Palkka juoksee ja niin myös pahoinvointi?

Lähdin laadussa välineistä, digitaalisuuden vaikutuksesta yhteistyösuhteeseen, tiedosta ja taidosta. Nyt vuoden samassa suossa kulkeneena täytyy sanoa, että aika vähäisellä tiedolla ja taidolla sitä on liikkeelle päästy eikä terveydenhuolto ainakaan tähän ole kaatunut. Vai mitä sanotte ohjeistuksesta, jossa työntekijöitä kehotetaan maskin takaa osoittamaan verbaalisesti, että kuuntelee?

Pian pandemian alun jälkeen masinoitiin useita terveydenhuoltohenkilöstön matalan kynnyksen tukeen suunnattuja kampanjoita. Näistä SPR:n kanssa yhdessä toteutettuun myös Psykologiliitto lähti mukaan (saaden toki asiaankuuluvan somekritiikin tästäkin tempauksesta). Nyt vuoden (ja useiden somekriisien) jälkeen on syytä pysähtyä kysymään, miten tässä digiloikassa olemme matalalla kynnyksellä huomioineet itsemme? Kun ammattina on yt-neuvotteluihin annettu johdon tuki, resilienssivalmennus lomautetuille, stressin säätely jäljelle jääneille ja työnmuokkaus töihin palaaville, saattaa hetkittäin metsä kadota puilta. Itse havahduin pari viikkoa sitten koulutuksen pienryhmästä kiroilemasta, että oksennan, kun seuraavan kerran näen tai kuulen ohjeen, että arkirytmit ovat tärkeitä jaksamisen kannalta. Ei sillä, että ne rytmit mihinkään olisivat kadonneet mutta naiviltahan ohje tuntuu, kun asiakkaan terveys, työ ja sen myötä tulot ja koti ovat uhattuna. Reaktio herätti minut kuitenkin näkemään, että on sitä psykologinkin pantaa kiristetty.

Nyt kun pandemian reunat ovat alkaneet näkyä, on voittajien määritelmää mietittävä uudelleen. Vuosi sitten meiltä kysyttiin osaamista palveluiden digitalisoimiseksi. Rivien välissä on samaan aikaan kysytty osaamista oman jaksamisen ylläpidoksi. Pandemian jälkien korjausrakennuksessa osaamistamme tarvitaan nykyistäkin enemmän. Työikäisen väestön kuormittuneisuus, pandemian heijastuminen jo ennestään vaikeissa tilanteissa oleviin ja pandemian synnyttämät uudet riskiryhmät tarvitsevat psykologista asiantuntemusta. Mutta olemmeko me valmiita siihen, että meidän työarjessamme pandemia näkyy vielä vuosia siitä, kun ihmiset ovat palanneet ravintoloihin? 

Liiton webinaarisarja omista kriisivalmiuksista ja hyvinvoinnin ylläpidosta on edelleen ajankohtainen ja katsottavissa Liiton jäsensivuilla.

Kirjoittaja on Psykologiliiton hallituksen jäsen, joka pitää kirjaa siitä, milloin elää niin kuin opettaa.

P.S. Näin kuntavaalikeväänä edunvalvojan roolista olisi varmaankin ollut suotavaa kirjoittaa psykologisten teemojen nostamisesta osaksi kuntavaaliaiheita. Tässäkin suhteessa havaitsin, että on parempi näyttää esimerkkejä kuin pyöritellä teoriatasolla, miten tärkeää mielenterveyden huomioiminen kuntavaaleissa on. Siispä kannustan teitä kaikkia perehtymään Pipsyn kaikille puoluetoimistoille lähettämään kannanottoon mielenterveyspalveluiden saatavuudesta. Tästä toiminnasta soisi kaikkien yhdistysten ottavan mallia, aikaa vielä on.