Kuten monilla 1900-luvun alun aikoihin kehittyneillä instituutioilla, myös psykologialla on rasistinen historia. Psykologiatiede muodosti 1900-luvun alussa ymmärrystä ei-valkoisista ihmisistä psykologisesti ja älyllisesti vähempiarvoisina verrattuna vaaleaihoisiin. Rotujen ja rodun kategorian kyseenalaistumisen jälkeen kansallisuuksien välisten älykkyyserojen tutkimus on jatkunut psykologian piirissä 2000-luvulle asti liukuen tutkimuksen valtavirrasta marginaaliin. 

Älykkyyserojen tutkijat ovat pyrkineet esittämään itsensä rohkeina tabujen kyseenalaistajina sekä tutkimushankkeensa ideologisesti neutraalina puhtaana tieteenä. Kuitenkin merkittävien alan tutkijoiden yhteydet äärioikeistolaisiin toimijoihin sekä sosiaaliturvaa vastustaviin tahoihin ovat kiistattomat, kuten tutkija Andrew Winston on osoittanut tuoreessa tieteellisen rasismin ja psykologiatieteen yhteyksiä kartoittavassa artikkelissaan. 

Vaikka psykologian alan rasismi ei ole niin näkyvää kuin vuosikymmeniä sitten, rakenteisiin piiloutuneena se vaikuttaa edelleen. Rakenteellinen rasismi tarkoittaa yhteiskunnan rakenteissa, kuten lainsäädännöissä, palveluissa ja instituutioissa piilevää syrjintää, joka asettaa jonkin väestöryhmän muita huonompaan asemaan. Vuonna 2020 Stanfordin yliopiston psykologian tutkijoiden tekemän selvityksen mukaan erityisesti huipputason akateemisissa julkaisuissa valkoihoiset tutkijat olivat yliedustettuina. 

Rodullistamisen prosesseja sekä ihonväriä koskevia tutkimuksia on julkaisuissa hyvin vähän. Tutkijat pitävät näitä ja muita tutkimuksessa esittelemiään havaintoja osoituksena rakenteellisesta rasismista psykologian alan tutkimuksessa ja peräänkuuluttavat tieteellisten julkaisujen sitoutumista moninaisuuteen sekä konkreettisia toimia moninaisuuden varmistamiseksi. Rasismin purkaminen alkaa sen olemassaolon tiedostamisesta.

Antirasistisella työllä on psykologian piirissä pitkä historia. Psykologiatieteen rasistisia oletuksia ja niiden vinouttamia tutkimustuloksia kyseenalaistivat toisen maailmansodan jälkeen erityisesti afroamerikkalaiset psykologian tutkijat, jotka 1960-luvulla järjestäytyivät The Association of Black Psychologists -järjestön alle. Psykologian rooli yhteiskunnallisesti vaikuttavana tieteenä on paljon velkaa antirasistisen psykologian edelläkävijöille. Esimerkiksi Mamie ja Kenneth Clarkin rasismin vaikutuksia kartoittanut tutkimus toimi merkittävänä tausta-aineistona koulusegregaation lopettamiseen Yhdysvalloissa, ja segregaation lopettamiseen johtaneen oikeustapauksen käsittely oli ensimmäinen kerta, kun Yhdysvaltain korkein oikeus siteerasi psykologian alan tutkimusta päätöksessään. 

Mustan psykologian piirissä kehitettiin teorioita, joiden avulla ei-valkoisia identiteettejä kyettiin tarkastelemaan ilman rasistista vääristymää. Tämä tutkimustyö on ollut merkittävä edeltäjä mm. monikulttuuriselle psykologialle sekä resilienssitutkimukselle. Kulttuurisen kompetenssin tullessa yhä tärkeämmäksi osaksi psykologien ammattitaitoa myös tietoisuus mustan psykologian historiasta voisi kuulua psykologien omaa alaansa koskevaan itseymmärrykseen. 

Ajankohtainen aihe

Keskustelu rakenteellisesta rasismista on ajankohtainen nyt, kun Yhdysvaltojen rasismikeskustelun ja poliittisen kamppailun myötä asiaan on alettu kiinnittää laajasti huomiota. Mielenterveysalan toimijat ympäri maailmaa ovat aktivoituneet käsittelemään instituutioihinsa juurtunutta rakenteellista rasismia. 

Suomessa kansalaisaloitepalvelussa aloite antirasististen strategioiden lisäämisestä terveydenhuollon ammattihenkilöiden koulutuksen opetussuunnitelmiin on saanut muutamassa kuukaudessa yli 20 000 allekirjoitusta, ja toteutuessaan aloite koskisi myös psykologien koulutusta. 

