologi vaikuttaa olevan aina joko liian paljon tai liian vähän, ei koskaan sopivasti.

Psykologeja koskevat normatiivisuudet eivät synny tyhjiössä, vaan tapamme puhua ja merkityksellistää asioita rakentavat todellisuuttamme. Muistan opintojeni alkuvaiheessa kuulleeni vitsinä heitetyn kommentin siitä, miten psykologin tulisi olla hajuton, väritön ja mauton. Olenkin vuosien varrella miettinyt paljon, että miksi? Kuka psykologin ihannekuvan muotin määrittää ja ketä se palvelee? 

Haluaisinkin vähän haastaa jokaista meistä pohtimaan, miten voisimme omalta osaltamme laajentaa psykologeja koskevia representaatioita esimerkiksi koulutusohjelmissa, ainejärjestöissä sekä myös liiton toiminnassa. Gradumme aineistossa fuksit asettuvat puheessaan kuitenkin aktiivisesti vastustamaan kapeaa psykologin ideaalia ja laajentamaan hyvänä psykologina olemisen tapoja. Sillä kuten eräs yliopistonlehtorimme useassa yhteydessä on korostanut: koska työmahdollisuutemme ovat laajat ja asiakkainamme on niin paljon erilaisia ihmisiä, täytyy olla myös erilaisia psykologeja. 

Kirjoittaja on psykologian maisterivaiheen opiskelija Itä-Suomen yliopistossa ja Psykologiliiton hallituksen jäsen.

Teksti on julkaistu Psykologi-lehdessä 1/2022.