Missä yhteiskunta, siellä psykologi

Tänä keväänä edessämme häämöttävät tuplavaalit. Päättäjiä tullaan valitsemaan niin kaupungin- ja kunnanvaltuustoihin kuin aluevaltuustoihin kaikkialla Suomessa. Psykologien ei kannattaisi tyytyä pelkkään äänestäjän positioon, vaan pyrkiä vahvasti vallankahvaan itsekin. Toivottavasti pian julkistettavilla ehdokaslistoilla komeilee paljon psykologinimiä, joiden läpimenoa voimme yhteisesti kannustaa ja tukea. Mitä enemmän ääniä, sitä enemmän vaikutusvaltaa.

Tulin itse valituksi kolmikymppisenä pystymetsästä Oulun kaupungin painavimpiin päätöksenteon elimiin. Vailla minkäänlaista poliittista menneisyyttä, edes opiskelijapolitiikasta. En myöskään omistanut minkään puolueen jäsenkirjaa. Mutta olin opiskellut psykologiaa Jyväskylässä yhteiskuntatieteellisessä tiedekunnassa, mistä kannoin ylpeyttä. Ihmiset luottivat psykologiin. Ensimmäisen kauteni aikana pääsin istumaan niin kaupunginvaltuuston, kaupunginhallituksen kuin sosiaali- ja terveyslautakunnankin pöytiin. Kaupunginhallituksen edustajana vierailin myös teknisen liikelaitoksen johtokunnan kokouksissa – psykologia tarvittiin sielläkin. Missä yhteiskunta, siellä psykologi.

Psykologian opinnot tarjoavat eväitä hahmottaa ja ajatella asioita kokonaisvaltaisesti siivujen ja siilojen sijaan. Soten ohella tarvitsemme muun muassa eko- ja ympäristöpsykologian osaamista elinympäristömme ja yhteiskuntamme suunnitteluun. Kehitys- ja sosiaalipsykologiaa tuntevina ymmärrämme, että ihmisten elämä ja elämänkulku on kokonaisuus. Emme elä sosiaalisessa tyhjiössä, vaan verkostoissa ja yhteisöissä. Emme voi laiminlyödä mitään ikävaihetta sukupolvien ketjussa. Tiedämme, kuinka epäinhimillistä ja tuhoavaa se olisi. Väestö harmaantuu. Suomen ikärakennetta ja sen kehitystä niin sotessa kuin muuallakaan yhteiskunnassa ei kukaan voi jättää huomiotta. Jonkin osatekijän poisjättäminen heiluttaisi koko systeemin homeostaasia.

Rohkaisen psykologeja tavoittelemaan pääsyä huipulle.

Suomi on kriisissä. Hyvinvointialueet rypevät monenlaisissa ongelmissa ja ylimmistä johtajistakin useampi on jo siirtynyt muihin töihin. Monia hirvittää. Pitäisikö jo luovuttaa vai sen sijaan pyrkiä päätöksenteon pääkallopaikoille? Voisivatko psykologit jopa pelastaa soten? 

Omien kokemusteni valossa rohkaisen psykologeja tavoittelemaan pääsyä huipulle, suoraan. Tärkeiden toimielinten puheenjohtajiksi. Aluehallitusten sekä kaupungin- ja kunnanhallitusten pöytiin asti. Siellä ovat ne kovimmat vaikuttamisen paikat. Siellä sitä kahvia juodaan porukassa pitkälle yöhön, mikäli asioiden valmistelut sitä edellyttävät. Sinne päästäkseen on saatava paljon ääniä. Tuetaan siis kollegoja (tai toissijaisesti muita psykologiystävällisiä ehdokkaita) niin vaaleissa kuin niiden jälkeenkin. Yksikin ääni voi olla ratkaiseva siinä, kenelle tärkeä vaikuttamisen paikka annetaan.

Psykologi, jos kuka, sen kyllä osaa.

Anu Määttä on psykologi, PsM, psykoterapeutti, psykologian opettaja ja Psykologiliiton hallituksen varajäsen Oulusta.

Teksti on julkaistu Psykologi-lehdessä 1/2025.