Peikonlehden varjosta kaikille

Psykologit ovat välkkyä porukkaa. Tämän psykologit tietävät, mutta paljastetaan se samalla nyt myös muille julkaisua lukeville. 

Välkkyys tai kyvykkyys voidaan määritellä usealla tavalla. Itselleni jäi mieleen 15 vuotta sitten käymäni WAIS-koulutus, missä asia esiteltiin seuraavasti. Oli tullut aika päivittää käytetyin aikuisten kykytestimme ja lanseerata sen suomenkielinen versio. Kouluttajan mukaan edellinen versio mittasi sitä, “kuinka hyvin yksilö kykenee toimimaan 1950-luvun Yhdysvalloissa”. Uudessa versiossa painottui enemmän fluidi so. joustava älykkyys, jota voisi kutsua inhasti neukkariälykkyydeksi. 

Uskon myös ajatukseen siitä, että lajimme selviytymisen kannalta keskeinen vahvuus on sopeutumiskykyisyys. Adaptoidumme melko täydellisesti siihen ympäristöön, missä vietämme herkät kasvuvuotemme. Jos olisin kasvanut Rio de Janeiron Rocinha-favelassa tai Siperian perukoilla, olisin varmaan vähän erilainen ihminen. 

Sopeutumiskykyisyys tarkoittaa myös kykyä sopeutua muuttuviin olosuhteisiin. Psykologien toimintaympäristö on elänyt aika lailla jo omankin työurani aikana. Suurimmat kokemani maailman muutokset koskevat informaatiota ja taloutta. Julkinen sektori supistuu, kulttuuriset rajat yksityisen ja julkisen välillä mataloituvat, kapitalististen rakenteiden normalisaatio etenee. AI ei vielä korvaa ihmistä, mutta ihan hyvät perustason ohjeet se antaa. 

Vielä 15 vuotta sitten yrittäjyys tarkoitti mediaanitasolla psykologille sitä, että vuokrataan yksiö Töölöstä, ostetaan sinne peikonlehti, persialaismatto sekä hämärää grafiikkaa seinille. Sitten tehdään psykoterapiaa ja työnohjausta 30 vuotta ammatinharjoittajana, ilman minkäänlaista yrittäjäriskiä, tai toisaalta mahdollisuuksia monistaa osaamistaan kaikille sitä tarvitseville. Arvokasta työtä, niille jotka ovat sen piirissä. 

Psykologiyrittäjyys ja -palveluntuotanto on professionaalistunut huimasti. Kollegat ovat perustaneet yrityksiä, jotka ovat työllistäneet satoja tekijöitä. Digitaalisten portaalien kautta mieletön määrä apua tarvitsevia on löytänyt itselleen auttajan. On ollut kunnia saada olla mukana tässä. 

Julkinen ei ole jäänyt hopealle. Saamme olla ylpeitä Mielenterveystalosta, joka on ymmärtääkseni aika pitkälti psykologien tuote. Kun on elänyt sen ajan, kun jotain BDI:tä kopioitiin hähmäisissä kopiohuoneissa, sitä osaa arvostaa. 

Seuraavana levelinä on globaali markkina ja kilpailu siitä, kuka saa peliohjelmoinnin ja AI:n valjastettua näppärimmin oikeasti toimivaksi tutkimus- tai interventiosovellukseksi.  

Vähän olen huolissani siitä, mihin se psykologien ja psykologian asemaa ohjaa, jos hienointa mitä psykologille voi käydä on, että lääkärifirma ostaa hänen yrityksensä. Mutta tunnistan, että tämä on boomeriajattelua. Ehkä tulevaisuudessa sopeutumisen merkkinä ei olekaan se, ketkä istuvat hyvinvointialueen johtamisportaalla, vaan se, ketkä vaikuttavat ajatteluun laajemmin. 

Kirjoittaja on erikoispsykologi, psykoterapeutti, tietokirjailija, minduu.fi -palvelua tuottavan AtCare Oy:n perustajaosakas.

Psykologilehti.fi:n kolumnipaikka ”Mielen päällä” kutsuu kirjoittajiksi mielenterveysasioita lähellä olevia organisaatioita ja psykologeja eri aloilta.

Valokuva: Siiri Ollikainen