Muutokseen tarvitaan meitä kaikkia

Terveydenhuoltoalalla ollaan tällä hetkellä varsin myrskyisessä tilanteessa. Meneillään olevat toimet koskevat paitsi valmiita psykologeja, niin myös psykologiharjoitteluaan suorittavia opiskelijoita. Kyseessä on siis yhteinen asia. Lakoilla tai muulla toiminnalla ei saavuteta toivottuja tuloksia, ellei niihin osallistuta laajasti. Tästä syystä opiskelijoidenkin on hyvä seurata ainakin jossain määrin sitä, mikä on kentällä ajankohtaista. 

Opiskelijakaan ei ole täysin työelämästä irrallinen. Osa opiskelijoista suorittaa harjoitteluaan ja toisaalta myös monet varhaisemman vaiheen opiskelijat varmasti pohtivat ammatti-identiteettiään sekä mahdollisia kiinnostavia työpaikkoja tai -tehtäviä. Samalla myös mahdolliset palkkatoiveet alkavat muotoutua ja ohjenuoria realistisiin toiveisiin saatetaan hakea esimerkiksi liiton palkkatutkimuksista.

Koen, että psykologit ja psykologian opiskelijat ovat ajoittain hieman vaatimattomia tunnustamaan omaa osaamistaan. Opiskelijoiden kesken puhutaan paljon huijarisyndroomasta; juuri kukaan ei vaikuta ainakaan täysin luottavan osaamiseensa. Aihetta ylpeyteen kuitenkin olisi: suoritamme 5,5 vuoden opinnot, jotka sisältävät enemmän mieleen ja mielenterveyteen liittyviä opintoja kuin muilla terveydenhuollon ammattihenkilöksi valmistuvilla. Meillä on siis paljonkin sellaista asiantuntijuutta, jota muilla ei samassa laajuudessa ole. Monesti tämä saattaa kuitenkin omassa ”psykakuplassa” päästä unohtumaan.

Mitä minä opiskelijana – ja toisaalta tulevana psykologina – toivoisin työnantajalta? Ideaalitilanteessa psykologi saisi koulutustaan ja toisaalta työkokemustaan vastaavaa palkkaa. Vastavalmistuneiden palkat vaikuttavat olevan ihan kilpailukykyisiä, mutta palkkakehitys jättää edelleen toivomisen varaa. Palkan suuruus ei aina vaikuta kohtaavan kertyneen kokemuksen tai tehtävien vaativuuden kanssa. Toivottavasti asiaan saadaan tulevaisuudessa aikaan muutosta, mutta sen muutoksen eteen meidän jokaisen täytyy tehdä aktiivisesti töitä.

Kirjoittaja on Helsingin yliopiston psykologian opiskelijoiden ainejärjestö Kompleksi r.y.:n puheenjohtaja.

Teksti on julkaistu Psykologi-lehdessä 2/2022.