Mistä on tulevaisuuden psykologien työhyvinvointi tehty?

Työhyvinvoinnin perustukset rakennetaan opiskeluaikana. Nykyisissä psykologian koulutusohjelmissa on teemoja, jotka tukevat tulevaa työhyvinvointiamme. Kaikkea ei kuitenkaan korjata tutkintoa kehittämällä – kasvamme ammattilaisiksi osana psykologiyhteisöä ja maailmaa.

Vahva ammatti-identiteetti on työhyvinvoinnin pohja. Vaikka psykologin työ on jatkuvaa oppimista ja oman epävarmuuden sietämistä, luotto omiin kykyihin antaa tilaa ammatilliselle kehitykselle. Takavuosina psykologiharjoittelu saattoi tarkoittaa hyppyä tuntemattomaan ilman käsitystä siitä, mitä oikean asiakkaan kanssa kuuluu tehdä. Yhä työelämään siirtyminen saa monet epäilemään valmiuksiaan. Kyse voi olla itsekriittisyydestä, mutta samalla epävarmuus kertoo jotain oleellista koulutuksestamme.

Helsingin yliopiston hallintoelimissä istuessani olen nähnyt, miten tutkintoamme on kehitetty vastaamaan työelämätarpeita: nykyään toisena opiskeluvuonna tutustutaan viikon ajan psykologin työhön ja maisterivaiheessa harjoitellaan kliinisiä interventioita. Mutta miksi nämä ovat uutuuksia tutkinnossa, joka valmistaa laillistetuksi terveydenhuollon ammattilaiseksi? Opetussuunnitelmaan on viimein lisätty myös oman ammatillisen kehityksen reflektointia, joka auttaa pohtimaan omia vahvuuksia ja suhtautumaan psykologiuteen sallivammin.

Psykologin työn arvostus ja palkka sen indikaattorina vaikuttavat työhyvinvointiin. Harva hakeutuu alalle euronkuvat silmissä, mutta vaativasta asiantuntijatyöstä voi silti toivoa kohtuullista korvausta. Opiskelijoiden sisäänottoa yliopistoon on lisätty tuntuvasti ja äkillisesti – nähtäväksi jää, miten tämä vaikuttaa palkkaukseen. Tulevat psykologisukupolvet eivät kenties enää voi tuudittautua täystyöllisyyteen.

Psykologin on elintärkeää huolehtia jaksamisestaan. Nykyaikainen yliopisto-opiskelu ei kuitenkaan kannusta asettamaan omaa hyvinvointia etusijalle: opiskelijoilla on paine suorittaa opintoja tehokkaasti ja valmistua tavoiteajassa. Monet käyvät ympäri vuoden töissä, eikä palautumiselle jää aikaa. Nykyiset psykologian opiskelijat kuulemma vaativat itseltään haitallisen paljon. Jos ilmiö selitetään vain opiskelijoiden persoonallisuuspiirteillä, jätetään huomiotta yhteiskunnan vaikutus. Oman hyvinvoinnin priorisointi on nykyopiskelijalle radikaali teko.

Vertaistuki on ollut opiskeluaikani merkittävin voimavara. Ainejärjestössä ja kursseilla olen oppinut arvostamaan tulevien kollegoideni asiantuntemusta, pitämään heidän puoliaan ja luottamaan heihin epävarmoina hetkinä. Toivon, että sama kollegiaalisuus kantaa työelämään.

Kirjoittaja on Kompleksi ry:n puheenjohtaja.

Teksti on julkaistu Psykologi-lehdessä 3/2020.