Jokaisen psykologin olisi hyvä jo nyt kouluttaa itseään rasistiseen syrjintään liittyvissä kysymyksissä. Rasismin ja syrjinnän kohteeksi joutuminen on mielenterveysriski. Rodullistettuun vähemmistöön kuuluva ihminen voi altistua arjessaan mikroaggressioille, jotka ovat rasistisia tai syrjiviä stereotypioita ylläpitäviä tahallisia tai tahattomia sanoja tai tekoja. Jatkuvat syrjinnän kokemukset voivat aiheuttaa masennusta, traumaoireilua ja muita terveysongelmia. 

Suomessa rodullistetut ihmiset kokevat syrjintää mm. terveys- ja sosiaalipalveluissa, TE-toimistoissa ja kouluissa, jotka ympäristöinä ovat psykologien toimintakenttää. Kokemukset johtuvat osittain henkilökunnan kielteisistä asenteista ja puutteellisista kulttuurisensitiivisen kohtaamisen taidoista. Syrjinnän mekanismien tunteminen sekä oman asiantuntemuksen kriittinen reflektointi taas mahdollistaa asiakastyön tekemisen ihmistä aidosti auttavalla tavalla. 

Psykologit ammattikuntana ovat olleet jo pitkään aktiivisia rakenteellisen syrjinnän käsittelyssä, mistä on osoituksena tutkimustyön lisäksi psykologien ammattieettisissä ohjeissa mainittu velvoite ottaa huomioon asiakkaan etniseen ja kansalliseen identiteettiin, uskontoon, kieleen ja yhteiskunnalliseen asemaan perustuvat rooli- ja kulttuurierot. Lisäksi psykologeja ohjeistetaan ottamaan työssä huomioon omat kulttuurisiin ja yhteiskunnallisiin lähtökohtiin liittyvät rajoitukset.  Kokonaisuutena ammattieettiset ohjeet kannustavat psykologeja toimimaan yhdenvertaisuuden edistämisen puolesta. 

Psykologeilla paljon annettavaa

Nyt voisi olla hyvä aika pysähtyä arvioimaan, mitä nämä ohjeet konkreettisesti merkitsevät psykologin käytännön työssä ja miten ne tulisi ottaa huomioon psykologien koulutuksessa. Kuinka psykologi voi kriittisesti arvioida vaikkapa omaan valkoisuuteensa liittyviä rajoituksia, jotka arjessa jäävät helposti näkymättömiin? Periaatteiden ottaminen vakavasti merkitsee nähdäkseni ainakin omien sisäistettyjen ennakkoluulojen kriittistä tarkastelua tutkittuun tietoon nojaamalla. 

Psykologian ja sosiaalipsykologian piirissä kerätty tieto rasismin syistä ja torjumisesta, vähemmistöstressistä, stereotypiauhkasta, vähemmistöidentiteeteistä sekä mikroaggressioista on tärkeä voimavara rasismin käsittelyssä asiakastyössä sekä sen purkamisessa instituutioiden sisällä sekä yhteiskunnassa laajemmin. Tällä tiedolla on valtavasti kysyntää ja tarvetta. 

Psykologian tutkimuksen tarjoama laaja ymmärrys rasismista sekä sen vaikutuksista ja purkamisesta on jotain sellaista, jota psykologien olisi hyvä tarjota yhteiskunnassa ja työpaikoilla myös muiden ammattiryhmien käyttöön entistä aktiivisemmin. Lisäksi psykologien on hyvä kuunnella rasismia kokevia ihmisiä sekä muiden tieteenalojen edustajia, jotta emme sortuisi rasismin vääränlaiseen psykologisointiin rakenteellisen rasismin tiedostamisen kustannuksella. 

Ilokseni olen huomannut, että psykologit ja psykologian opiskelijat ovat kiinnostuneita yhdenvertaisuuteen liittyvistä kysymyksistä. Esimerkiksi Itä-Suomen yliopiston psykologikoulutuksessa aiheita käsitellään mm. sosiaalipsykologiaan sekä sukupuolen ja seksuaalisuuden moninaisuuteen liittyvillä kursseilla. Kaipaan kuitenkin laajempaa ammatillista keskustelua psykologian sekä psykologien suhteesta tieteenalan ei-valkoisia ihmisiä toiseuttavaan perintöön sekä alaa itseään hyödyttävää positiivista visiota yhdenvertaisuuden edistämiseksi psykologiassa. 

Kirjoittaja on psykologi ja väitöskirjatutkija.

Teksti on julkaistu Psykologi-lehdessä 4/2020.