Psykologeilla on rooli terapiatakuun täyttämisessä

Urani alkutaipaleella 1900-luvun loppupuolella ihmiset, joiden mielenterveys horjui, joutuivat hoitoon.  Hoitoon joutuminen oli häpeällistä ja salattavaa. Mielenterveyden haasteita leimasi synkkä ja lohduton stigma. Myös meille ammattilaisille oli opetettu, että on joukko mielen sairauksia, joiden toimintakykyä ja elämisen laatua heikentäviin tekijöihin ei voitu vaikuttaa, muuten kun vaimentamalla niitä vahvoilla lääkkeillä.

2000-luvun aikana käsityksemme mielen sairauksista ja niiden hoidosta ja kuntoutuksesta on tehnyt suuren loikan eteenpäin. Muun muassa Marsha Linehamin kehittämä dialektinen käyttäytymisterapia toi tullessaan uutta toivoa myös vaikeista tunnesäätelyongelmista kärsiville asiakkaille. Aiemmin skitsofreniaan sairastaminen tiesi lähes vääjäämättä jäämistä yhteiskunnan ulkopuolelle. Nykyiset kuntoutusmenetelmät mahdollistavat akuuttivaiheen jälkeen paluun opiskeluihin tai työelämään.  Näistä hoitomenetelmistä hyvä esimerkki on suomalaisten Jaakko Seikkulan ja Tom Arnkilin kehittämä avoimen dialogin hoitomalli. 

Samaan aikaan kun on kehitetty hoito- ja kuntoutusmalleja vaikeiden psykiatristen sairauksien hoitoon, on myös lievempien psyykkisten häiriöiden ja oireiden hoitoon luotu hoitomenetelmiä. Mielenterveydestä huolehtiminen ja sen häiriöiden hoidosta on tullut yhä isomman ihmisjoukon asia. Rinnalla se tosiasia, että mielenterveyden häiriöt näyttävät lisääntyneen ja niiden merkitys esim. koulunkäynnin ongelmissa tai pitkissä sairauslomissa on korostunut. Olemmekin tulleet tilanteeseen, jossa hoitoon pääsee ja hoitoon jonotetaan. Hoitoon pääseminen on jokaisen sitä tarvitsevan perusoikeus.

Valitettavasti meidän palvelumme eivät ole kaikilta osin pysyneet näiden kehityssuuntien tahdissa. Mediasta saamme lukea lähes päivittäin tarinoita nuorista tai neuropoikkeavia piirteitä omaavista lapsista, joka eivät ole päässeet tarvitsemiinsa palveluihin kohtuullisessa ajassa.  Tätä vajetta korjaamaan on eduskunnassa hyväksytty lasten ja nuorten terapiatakuu. Lakiesitys on saanut osakseen paljon kritiikkiä mm. yksilö- ja menetelmäkeskeisyydestä. Lakiesitys jättää hyvinvointialueille päätettäväksi, miten esimerkiksi hoidontarpeen arviointi toteutetaan ja mitä psykososiaalisia interventioita hyvinvointialue tarjoaa. 

On äärimmäisen tärkeää, että hyvinvointialueen suunnittelussa on mukana mahdollisimman paljon perustason palvelujen psykologeja ja psykologiesihenkilöitä. Vain näin pystymme takaamaan sen, että psykologien rooli terapiatakuun täyttämisessä vastaa psykologien asiantuntijuutta ja osaamista. 

Erja Kivineva on Psykologiliiton hallituksen jäsen.

Teksti on julkaistu Psykologi-lehdessä 4/2024.