OPISKELIJAKOLUMNI Tunnollista porukkaa

”Emmä voi, kun pitää opiskella”, tuntuu olevan opiskelijapiireissä liiankin tuttu lausahdus, jopa viikonloppuna, kun joku ehdottaa yhteistä tekemistä vapaa-ajalle. Havahduimme myös pohtimaan sitä, milloin viimeksi olemme vaihtaneet kuulumisia niin, että puhumme myös muista kuin opiskeluun liittyvistä teemoista. Kandit, gradut ja muut opinnot täyttävät elämän kokonaisvaltaisesti.

Voisin väittää psykologian opiskelijoiden olevan lähtökohtaisesti kohtuullisen tunnollista porukkaa. Tiettyyn pisteeseen saakka tunnollisuus on hyvä ja tavoittelemisen arvoinen piirre, mutta liiallisena sekin kääntyy itseään vastaan. Olen tämän syksyn aikana pohtinut paljon vapaa-ajan ja palautumisen merkitystä omassa arjessani. Nämä pohdinnat alkoivat vähän kantapään kautta oppimalla, kun huomasin että suorittamisen raja tulee kyllä väistämättä jossain vastaan jokaisella. 

Vaikka jokainen meistä on tehnyt suuren työn päästäkseen opiskelemaan psykologiaa ja monelle alamme on jopa intohimo, elämässä täytyy olla myös muuta sisältöä. Eihän työelämässäkään kukaan työskentele seitsemänä päivänä viikossa tai kellon ympäri. Miksi opiskelijoille tällainen työskentelytapa olisi normi tai jopa ihanne? Opiskelijaelämä on nykyään stressaavaa ja paineistettua jo ulkopuolelta – ei luoda omalla toiminnallamme entistä suurempaa kasvualustaa näille paineille. Jokaisella meistä on yksilöllinen elämäntilanne ja erilaiset voimavarat. Siksi oman tekemisensä arvioiminen muihin on aivan turhaa ja monesti haitallista. 

Yhteiskunnassamme ihmisten arvoa tunnutaan mitattavan suoritusten kautta. Vuodessa suoritettujen opintopisteiden määrällä tai opintoihin kuluvalla ajalla ei kuitenkaan ole ihmisen arvon kanssa mitään tekemistä. Jokaisella on oikeus rentoutumiseen ja palautumiseen. Kenenkään ei tulisi potea huonoa omaatuntoa Netflix-maratoneista, metsäretkistä tai mikä ikinä oma rentoutumiskeino onkaan. Kun velvollisuudet ja rentoutuminen ovat keskenään tasapainossa, myös opinnoissaan jaksaa paremmin. 

Monesti kuulee sanottavan opiskelijaelämän olevan elämän parasta aikaa. Haluatko sinä kymmenen tai viidentoista vuoden päästä muistaa oman opiskeluaikasi siitä, kuinka vietit kaikki päivät ja jopa viikonloput kirjastolla opiskelemassa, stressaten tenteistä ja deadlineista, vai jostain aivan muusta? 

Laura-Kaisa Karjalainen on SPOL ry:n puheenjohtaja